Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Vedin kerran pienimuotoista metsään ja luontoon tutustumisretkeä. Mukaan tuli myös yksi koiranomistaja. Kun päästiin metsän puolelle hän aikoi päästää koiransa juoksemaan vapaasti. Mutta sen huomanneet nosti äläkän ja sanoin minäkin että se on täyskäännös jos niin teet. Oli toukokuun loppupuoli ja sivuttiin myös Natura-aluetta joka on perustettu kaakkurien suojaksi. Sama ihminen on lehdissäkin ”torvennut” kaikkia metsästystä vastaan. Tällaista se on usein. Seurakoira saa vapaasti mellastaa rauhoitusaikana metsässä mutta metsästys halutaan kieltää! Itse en ole koskaan metsästänyt mutta hyvä harrastushan se on.
Retkellä katselimme hirvien pilaaman koivuviljelmän ja myös pahaan kuntoon kalutun mäntytaimikon. Yhdessä kohtaa hirvet oli kalvaneet isoja haapoja. Niin korkealta ettei monikaan uskonut. Mutta selvät oli jäljet. Esittelin myös paikkaa jossa varmaankin vuosikymmeniä oli metsästetty metsäpeuraa. Hanka nimenä ja saamenkielessä äkäs kertoo että paikalla on joskus saalistettu metsäpeuraa. Peuran suojelu pitää ottaa nykyistä laajemmille alueille tavoitteeksi. Se ei edisty metsästystä kieltämällä. Susireviireitä ei peuramailla voi hyväksyä ja hirvimääriäkin pitää vähentää paljon.
Leimikon arviointi voimassa olevasta metsäsuunnitelmasta, ilmakuvista tai hakkuun jälkeen vaikka kantoja laskemalla on arvailua ellei ole käyty maastossa. Ja maastossa käynti ei auta jos ei ole ammattitaitoa. Myös kokemus jota ei saa muuten kuin metsässä käymällä on tarpeen. Metsän myyjä joka ei koskaan ennen ole kauppaa tehnyt on usein aivan pihalla asiasta. Pelkät alan termit on aivan outoja ja usein myös väärin ymmärrettyjä.
Pääsin kerran saunamajuriksi kun metsäinssit piti kilpailuaan reserviläisten majalla. Kun ensimmäiset tuli saunalle antoi radan tekijä minullekkin kilpailukortin että pääsin radalle. Alkupäästä purku oli jo menossa joten niitä en voinut tehdä. Viimeisenä oli iso koeala joka piti arvioida kuin se olisi leimikko. Että mitä puuta kertyy motteina niin tukkina kuin kuitunakin. Tuloksissa oli noin 20% heittoja puoleen jos toiseenkin. Ja olivat kaikki ammattilaisia ja vuosikausia työnään tehneet kyseistä työtä. Minulla virhettä oli vain 2%! Ja vain silloin tällöin asiaa pohtinut. Toiseksi paras oli 6% mutta 10 paikkeilla oli jo monia. Vaikka kuinka monta kertaa yrittäisin uudestaan en niin hyvään tulokseen pääsisi. Uskon että ammattilainen menemällä metsään ja tekemällä arvioinnin pääsee 10-20% tarkkuuteen. Mutta metsässä käymättä ei hyvään tarkkuuteen voi päästä. Ja jos vielä saa hakkuusta lopputuloksen tietoonsa niin siitä voi tarkistaa paljonko erehtyi. Voi seuraava mennä vielä tarkemmin.
Mielestäni avohakkuusta on tullut iskusana jota käytetään asiaatuntemattomien manipulointiin. Että saadaan palkan edestä laatia laskentamalleja ja tehdä erilaisia harsintahöpötyksiä. Oikeassa puuntuottamisessa metsänomistajat ja täyspäiset professoritkin noudattaa edellisten metsänhoitosuositusten mukaista tasaikäisrakenteisten metsien kasvatusta. (Edellisen lauseen loppuosan lainasin Harvestia lehden Kari Mielikäisen metsänhoitoa koskevasta jutusta.)
Tuolla kahvirinkissä tehtiin jo kauan sitten sellainen päätelmä että jatkuvan kasvatuksen kannattajia on paljon metsää omistamattomien joukossa. Mutta kun aika monistakin syistä joutuu/pääsee metsänomistajaksi niin käyttöön otetaan jaksollisen kasvatuksen menetelmät.Voi olla poikkeuksiakin mutta ei edes joka pitäjässä!
Kävin keskiviikkona hakemassa pois latvapurkkeja joilla torjun hirviä ja metsämyyriä 1 -2metrisestä mäntytaimikosta. Mutta turhaan olin purkittanut! Koko talvena ei ollut hirviä alueella käynyt. Tainnut olla taas karhunpesintä niillämain.
Parina edellisenä talvena oikein asuivat alueella. Purkit oli silloin hyödyllisiä. Jostain syystä hirville sopiva seutu vaikka lehtipuut onkin kuritettu olemattomiin. Montaakaan purkitonta latvaa eivät silloinkaan syöneet mutta toisten varjossa olevat vaaleammat kyllä kelpasi. Lähellä on kyllä haapa ja pajupuskia jotka oli ollut varsinaisena ruokana. Joskus 80 luvulla sanottiin että hirvet tarvitsee hivenaineiden vuoksi mäntyä. Ei tainnut olla perää. Mutta kyllä syvänvihreä taimi kelpaa huonommin kuin joku varjossa ollut. Isomman lauman kulkiessa kelpaa kyllä kaikki.
Siellä haapa ja pajuvitelikössäkään ei kuluneena talvena ollut hirvet laiduntaneet. Ei ole siis hirvikärpäsiäkään. Tähän pitäisi pyrkiä. Ei karhuja suosien vaan hirvien talvikantaa pienentämällä. Hirven laiduntamisen hyötysuhde on aina negatiivinen.
Tuli Harvestia lehti. Kyllä ne siellä nelotien itäpuolella on viisaita! Kun täälläpäin pienempää ja vähän isompaakin puuta poltetaan niin siellä päin se on Biorankaa! Sanalle tuli heti käyttöä kun yksi minuakin vanhempi metsänmyyjä voivotteli ettei hakkuussa tullut kuitua ollenkaan. Eikä metsänomistajalle laputettua kasaa, jota ei kyllä tarvinnutkaan. Sanoin että savolaiset on nimenneet muut kuin tukit biorankaksi. Siinä sitten joukolla pohdittiin tätä biotaloutta ja sen monipuolisuutta. Ja lopuksi tietysti tikkuviinaa. Rautatieläiset oli keksinyt keinon ottaa osansa puuspriikuormista. Ripustivat ämpärin säiliövaunun kattoon kun vaunu meni täyttöön. Ämpärihän jäi täyteen kun kuorma oli purettu. Kesti aika kauan ennenkuin kikka huomattiin. Että tätäkin on biotalous!
Jos saat polttopuut kuivaksi ja et varastoi pitkään polttopaikalla ei vaaraa ole. Tämä lattiasieni on melko pystyvä levittämään sukuaan. Tulee kitkutellen toimeen itselleen sopimattomissakin paikoissa pitkään. Tuttu sähkömies kertoi nähneensä että lattiasienen itiöemä pystyy irtirevittynä liikkumaan. Yhdellä saneeraustyömaalla vanhempi kirvesmies oli asiaa esitellyt. Oli laittanut vettä maalipurkin kanteen, ja ison sienen kappaleen siitä parin metrin päähän lattialle. Silloin oltiin vielä lauantaisin töissä. Kirvesmies oli sanonut että maanantaina kun tullaan töihin niin sieni on ”juomassa” tai purkin kannen tyhjentäneenä matkalla johonkin suuntaan. Ja kyllä näin oli. ”Tassi”oli tyhjä ja sieni ”lihoneena” hieman irti juontikohteestaan. Kyllä luonto on ihmeellinen!
Voi hyvinkin olla käsittely viisasta. Kevät tuntuu etenevän niin nopsaan.Eilen oli lehtokoteloita suuret määrät kevyen liikenteen väylällä. Keskemmällä kesää käy melkoinen ”plitkutus” ku siellä ajaa. Nyt väliä oli vielä sen verran että pystyi hyvin väistelemään. Melkoinen riesa puutarhoissa. Lähimain kuukauden etuajassa edellisiin vuosiin nähden nämä nilviäiset. Lintujen pesinnät on myös huomattavan aikaisessa. Voi se maannousemasienikin kiirehtiä sukunsa levityksessä!
Puskat tienlaidoista kannattaa niittää tai murskata sillä hetkellä kun pensaat on käyttänyt juurissa olleet eväänsä mahdollisimman vähiin. Tuo hetki on silloi kun lehti on saavuttanut täyden kokonsa. Pian puskat taas vetää evästä juurinsa. No se on teoriaa mutta toimii kyllä. Yhdellä kilometrilläkin voi olla monessa kasvuvaiheessa olevaa vitelikköä. Kun parin viikonkin sisään onnistuu ajamaan niin muutamassa vuodessa puut ja pensaat ei enää kukoista vaan ruohottuminen estää ne suurelta osalta. Kaikkinaiset hoitotoimet on silloin helpompia ja halvempia. Ei ole kenenkään etu kasvattaa puskia tienpidon harmina vaikka hoitotyöt voikin verotuksessa vähentää.
Samaa mieltä Puun takusen kanssa! Luettu on mutta ymmärrystä ei ole tullut. Yhden lähipitäjän valtuustossa nuori vihreä lateli ensin juttua kelopuista ja kolopuista ja lopulta selvisi että hänelle ne oli sama asia. Sitten hän siirtyi manaamaan aarniometsän avohakkuuta. Silloin tuon hakkuun teettänyt isäntä kertoi hakatun alueen historiaa. Hakkuusta metelin nostaneen pojan isoisä oli yhdessä metsänhoitaja lankomiehen kanssa kasvattanut taimet ja isolla joukolla ennen sotia myös istuttaneet metsän. Oli silloin ja edelleen parin talon maita. Laitumena ollutta ja jo hävinneen ruotusotamiehen torpan puskaisia peltoja. Oli huolella hoidettu ja harvennettukin talvikelillä ja korjuut hevosella. Asiaa ymmärtämättömälle aika aarniota. Aloite puolen pitäjän täysrauhoituksesta nuijittiin sinne ei anna aihetta osastoon.
Nuori mies kiinnostui aiheesta ja lopetti politikoinnin. On kai nykyisin lakimies ja myös metsänomistaja. Käyttää konsulttinaan tätä häntä valtuuston kokouksessa opettanutta konkaria. Eikä vaahtoa aukkohakkuista tai edes puupelloista. Osoitti olevansa kehityskelpoinen nuorukainen.
Puuta kyllä riittää ja kuitua tarvitaan. Mutta tien viereen ainakin täälläpäin näkyy tulevan vain tukkeja jotka puulajista riippuen viedään eri sahoille. Ja sitten samassa kasassa puulajista riippumatta polttoon menevä puu. Aika pieneen on tukit otettu. Uskoisin että kuituakin voitaisiin tehdä. Rahastahan se on kiinni. Ei metsän myyjän ole syytä luopua puistaan alihintaan. Hinnat muutenkin tuntuu joustavan aina vaan alaspäin.