Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Metsäkeskuksen ”retkueen” mukana torstaina kunnioitan Metkoa läsnäolollani.
Taimistoissa näkyy olevan myynnissä makeaa pihlajaa. Pinsiön taimitarhan listoilla ei kuitenkaan näkynyt. Kaverin vaimo on kotoisin Porin suunnasta ja sieltä ilmeisesti on myös tämä makoisa puukin.
Kyllähän monimuotoisuus lisääntyisi kun on uusia lajikkeita. Linnut vaan varmaan ottaisi osansa. Toisaalta ne levittäisi siemeniä tehokkaasti. Onko sitten siemenet itäviä ja säilyykö makeus seuraavissa sukupolvissa? Siihen en osaa sanoa mitään. Varttamalla voi tietysti lisätä. Mutta se menee jo puutarhan hoidon puolelle ja siihen ei parane sekaantua. Jopa ministerin virkoja on niissä puuhissa menetetty!
Tuolla kahvirinkissä kertoivat miehestä joka osti perikunnan jakamasta maatilasta metsän isolta osin. Perijät piti itsellään parin huvilan tontit ja myivät asuntotontteja ja vuokraavat peltoja. Pari uudistusalaa oli ollut aikamoista pihlajapuskaa. Uusi omistaja on jo pitkään kerännyt pihlajanmarjoja teollisuudelle. Hän on harventanut pihlajat nyt sellaiseen asentoon että saa ensimmäisen marjasadon korjata. Harvahkon männikön ja muutamat raudukset on pystykarsinut ja niistä tulee aikanaan tukkia. Mutta marjoista aikoo saada rahaa enemmän kuin mitä täystiheästä metsästä tulisi. Onnistuuko se on varmaan kiinni monesta asiasta. Marjojen myyntikanava on kuitenkin vanhaa perua valmiina.
Yhden rinkiläisen vaimo on puutarha puuhailussaan istuttanut pihlajajalostetta nimeltään ”makea pihlaja”. On kuulemma hyvä marja ja satoisakin. Sitä varmaan sietäisi kokeilla!
Elokuun ”Maatilan Pellervo” lehdessä on hyvä juttu pakurin viljelystä. Myös muuta metsäasiaa löytyy. Keitele Groupin Lappi Timberin saha ja liimapalkki investoinnista, kirjanpainaja-asiasta ja siitäkin että myynnissä olevavien metsäpalstojen hinnat tahtoo nousta liian korkeiksi pelkän puuntuotannon näkökulmasta.
Pitäisi olla järjestelmä jossa vuosittai läpikäytäisiin kaikki myös suojelumetsät jossa tuuli ja lumituhojen sortamat puut kuorittaisiin tai edes aisattaisiin kaarnakuoriaistuhojen minimoimiseksi. Se ei lahopuun määrään vaikuttaisi mitään mutta edistäisi arvokkaan vientituotteen tuotantoa. Ja ei tarvitsisi metsähenkilöiden ainakaan niinä työpäivinä mennä hikisiin kuntokellareihin polkemaan liikkumatonta kuntopyörää.
Olen 70 luvulta asti kaivellut kaikenlaista maatilakaivurilla. Isompi tonkimishalu on tullut tyydytettyä. Mukavaa se on ollut ja tosi työtä. Mutta ei ”turhan” mielipide ole turha. Urakoitsija saa tehdä kyllä metsäojat. Askartelukaivua en kuitenkaan mitenkään aliarvioi. Oikeastaan pienimuotoinen kaivaminen tulisi määrätä yhdeksi terapiatavaksi!
Runsas vuosi sitten oli tällä palstalla keskustelua pakurista. Hakulaatikkoon netissä voi laittaa esim: ”pakurin viljely” , ”kasekäsn” tai ”Raha rääseikkö”. Sieltä löytyy paljon asiaa. Vanha viisaus on että joka hieskoivulla rikastuu hän ei millään köyhdy. Pakuri voi olla konsti ainakin pieneen varallisuuden nostoon!
Mutta pakurin käyttöön tikkateenä tai muutenkin ota huomioon että antibioottikuurin aikana tai jos on sienisokerin imeytymishäiriö (trehaloosi inteterolanssi) on käytettävä muita rohtoja! Tulin neuvoneeksi kun kysyttiin mistä pakuria löytyy. Ihan luvan kanssa hakivat ja teeksi keittivät. Yhdellä teen nauttijoista oli jatkuva antibioottihoito ruusun torjumiseksi. Hänellä meni elimistö sekaisin tikkateestä. Oli jonkin aikaa keskussairaalassa tiputuksessa. Vähän oli sellainen syyllinen olo vaikka siinä oli aika monta tekijää välissä. Nykyisin neuvon vain että kun haette Virosta juomia käykää samalla siellä apteekissa ja ostakaa sieltä ”kasekäsn” nimistä ainetta mutta lukekaa ohjeet!
Tuo varmuusvarastojen ”ohennus” on suurta tyhmyyttä! Nälkävuosien opetus oli että aina pitää varastossa olla viljaa kahden vuoden syötävät ja kolmen vuoden siemenet. Vieläkin naurattaa yksi kylän vanhaisäntä joka oli saanut elämänikäisen trauman kun meni hakemaan appiukoltaan siemenviljaa. Appi kysyi: ”Minkä vuotista otat?” Siitä asti talossa oli viljaa varalla ja on edlleen.
Viikko sitten kävin Oripään Okra näyttelyssä. Matkalla näin 5 tuulimyllyä. Mutta vain yhdessä siivet pyöri. Tuulta kuitenkin oli niin että näyttelyalueella teltat, liput ja viirit lepatti ja paukkui. Onkohan myllyt tehty vai tukien innoittamana vai oliko johdot ”täynnä” virtaa?
Kaveri oli käynyt Norjassa. Hänen mukaansa siellä on paljon pieniä vesivoimalaitoksia. Joku tehdas tekee siellä ”pöttöjä” isoja ja pienempiä jotka on helppo asentaa koskipaikkoihin hieromaan sähköä. Suomessakin on paljon koskipaikkoja jotka voisivat olla energialähteenä. Sitäkin asiaa pitäisi toteuttaa kun varsinkin sisämaan tuulivoiman rakentaminen ei niin tuottavaa olekkaan.
Aika lasti sitä nikkeliä tosiaan meni jokeen. Kun ylhäältä päin tulee normaalia jokivettä jatkuvasti niin pianhan aine siirtyy kohti merta. Mutta ei taida ehtiä kuitenkaan mereen. On niin raskasta että painuu pohjaan. Porin kohdalla on jokea ruopattu jo vuosikymmeniä. Kokemäenjoen tulviminen on suuri uhka koko kaupunkille. ”Kekkosen tulva” 1975 oli kai pahin. Eroosion irrottamaa maata joki tuo 6 kg joka sekunti uoman tukkeeksi. Virtausnopeus muuttuu kun meri on vastassa.
Onneksi nikkeli ei ole aktiivisesti myrkyllistä. Toivottavasti saavat ruopattua metallin pois. Läjitysalueella massojen nikkelipitoisuudet varmasti nousee mutta ei ne tähänkään asti kovin puhtaita ole ollut. Ikävä tapaus mutta toivottavasti siitä otetaan opiksi.
Totta! Kyllä tyhmyys aiheuttaa paljon monenlaista pahaa. Nummisuutarin Eskokin oli tyhmyydelle vhainen kuin ampiainen!
Pienkuormaajien ja mönkijöiden lyhyt akseliväli yllättää usein ajajansa. On voinut ajaa traktoria tai autoa jokusen päivän, mutta sitten loikkaa lyhyt akseliväliseen tekemään jonkun pikku homman. Herkästi siinä tulee tehtyä keikaus johonkin suuntaan. Jotenkin vain se meni on parikin Avantin kaatajaa sanonut. Ja kumpikin täysin selvin päin. Asenteenmuutoksella ja unohtamalla pitempien ajokkien käyttämiskäytännöt saattaa säilyttää terveytensä jopa henkensä.