Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Osakemiljonäärit eivät pääse myymään noita osakkeita kelpo hintaan, kun ostajat loppuvat. Muistan kun Mäkelä kyllästyi AlmaMedian lappuihin ja myi niitä suoraan laitaan HEXissä, osake taisi laskea ainakin 20 % ja kyllähän niitä vähäksi aikaa kannatti silloin hankkia. Jos noita markkinoita seuraa, niin siellä tulee niitä arbitraassi mahdollisuuksia ja mulle kymppitonni tai pari on jo ihan kelpo mälli yhteen osakkeeseen, varsinkin jos se parissa viikossa tuottaa tonnin tai pari.
Toinen oli Nokia, sitä oli 9 euron kohdilla ostettuna, 7 euron kohdalla otin kelpo turskat. Sitten odotin, kun sitähän pelattiin shorttareiden taholta kokoajan alas, varasin jopa enempi rahaa tätä varten. Lopulta aloin ostelemaan jossain 3 euron kohdilla ja kaikki poistin 6 euron kohdalla. Sehän tuotti lopulta, olisiko pitänyt tehdä jotenkin muuten? Eihän noita nousuja voi ennustaa ja 12 euron UPM tuottaa enää 5 % osinkoja, 6 euron Nokia ei tuota osinkoina paljon mitään.
M-realiakin kannatti omistaa pari vuotta, tai no olisi kannattanut ihan näihin päiviinkin, mutta kun ei ole sitä kristallipalloa.
Mutta kyllä minä olen lopettanut tuon veivaamisen, ei se ole terveellistä. Äkkiä alkaa ostelemaan warrantteja kun joskus onnistuu ja sitten se onkin koko elämä tuo pörssi.
Salaliitoista en tiedä, mutta uudisojitusten kielto ja aurausten lopetaminen saanevat jossain vaiheessa jatkoa. Maanmuokkaus on tällähetkellä metsätalouden ympäristöä kuormittavin työvaihe ja ympäristön viihtyvyys ja puhtaus ovat ne syyt miksi jatkuvaan kasvatukseenkin jotkut siirtyvät, ei talous.
Miten se puun korjuu sitten tehdään tulevaisuudessa roudattomilla mailla ikuisesti harventaen, niin että meilä säilyisi terve puusto? Eihän se oikein kestävä ratkaisu ole että tehdään tieten ahtoen sutta ja sekundaa noista leimikoista.
Onneksi toistaiseksi voi melko vapaasti valita miten metsiänsä hoitaa, ojitusmätästys kieltämättä muuttaa ympäristöä melkoisesti, mutta kyllä ne pohjat sitten kasvavatkin ja motohakkuussa runsas poistuma parantaa korjuuolosuheita huomattavasti.
On noissa rannikon tehtaissa se hyvä puoli että kun ollaan sataman vieressä niin se lopputuotteen lastaaminen laivaan voidaan organisoida huomattavasti halvemmalla erikoiskalustolla. Ja tietysti voidaan sitten käyttää teoriassa joskus halvempaa ulkolaista puuta. Mutta kun täällä on pysyvästi Euroopan halvin raaka-aine niin tuo sijainti raaka-aineen äärellä on tietysti perusteltua.
Tuossa on sivu ko. päätöksiin, mutta ei niitä päätöksiä sivulla olevien linkkien takaa ainakaan vielä auennut. Johtunee siitä että eu:n pitää nämä hyväksyä?
Jos lähes koko palsta menee ihan reikäiseksi myrskyn takia, onhan noita sattunut, niin tilanne on tietysti paha. Joissain tapauksissa menee suurin osa (Ruosin myrskyt). Kyllä siinä eskaloituu sjoittajan riski. Kaikkeen sijoittamiseen liittyy riski ja sitä voi tietysti yrittää hallita. Yksi malli on tietysti piää puustopääoma mahdollisimman pienenä. Pieni puustopääoma kasvaa usein kuitenkin vähemmän motteja kuin suuri, toisaalta eihän ne motit ole se metsätaluden tavoite, vaan se metsästä saatu raha ja jopa sen rahan ulosmittaamisen aikataulu. Putken läpi kun katsoo niin eihän se voi muulta näyttää kuin siltä että ainahan se jatkuvakasvatus tarjoaa paremman tuoton, varsinkin kun laskee että 0,2 ha:n aukko on 100 euron arvoinen.
Jaksollisen metsän kasvattajan kannattaa huomioida riskit paremmin, onhan pustopääoma usein arvokkaampi ja tuotto-odotuskin parempi, metsään on sijoitettu enempi. Yksi tapa hallita riskiä on hajauttaa kehitysluokkarakenne ja metsäpalstojen sijainnit. Uudistuskypsät kannattaa uudistaa kun tuotto sidottuun pääomaan laskee esim. alle 4 %. Yläharvennukset ehkä heikentävät puita, mutta paha myrsky jopa katkoo motinkin puut, eli yläharvennuksella pienennetty puustopääoma on myös riskin hallintaa. Metsävakuutus on tietysti yksi valinta ja taitaa toimia nykyilmastossa.
Kyllähän jos ensiharvennustakin tekee rivakasti, niin syke on kokoajan yli 100 ja kun sitä 6 tuntia päivässä tekee niin melkein pitää jättää loppupäivä ja yö aikaa palautumiseenkin, että on seuraavana päivänä tikissä.
Vaikka niinhän sitä itsekin tuli nuorena juostua hakkuupäivien jälkeen, tiistaisin oli 17 kilometrin yhteislenkki, joka meni aina juoksu kilvaksi, tunti ja muutama minuutti siinä juoksussa aina meni. Piti syödä pöperöt palstanreunassa ruokatermarista, että oli klo 18 viivalla maha vajentunut, eihän se tilipussi tosiaan juoksemalla kasvanut, seuraavana päivänä saattoi jossainvaiheessa jalat täristä.
”Vaikutelmaksi kuitenkin jää, ettei jättöpuiden varominen taida ollakaan suuri ongelma.”
Vaikutelmasi on virheellinen. Jos sinullla on vaikka 2 ha:n aukkohakkuu, mistä tulee 700 mottia tukkia ja vähän kuitua, niin kyllä siinä kylkiäisinä harventavat isännän mieliksi vaikka 30 vuotta sitten istutetun pienen aukon ja muutkin harvennukset. Eli toki pitää leimikoista yrittää tehdä yhtenäisiä. Kun teet tuhannen motin leimikon, niin siinä voi olla vähän pieniläpimittaisia harvennuksiakin joukossa, kunhan leimikon olosuhteet pääsääntöisesti ovat priimaa. Mutta eri hinnat tulevat ensiharvennus, harvennus ja avohakkuu puille.
Harvennukset pelkiltäänkin ovat kysyttyjä, jos ne soveltuvat kesäkorjuuseen. Ja jatkossa tehdään varmasti kuusikon harvennuksiakin kesällä, kun kunnon talvea ei ole. 2 harvennus kuusikossa 10 – 15 vuotta ennen päätehakkuuta kesäleimikkona on varmaan ihan mahdollisuuksien rajoissa onnistua.
Mutta jos on jaksollisen kasvatuksen talviharvennuksia vielä ensi talven tarpeiksi ja kuskit vaativat parempia leimikko-olosuhteita, niin ei varmasti osteta jatkuvankasvatuksen harvennuksia, tai pieniläpimittaisia raivaamattomia leimikkoja suuressa mittakaavassa. Ihan oikein, jos näin toimitaan, lyhyt talvi pitää käyttää järkevästi.
90-luvulla Erkki Lähde luennoi, kuinka Pohjoiset havumetsät kuolevat kovaa vauhtia, harsuuntuminen ja Red belt vyöhyke olivat ne selvät merkit että kuoleminen oli jo alkanut. Sama mies kertoo että jatkuvakasvatus on taloudellisesti kannattavin kasvatusmenetelmä.
Vihreät pitävät Erkki Lähdettä sankarina, koska hän osasi valheella johdattaa ihmiset luulemaan että metsät ovat oikeasti kuolemassa ja vaikutti näin ehkä osaltaan ilmastonsuojeluun. Nyt sitten ollaan ottamassa tätä jatkuvaakasvatusta käyttöön, minä muistan vieläkin sanat: ”Hyvän asian takia kannattaa vaikka valehdella”.
