Noinhan se varmaan yleisimmen menee, että kolmimetriseksi tehdään koivukuidut. Minulla kuitenkin tämän talven koivukuidun hankinnassa käy 300-550cm pituus ja latvamitta 6cm. Paras joka minulla on ollut tähän mennessä.

Pystykaupassa ovat täälläpäin katkoneet kolme metriseksi koivukuidut. Saattaa tietenkin mennä eri osoitteeseen ne puut kuin tuossa hankinnassa.

Verottajan ohje yleisellä tasolla on, että mönkijä hyväksytään metsätilan kalustoksi, jos laitteen käytöstä vuosittain on metsäkäyttöä yli 50%. Tähän verottaja tekee yleensä jälkikäteen kyselyn, jossa pyydetään perustelut asiaan. Metsätilan tai -tilojen kokokin pitäisi olla riittävä, että vuosittain tehtäviä töitä on tarpeeksi.

Minulla jäi ensimmäinen tilakaupasta eniten mieleen myyjäpuolen reaktiot.  Minua oli alkanut kiinnostaa oman metsätilan hankinta ja kun suvussa ei sellaisia ollut myynnissä, katselin mitä markkinoilla oli tarjolla. Kävin jo katsomassa muutamaa tilaa ja jonkun tarjouksenkin jätin, mutta ei natsannt.

Huomasin eräällä kiinteistövälittäjällä myynnissä metsätilan, reilu 20 ha kaikenlaisessa kehitysluokassa olevaa metsää, pieni taukotupakin tiluksella oli. Tila oli ollut myynnissä jo jonkun aikaa, mutte ei ollut vielä mennyt kaupaksi. Ajoin paikalle je kävin kuulaana ja kirkkaana lokakuun pakkaspäivänä kävelemässä tilan metsälöt läpi. Olin pysäköinyt autoni hiekkatien bussipysäkille ja vaihdoin farmariauton takaluukussa istuen pikkukenkiä jalkaan, kun ohi ajoi auto ja pysähtyi etupuolelle. Autosta nousi vanhempi mies ja tuli juttusille. Kysyi olinko käynyt katsomassa metsätilaa ja vastattuani myöntävästi tarttui minua olkapäästä ja sanoi: tee sinä tästä hyvä tarjous ja osta minulta tämä pois. Kertoili siinä, että taukotuvan paikalla oli ollut joskus talo, jossa hän oli syntynyt. Hän oli hoitanut tiluksia jo vuosikymmeniä lähikaupungista käsin, mutta terveys ei enää antanut myötä metsätöihin.  Sanoin, että harkitsen asiaa ja otan välittäjään yhteyttä.

Laskeskelin kotona ja mietin mitä tarjoaisin tilasta. Tulin sitten laskelmassani tiettyyn tulokseen ja ilmoitin tarjous summan välittäjälle. Välittäjä soitti takaisin tunnin päästä ja sanoi, että myyjä oli hyväksynyt tarjouksen. Oli kuulema juuri se rajasumma, jonka alle oli päättänyt olla myymättä. No sovittiin sitten kaupantekopäivä seuraavalle viikolle. Sattui vielä niin hauskasti, että tuo päivä oli minun syntymäpäivänä.

Kaupanteko tilaisuudessa välittäjä lähti hakemaan kaupanvahvistajaa paikalle ja keskustelimme siinä myyjän kanssa kymmenisen minuuttia. Kävi ilmi, että meillä oli yhteisiä tuttuja, vaikka emme toisiamme tunteneetkaan. Kauppa vahvistettiin ja lähdettiin pankkiin suorittamaan maksua. Hoidettiin kaikki kuntoon ja välittäjä kätteli meidät ja jätti hyvästit pankin eteisessä ja lähti matkoihinsa. Astuttiin myyjän kanssa pankista ulos jalkakäytävälle, jolloin hän kääntyi puoleeni ja puristi pitkään ja lämpimästi kättäni. Katsottiin toisiamme silmiin ja kyyneleet alkoivat valua vanhan miehen poskia pitkin. Hän sanoi siinä, että häneltä putosi nyt iso taakka sydämeltä ja että on niin iloinen, että juuri minä jatkan hänen syntymäpaikkansa metsien hoitoa. Se katse jäi kyllä mieleen loppu elämäksi.

Muutamia tiloja on tullut hankittua tuon jälkeenkin, mutta se täytyy sanoa, että jostain syystä tuolla ensimmäiseksi hankitulla tilalla tulee kyllä tehtyä selvästi eniten erilaisia metsätöitä vielä nykyäänkin.

Minä tein viime vuoden hankintahakkuun osalta noin kuten MaalaisSeppo verottajan ohjeesta kirjoitti. Mittaus kun tehtiin tämän vuoden keväällä, ei vuodenvaihteen määrää voinut kuin arvioida. Merkitsin viimevuoden verotukseen tehdyksi 50 kiintoa, mutta en vähentänyt. Nyt kun kokonaismäärä on tiedossa, laitan loput tämän vuoden ilmoitukseen tehdyksi ja vähennän kokonaismäärän tämän vuoden verotuksessa.

Olen minäkin tehnyt useamman kerran päätehakkuuta edeltävän raivauksen. Esim. Omt pohjan kuusikon alla on välillä pihlaja vitelikköä. Sen kun raivaa pois muutama vuosi ennen päätehakkuuta se ei veso valon puutteessa.