Minä olen tehnyt raivaveitsellä yhdistettynä polkemiseen. Raivaussahaa olen välttänyt pienien taimien kanssa, ettei sattuisi vahinkoja.

Heinääminen on sen verran epämukava homma, että pyrin välttämään sitä mahdollisimman paljon. Rehevan maan kasvupotentiaalin haaskaaminen aukkoisella taimikolla harmittaisi jälkikäteen kuitenkin niin paljon, että joillain kohteilla tätä on pakko tehdä.
Kuusikoissa aloitan uudistamisen suunnittelun siten, että raivaan lehtipuuvesakon pois ison metsän alta muutama vuosi ennen ennakoitua hakkuuta. Samalla teen polttopuusavotan pohjetta ohuemmille koivuille. Aukolle tulee näin minimi määrä vesakkoa. Hakkuun jälkeen latvukset pois aukolta, mätästys ja istutus mahdollisimman pian, yleensä heti hakkuuta seuraavan kesän aikana. Aiemmin kirjoitettua mätästyksen laatua ei voi tässä vähätellä. Yleensä nämä riittää siihen, että heinäämisen tarve on hyvin pieni. Vesakkoakaan ei ensimmääisessä raivauksessa ole kovin paljon.
Vanhan pellon uudistus tai toisen jäljiltä uudistamaton aukko on täysin eri asia. Kaikenlainen heinäkasvusto on jo niin vahvaa, että uudistuksessa joutuu heinäämään paljon. Pellon voi ruiskuttaa roundupilla istutusta edeltävänä kesänä, mutta helpotusta ei yleensä ole kuin yhden kesän verran.

Vanhan pellon istutus kohteet on viheliäitä. Samoin kohde, jolla istutus on syystä tai toiseta jäänyt tekemättä riittävän nopeasti ja aukko ehtii ottamaan horsmikon ja vatukon.
Kuusilla olen itse tehnyt yhden heinäyksen kaudessa, eli syys-lokakuun vaihde, jolloin lehtivihreä muuttunut ruskeaksi. Tällöin taimi löytyy heinän seasta paljon nopeammin. Raiva veitsellä ja polkemalla taimen ympäriltä sen verran pois, ettei lumi kaada niitä taimen päälle. Tällä keinolla on muutamalle ongelmakuviolle saatu hyvä kuusikko aikaiseksi.
Koivun pellon istutuskohteessa piti heinätä jo kesällä nimen omaan tuon virnan takia. Seuraavana kesänä virnaa ei ollut jostain syystä ja sitten koivu ehtikin jo yli heinikosta.

Raivuri vei sanat suusta. Taimikonhoitovaiheessa istutuskuusten kanssa saman ikäisiä koivuja, jotka ovat siinä vaiheessa muutaman metrin pidempiä, ei kannata jättää kuusikon päälle. Pituusero on aivan liian vähäinen kaksivaihe kasvatusta ajatellen ja kuusikko kärsii.

Tuolta pohjalta, kuin jätkä pätkä, pitääkin mielestäni kaikki hakkuu ja hoito päätökset tehdä: Relaskooppi ja omat silmät sekä tietenkin myös omat tavoitteet, joita metsänomistukseen on laittanut. Meitä on kuitenkin monenlaisia metsänomistajia. Itsekin tykkään suunnattomasti erilaisista taulukoista ja niiden ääressä ennakkoon tulevista toimenpiteistä pohdiskelusta. Melkeinpä hauskinta, mitä voi metsän ulkopuolella tehdä.