Jos on aikaa tehdä hankintana, niin mikäs siinä. 10ha ymmärtääkseni lähes yhtenäisenä kuviona vaatii hankintana kohtuullisen paljon aikaa.

Urien kohdalta ei omissa metsissä ole tullut tuulituhoja, vaan ennemminkin reunametsistä, jotka sijoittuvat aukkoja vasten. Jos päädyt pystykauppaan, tee niinkuin mehtäukko totesi, kuvion reunoille tuuliaroille kohdille hakkuusopimukseen merkintä, että jätettävä tiheämmäksi tai harventamatta. Toisekseen on hyvä merkitä sopimukseen jätettävän puuston määrä normaalia korkeammaksi, niin kestää paremmin tuulen kanssa.

Minä olen ajanut puuta sekä kelkalla että mönkijällä. Savon korkeudella mönkijällä on minulle huomattavasti laajempi käyttömahdollisuus, kun kesäaikaan voi ajaa taimet aukolle sekä lannotteet metsään. Aukkohakkuilta olen keräillyt keväisin kuuppakärriin tyvilumppeja polttopuuksi. Raivaussahan yms. työkalujen kuljetus työmaalle onnistuu myös hyvin.

Muutamia ensiharvennuksia olen tehnyt syksyllä/alkutalvella viime vuosina mönkkäriajolla. Jokusen aiemmin kelkalla. Kelkka ajossa puut tuli tehtyä pinoihin syksyllä tai alkutalven vähillä lumilla. Ajo sitten enemmällä lumella, jolloin kaikki pinot lumen alla. Tästä miinus. Plussana se, että isommatkin kuopat on helppo täyttää havuilla ja lumella. Päältä ajettuna kovettuu helposti tasaiseksi ja kantavaksi.

Viime syksyn/talven ajosta jäi puolet lumen aikaan ajettavaksi. Mönkkäriin ketjut jolloin se meni helposti 25-30cm lumessa. Urille reilusti havuja ja muutaman kerran tyhjällä mönkijällä ajo. Seuraavana päivänä kesti hyvin kuorman kanssa, oli kuin junan raiteilla olisi mennyt. Lisä lumikaan ei haitannut, vaan puut pystyi ajamaan pois samaan tapaan, kuin kelkalla polettuja uria pitkin. Jäätynyt maa uran alla teki sen, että rengas ei painunut pehmeässä kohdassa samalla tavalla, kuin sulan aikana, joten meno tasottui selvästi. Tämä onnistui hyvin alkutalven lumilla, jolloin puut eivät olleet jäätyneen luman alla ja helpommin kuormattavissa, kuin lopputalvesta.

Sulan maan aikana ajaessa joutuu uran paikkaa katselemaan mahdollisimman tasaiselle kohdalle ja leikkaamaan kannot lyhyiksi, niin helpottaa ajoa kuorman kanssa. Niin kuin todettukin, ei nämä hommat varmasti rahallisesti kannattavia ole, mutta minulle se ei aina ole pääasia. Välillä pitää tehdä metsässä jotain, mistä eniten tykkää.

Niin ja olen minä niitä tuulenkaatojakin mönkijällä ajanut pois metsästä. Jos niitä meinaa kelkalla ajaa, pitää ne ainakin sahata ja pinota ennen lumen tuloa. Mönkällä olen vienyt saman tien pois. Näistä kahdesta kulkupelistä olen mieltynyt metsäkäytössä mönkijään. Kelkkahommat on jäänyt metsäkäytöstä lähes tyystin pois.

Ilman odotusarvolisää nuoren metsän arvo, jossa on pelkkää kuitupuuta olisi laskennallisesti jopa alle puolet varttuneesta taimikosta. Odotusarvolisä korreloi osuutta, joka muuttuu tulevaisuudessa kuitupuusta tukkipuuksi ja moninkertaistaa arvonsa.

Arvonkorjauksella vähennetään esim. metsäkuvioiden huonosta kunnosta johtuvaa arvon alenemista sekä myös huomioidaan puunmyynnistä maksettavan veron osuutta. Arvonkorjaus on tyypillisesti 25-30%

Tuommoinen 2-4m taimikko näyttää yllättävän harvalta silloin kun tiheys on sopiva. Enimmäkseen isäntälinjan sahurin (kuten itsekin olen) tulee jätettyä liian tiheäksi. Itse otan parin päivän välein muutaman ympyräkoealan, että säilyy silmätuntuma oikeana. Jos sinulla jäi 1400 kuusentainta hehtaarille jokseenkin tasaisesti, ensiharvennuksessa saat halutessasi lähes puhtaan kuusikon. Koivua tosin tuppaa tulemaan vähän laikuittain, jolloin toki enskassa niihin kohtiin jää myös koivuja kasvamaan. Koivu ja kuusikuidulle saa ainakin tällä hetkellä lähes saman hinnan, joten jos koivu on keski puuston mittainen ja kuusi vain 0,5m, jättäisin itse siihen kohtaan koivun. Jos taimikossa on kaksi tasavahvaa puuta metrin välein, ottaisin niistä toisen pois. Niin lähekkäin jätetyissä puissa juuristo ja oksisto kasvavat yleensä toispuoleisiksi ja rungoistakin voi tulla lenkoja, jolloin ei kummastakaan saada tukkipuuta. Mielestäni alaharvennuskin tasaa puuston kokoeroja, kun kuusista pienimmät otetaan pois ja jätetään valtapuut kasvamaan. Kuusentaimi kasvaa tuosta 2,5 metristä eteenpäin lähes tasavauhtia, joten se nyt 4 metrinen ei ensiharvennuksessakaan ole välttämättä kuin pari metriä pidempi.

Kiitos avaajalle kauniista joulurunosta. Itse lähden huomenna vapaapäivän kunniaksi hakemaan joulukuusen, sen yksinäiseksi jääneen, yhden aukon laidasta. Sen latva näytti niin nätiltä kun viime viikolla hämärän tullessa siitä ohi kuljin.

Hyvää joulua ja tulevaa vuotta 2017 jokaiselle!