Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Mehtäukko sen jo totesi, kun kerta pyykit on olemassa, keppilinja on järkevin tapa, gps heittää takulla, tee kerralla kunnolla. Ei tarvitse kuin alikasvos näreitä veistää kepeiksi ja riittää kun näkee kepiltä kaksi edellistä keppiä, lopuksi nauhat keppeihin. Noita linjoja on motolle tullut merkittyä, kun ei täällä jokapaikassa gps aina toimi, tosin keppejä en ole käyttänyt kuin omilla rajoilla. Pelkät nauhatkin saa suoraan linjaan, nauhan pitää roikkua vapaasti tai solmun olla just kohdallaan, tarkkuutta vaatii ja taas pitää nähdä ainakin kaksi nauhaa just linjassa kerralla. Pyykiltä pyykille kun on linja, joka heittää alle metrin, niin siinä on riittävä tarkkuus, rajapuun kohdalla huomioi tuon pienen heiton. Tarkkuutta tuo vaatii, että linja on suora ja edestakaisin kävelyä muutaman kerran, korjaushan pitää aloittaa pyykiltä uudestaan. Lopulta linja on kohdillaan ja seuraavan kerran, jos tarvis, homma on tuttua. Ongelma näissä on, jos järeää puuta sattuu keppilinjaan, siihen tulee helposti poikkeama. Kannattaa puustoisella rajalla neuvotella ensin naapurin kanssa, ainakin vesuri on tarpeen.
Berzan kanssa niin samaa mieltä. Välillä euroja tarvii tilillekin, pystykaupassa tili voi tulla reilun kahden vuoden kuluttua, jolloin laskut maksetaan sitten säästöillä tai tingitään elintasosta. Jos mielekkäästä kuntoilusta saa korvauksen sekä metsikön omasta mielestä parhaaseen arvokasvuun, eikä muut kiireet häiritse, niin pitäisi riittää. Ymmärrän eri näkökulmat tässä, mutta ilmeisesti hankintahakkaajan saaman rahan merkitys kuukausittain palkkaa tai isompaa eläkettä saaville on vaikea ymmärtää. Muistan kun 30 vuotta sitten oli 1500 motin puukauppa, jonka ennakolla lyhensin metsätilan maksua, rahaa ei syksyllä omasta yrityksestä tullut tarpeeksi ja tein vapaa-ajalla hankintahakkuun, jonka ennakolla sain laskut maksettua, pystykaupan tulot olivat virtuaalirahaa kevääseen asti. Kela ei maksa metsänomistajan laskuja.
Vielä tuosta Metsolan Jouni Toppin laskelmista hankintahakkuun kannattavuudesta. Näkökulma on niin erilainen, metsänomistaja ei pääsääntöisesti ole ostanut metsätilaa, jotta voisi moottorisahalla ansaita päiväpalkan. Varmaan metsuri voi noin ajatella ja myydä tilan hakkuiden jälkeen eteenpäin ja ostaa taas uuden jne.
Pääoma on se joka tuottaa. Kustannusten välttämiseksi metsänomistajan kannattaa käyttää omia resurssejaan, mikäli osaamista on. Raivaukset, heinäykset ja istutukset ovat pystyvälle metsänomistajalle ilman muuta kannattavia, säästöä päivää kohti tulee noin 150 euroa. Hakkuu työssä säästö ensiharvennuksella voi olla 10 euroa/tunti, jolloin sen varaan ei kannata rakentaa.
Hakkuu työtä kannattaa tehdä muilla perusteilla, kuin pelkällä mottimäärien ahnehtimisilla. Firmat eivät tule hakkaamaan 10 metristä männikköä, vaikka susipuut ovat jo 70 litraisia, jos hakattava puumäärä tilalla pieni. Jos teet 125 motin leimikon tienvarteen, tulee siitä kuitenkin reilut 6000 euroa kassavirtaa heti, josta vähennellään kulut ja vähennystä on myös oman työn arvon 0 vero, jonka jälkeen huomaatkin että käteen jää verojen ja kulujen jälkeen 5000 euroa kuukauden kuntoilusta ja 3 ha:n metsikkö kuvio tuli hoidettua viimeisen päälle ja oikeaan aikaan, jolloin kuvion tuotto seuraavat 30 vuotta on parempi. Näin siis kun katsotaan kapitalistin näkökulmasta, joita vissiin osa metänomistajista on.
Kannattaa huomioida vielä metka tuki, joka firman parin vuoden viivyttelyn takia voi jäädä saamatta, kun puuston olisi hyvä olla isompaa moto hakkuussa. Eli se kassavirta firman tilitys alveineen + metkatuet taitaa olla 8000 euroa, ihan kiva lisä kaamoksen keskellä vaikkapa edellisen vuoden alvin maksuun tai sijoittaa korkoa kasvamaan.
16 päivää oon tehnyt tänä syksynä hankintahakkuuta. Keskimäärin vajaa kuusi tankillista 4310 echolla. Viikonloput venähtää kolmen päivän mittaiseksi, kun ei vanha palaudu. Leposyke oli eilen 36 ja painoa on tippunut kolme kiloa, painan nyt itseasiassa vähemmän kuin armeijassa. Sanoisinkin että tärkein asia itselle hankintahakkuussa on kuntoa kohottava ponnistelu, jota vastaavaa ei vaan muuten tulisi tehtyä. Raivuulla ei vastaavaa keskivartalo jumppaa tule ja punttisalilla loppuu happi tai mitä järkeä heilutella rautaa tuntitolkulla.
Yhdellä tankillisella laskin sahatut rungot, 23 kpl sain ja päivä saldon saa kertomalla 5,5. Oisko motti tankillisella. Välillä tulee vain yksi viiden metrin kuitu puustaan, useimmiten vitonen ja kolmonen, on sopivan kokoista siirtelykaatoihin ja pyrin viskomaan tyvet kasoille kaadettaessa ja siinä sitä kaloria palaa, kun itse painaa vain 71 kg. Välillä tulee sahattua pari tankillista putkeen ja toisinaan istuskelen vaikka 20 minuuttia, kun siltä tuntuu. Kannattaako sitä treenatessa itseään liika tiukille vetää. Yks päivä kävin (viikonloppuna) neljä tuntia sauvakävelemässä, no ei se kyllä rasittanut juurikaan, syke nousi ylämäissä hikisesti sataan, muuten oli noin 80, mutta hyvä se välillä aktiivisesti palautellakin.
Yksi tila 64 kilometrin päässä. Tuolla kun käyn 15 päivää raivaamassa, kilometrejä tulee 1920. Kun ajan Rovaniemen mökille 640 km ja raivaan mökiltä käsin lähellä olevilla palstoilla 15 päivää, kilometrejä tulee alle 1500. Pitäis varmaan myydä tuo 64 km:n päässä oleva tila, kun sen hoitamisessa autossa istumista tulee 1,5 h joka päivä, tai hankkia asuntovaunu, tuulimyllyjen takia rakennuksia palstalle ei saane tehdä. Etäpalstoille reissu pitää suunnitella niin että tekemistä on, toki palveluitakin on tullut käytettyä. Toinen etäpesäke Jyväskylässä, kun käyn hankintahakkuulla kertarykäisyn, kilometrejä tulee 600 ja autoa ei päivittäin tarvi. Nyt olen hakannut 43 km päässä kotoa käsin ja kilometrejä on jo enempi. Joka päivä istun autossa reilun tunnin aamusta pimeässä ja iltapäivällä märissä housuissa, en sinällään valita kun terveys kuitenkin säilynyt, esimerkkinä vain.
Pari taimikonhoidon hakemusta tehnyt ja toisesta tuli rahat. Kolme metka taimikonhoitoa kesken eri paikkakunnilla ja metka hankintahakkuu parhaillaan työn alla. Lisäksi moto hakkaa talvella reilun 20 ha harvennusta, joista kuvioista täytyy tukikelpoisuus mittailla jälkeenpäin, muutamia hehtaareja varmaan.
Mutta kun nuorena hankin ensimmäisen metsätilan, kyllä oli välillä rahat tiukilla. Hyvä että toimeliaisuutta tuetaan ja pienellä tukipanoksella metsissä tapahtuu enempi ja verovaroja karttuu moninkerroin tukiin verrattuna.
Kahdessa 460 Stihlissä mulla murtui kytkinkello, hiusmurtuma joka tekee putkiliitoksesta väljän ja on kiusallinen. Yksi noita Stihlejä enää jäljellä ja siinä laitoin lemmarin tuohon kytkinkellon päähän, en tiedä auttaako juurikaan. Tosi kevyt tuo kytkinkello ja kun kaadut tms niin siinä se varmaan murtuu, osa ei ole älyttömä kallis, eli metsäkäyttöön kannattaisi vaihtaa. Itse käytän tuota vanhaa raivuria lähinnä trimmerinä ja siinä työssä ei putki löysty.
Järeät haavat ovat komeita puita, muutaman haavan voi jättää jokaiselle kuviolle järeytymään. Kuitenkin haapa kasvaa lähes poikkeuksetta päätehakkuuseen mennessä firmojen säästöpuiksi, järeää haapaa ei saa kaataa. Jos kuviolla kymmeniä haapoja, kasvutappio ja hankaluus päätehakkuussa ja sen jälkeen pahempi kuin tyvilaholla kuusella. Firmat perustelevat haapojen jättämistä sillä, että haavan juurivesoista syntyy viidakko kaadon jälkeen, mikä on tietysti totta ja kannattaa huomioda. Metsänomistajan pitää etukäteen päättää haapojen kohtalosta, kirjataan kauppakirjaan: ”Haavat pois, jätetään pystyyn huonompi havupuukin mieluummin kuin haapa, jätetään pystyyn vain muutama haapa tulevaksi säästöpuuksi”.
Joillekin sijoittaminen kannattaa. Itsellä osinkotulot tuplaavat jo nyt tulevan eläkkeen ja lisäksi sijoitus mielessä ostetuista metsistä voi vielä hakata noin tuhat mottia vuodessa. Mitä väliä sitten näillä heiluvilla pörssikursseilla? No osakkeita kannattaa ostaa lisää silloin, kun niitä saa jostain syystä edullisesti ja taas kasvaa kertyvä osinko.
Olen 54 vuotta ja omissa metsissä ja mökeillä on paljon tekemistä, vieraille ei tarvitse enää tehdä, eikä kelalta pyytää. Olen lohkaissut palkasta osan pitkällä periodilla erilaisiin sijoituskohteisiin, muutaman kymppitonnin olen ahneuttani ja huolimattomuuttani menettänyt matkalla konkursseissa. Kannattaa perehtyä hyvin mihin sijoittaa ja pitää mielessä sekin että voitto tehdään pitkällä aika periodilla ja tappiot otetaan opiksi.
Tarkoitus tässä ainoastaan kannustaa nuorempia perehtymään sijoittamiseen. Tai no pikkaisen pitää noille täällä kysyjillekin antaa vastauksia: 17% tänä vuonna osakesalkun arvo noussut, viime vuosi oli paljon parempi, olen laiskistunut kun perustyö on tehty ja tavoite saavutettu.
