Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Tuo myyräkuume ei tule meille, jotka olemme lapsesta asti hengitäneet niitä pölyjä liitereissä. Ja onhan noita papanoita varmaan maistettukin, no se tietysti selittää persoonallisuuttakin.
Eihän niitä ollut myyrätuhoja ennen, kun metsää ei arvostettu samallalailla. Harsittiin määrämittaharsinnalla ja jätepuista kasvatettiin uusi sukupolvi, eikä edes myyrä viihdy harsitussa metsässä. No joo, kyllähän nuo heinittyvät aukot muodostavat ekologisen lokeron juuri myyrille, kettuja tarvitaan.
Mitä minä tunnen metsästäjiä, pysäyttävät auton jos näkevät ketun tai supikoiran ja kyllä se hengiltä pitää saada nopeasti, eikä se taida olla niin väliä minkä seuran mailla ollaan tai ollaanko mesässä vai tiellä. Eihän noihin kukaan puutu. Ja paha mennä neuvomaan, kun yli 70 vuotiaiden miesten elämän tehtävä ja 60 vuotta kestänyt harrastus on ollut hävittää pienpedot, kyllä fiksumpi on seurata kaukaa. Nyky nuorille ekologia dynamiikkaa on opetettu jo peruskoulussa.
Ei maaseudun asukkaillakkaan ei ole aina kaikki muumit laaksossa, kun ammutaan pienoiskiväärillä tai mikä vain käteen sattuu, ketut aina kun niitä sattuu näkymään. Kettu viha on metsänomistajalle vähän kuin pissisi omiin muroihin, mutta kai se teeren paisti on sitten ainakin tuhannen euron arvoinen ja kun metsä kasvaa kuitenkin uudestaan niin eihän sillä väliä ole vaikka taimet meneekin myyrien suuhun, eihän niitä varhaisperkauksia jaksaisi kuitenkaan tehdä, energiapuuta korjataan sitten risukoista ja kasvatellaan MT-OMT pohjilla lehtipuskia että kanalinnnut lihoaa. Kyllähän ne teeret ja metsot luontoon kuuluu siinä missä ketutkin, mutta pitäisi ymmärtää mitä on tekemässä.
Näädän penikka oli pitkän aikaa halkopinon kätköissä käärönä, olihan lapsilla mökillä hauskaa seurattavaa. Emo näyttäytyi harvemmin. Jossain vaiheessa tuo penikka lähti liikkeelle, ei se kävelyvauhtiakaan varvikossa päässyt, välillä melkein kaatui, muuttivat vissiin uuteen rauhallisempaan paikkaan.
Ketun liiikkeitäkin seurattiin, ihmeteltiin sen kulkemisia ja touhuja ja sitten äijät ampui sen ja esittelivät vielä että saatiinpas. Ihan niin kuin oltaisiin pyydetty että ammu se meidän metsän kettu.
En ihan tarkkaa muista, yhden rannikon tehtaan venäjän koivukuituhintoja katsoin aikoinaan ja kyllä ne tullien aikaan oli muistaakseni yli 50 euroa, saa siinä jo vähän sössiä kotimaan organisaatio 32 euron tienvarsi hintaisten puitten kanssa että samaan pääsee. Ja eikös Baltiasta ole tuotu paljon kalliimpaakin puuta.
Mutta nyt ei ole noita 15 euron tulleja ja rupla on halpa. Ainoa mikä estää on se että tuolla ei ole enää organisaatioita Suomalaisilla, tuoltahan peräännyttiin kun vientitullit tulivat ja kotimaan tehtaita suljettiin nopeassa tahdissa. Puuta ei sieltä nyt saada yhtäkkiä määräänsä enempää Venäläisten kalustolla, luulen mä.
En ymmärrä Anton kommenttiasi. Kerronpa hieman tapauksesta tarkemmin. Näin kun myyrät kiipesivät puuhun, näin kun ne olivat siellä kuivankankaan jäkälikössä.
Mitäkö tein, juttelin metsästäjien kanssa ja inttivät että ei ole totta koko homma, väittivät että kanalinnut ovat kuorineet männyt. No kun tiesin asian ja suorastaan vittuiltiin niin minä purin sopimuksen ko. tilan pienpetojen metsästyksestä. Tuolla asustaa nyt näätä ainakin, kettua ei ole, joskus ne semmoista ylpeänä roikottivat, mulle nuo syy seuraus suhteet ovat kyllä selviä.
