Kyllä Pukkala ja Tahvonen ovat oikeassa.

Aloitin kyseisenlaisen metsänhoidon pienimuotisen kokeilun liki 30 v. sitten. Mitä kauemmin olen asiaa harrastanut, sitä vakuuttuneemmaksi olen paremmasta kannattavuudesta tullut. Kun vielä huomioi hirvien tuhoamat viljelytaimikot, on menetelmä kannattavuus kiistaton. Nykyisin päätehakkuuikäisistä kuvioista avohakkuuseen päätyy 2-5%.

Tästähän on puhuttu, nopea kasvu nuoruusiällä tarkoittaa huonoa tukin laatua. Sahat eivät maksa laatupuusta sen enempää kuin huonostakaan laadusta, syynä lienee ostajien kiire ja huono asian tuntemus (pitäisi osata tunnistaa hyvä ja huono laatu jo pystyssä). Tulevaisuudessa asia saattaa muuttua, sahat rupeavat huomaamaan laadun merkityksen ja tekniikka periaatteessa mahdollistaa jo nyt tukin sisällä olevien vikojen tunnistamisen.

Tavaran kieroontuminen taas johtuu pääasiassa nykyisestä kuivaustekniikasta. Ennen puu sahattiin talvella ja kuivattiin hitaasti tapulissa, jolloin aika teki tehtävänsä ja ”tappoi” puun vääntyilyä. Tämä tulee esiin parhaiten jos sahatavarapaketti aukaistaan heti ja tavarat saavat olla levällään, siihen vielä vähän aurinkoa kuivattamaan kappaleita epätasaisesti niin propelliaihiota syntyy.

Tulipahan vain mieleen, että mikälainen suhde metsään on ohjelman tekijöillä. Rajoittuuko se pelkästään muutamaan käyntiin jossain kansallispuistossa tai helsingin keskustan puistossa.

Toinen huolestuttava ilmiö tässä ”kuitupuukiimassa” näyttäisi olevan todella raju harvennus. Olen nähnyt nuoria, jopa ensiharvennusmetsiä, harvennettavan jopa 700-800 runkoon/ha, ehkä jopa harvemmiksikin. Kokemattomia metsänomistajia viedään kuin ”pässiä narusa”.

Asia ei ole noin yksinkertainen. esim tukkien laatu ja mittavaatimuksissa on eroja, toiset ottaa esim parrua ja toiset ei ja millä mitoilla. Esim harvennushakkuulla on työnjäljessä eri konemiehillä suuria eroja. Toiminta tuolla metsässä on paljon moninaisempaa kuin paperilla näyttää.