Käyttäjän Pihkakintas kirjoittamat vastaukset
-
Ei oo meillä ollu aikoihin kunnon päätehakkuuta, mutta mitä sivusta olen katellut…
Usein näkee, että viimeisen hyvän puun jälkeen on lähdetty pois leimikolta, eikä vasta sitten kun viimeinenkin puu on tehty leimikon takarajalta. Jos rajaus on tehty tilarajalle, jää sinne pystyyn epämääräinen kaista epämääräistä puuta. Taimikon taakse. Saahan ne sieltä itse käydä pois siivoomassa, toisten jättämät rääppeet. Motokuskia ymmärrän, tuntuuhan semmoset pieniltä kapuloilta, kun on isoa ja selvää tukkia puinut.
Ruokintapaikalla hirvet syö porkkanaa mahantäydeltä. Polku tulee keskeltä 2 metristä taimikkoa, ei syöty. Peurojen ja kauriiden hankausjälkiä sensijaan on ihan kohtuuttomasti. Ruokintapaikka naapuritilalla n. 0,5 km. Mitäköhän tapahtuu kun porkkanat loppuu…Ainoa hyvä ja tehokas ruokinta on kyllä lyijyruokinta.
Naulankantaan. Kasvukuntoista kannattaa kasvattaa. Eikä pohtia mitä termiä kuuluu käyttää.
Pystykauppa on kyllä ihan kummallinen kauppatapa. Omistaja myy hakkuuoikeuden puustoon, ostaja hakkaa mitä tykkää, kun siihen on kerran oikeuden ostanut. Hinta maksetaan puutavaralajeittain tienvarressa.
Entäs ne puut mitä ostaja ei ole tykännyt hakata? Päätehakkuualalle jääneet kuitupuumittaiset rungot? Koivut haavat ja muut kummallisuudet?(jotka eivät ole sovittuja säästöpuita.) Kaikenlainen maahan pätkitty silppu ja lumppi? Tuoreet tuulenkaadot?
Täälläpäin (Lounaassa) näkyy huonoja kuusia, kun 70-80 -luvulla on poimittu männyt pois ja alikasvoskuusikko on ollut liian vanhaa. Pohjia ei tuolloin yleensä raivattu.
Jos on kiinnostunut kuusen jk:sta, mielestäni se on aloitettava nimenomaan raivaamalla pohjat ihan puhtaaksi. Sitten alaharvennus, jossa tietysti poistetaan myös isot roskapuut. Kun taimettuu, harvennettava taimiryhmät, vasta sitten voi tehdä yläharvennuksen. Aikaa prosessiin kuluu 10-20 v.
Omat metsäni ovat nyt tässä kunnossa, en tähtää kuitenkaan jk:een, vaan luontaiseen uudistamiseen sopivissa paikoissa. Hyviä kokemuksia mm istutuskuusikoiden reunoilla, kun tulee myrskytuhoja. Hallanaroilla paikoilla. Suon reunan muuttumalla. Huonolaatuisen ja harvan puuston pienaukoilla.
Männyllähan sitä on aina harrastettu harvoilla kallioilla, joissa hyvää maata kallion välipaikoissa, huonot pois ja hyviä poimintana. Soilla olen nyt tehnyt pienakkoja vanhosta huonoista mäntyryhmistä, kun nuoremmat vieressä näyttää menevän ohi.
Hyvinkin kannattavaa työtä omatoimiselle metsänomistajalle. Voi tuntua, että ”joutuu” tekemään monta työvaihetta, tai moneen kertaan. Kannattaa muistaa, ettei istuttamallakaan metsä aina uudistu niinku Strömsöössä. Yleensä johonkin jää joku huonompi paikka, vaikka kuinka olisi yrittänyt.
Jalostuksen hyöty jää saamatta. Se on iso miinus varsinkin männyllä. Täällä on nyt niin paljon riistapeltoja ja ruokintaa, että on uutta toivoa männyntaimikossa.
Hintoja puhutaan aina myrskyn jälkeen alaspäin. Koko ajan hakataan nytkin. Tuulenkaatojen teko on hitaampaa, eli puupulahan siitä seuraa, jos kaikki niitä tekee. Tapanin jälkeen kävi niin. Nyt ei tainnut onneksi paljoa tuhoa tulla. Itsellä 2019 alkaa raivuulla. Harvesteria pakoon on saanut juosta saha kolmantena jalkana. Jos omaan metsään ehdin, teen ehkä sykeharvesterilla, kaikki energiaksi. Jos hyvin jäätyy, suolla olisi nykymuodin mukaista pienaukko/ylä-/ala-/laatuharvennusta, moottorisahalla. Viimevuonna tein yhden saran, suo jäätyi tosi hyvin. Puut ajettuani rikoin kouralla pintaa ja tein kääntömättäitä. Saa nähdä taimettuuko. Koivukin kävisi, sitten joskus voi muuttua kuuselle, ainakin ohuemmat kohdat.
201 sopii tukkipuullekin. Yllätys haitta keveydestä, tai pienestä ketjusta oli, että väistää pienet oksat, esim nuoressa kuusessa. 260 en tykännyt, tosi kömpelö. Husku 350 tykkäsin, kun se alkoi olla finaalissa, kaivoin 260 uudestaan töihin. Siitä tuli paljon parempi, kun vaihdoin 13″ laipan 15″ (63 vl). Aiemmin vaihdoin rattaan kasipiikkiseksi, seiskan sijaan. Putkikahva on liukasta, kovaa muovia. Tein vanhasta 024 alumiiniputkikahvasta n. 3 cm matalamman ja haurastuneen kumin tilalle kiersin sählymailan varresta kuminauhan. Käytettävyys nousi ihan eri tasolle aika vähällä. Kahvat ja laipat on mieltymysasiota, mutta rattaan vaihto on välttämättömyys, muuten joutuu kyllä ottamaan termarista huikat kesken kaatosahauksen…
On siinä kyllä joku vika. Tupla kulutus ja puoli teho. Meillä myös vuoden vanha 460 m tronikki. Saman tehoinen kuin vanha 480. 15 ha jälkeen pitäisi olla uutuudenkankeus ohi. Paketissa tulevat valjaat ala-arvoisen huonot. Paranee kyllä aika paljon, kun vaihtaa koukulta tulevan remmin rinnalla olevasta soljesta vyön solkeen ja yhdistää soljet toisiinsa hihnalla. Näin paino ei ole harioilla, vaan vyöllä. Onko kokemuksia Stihlin uusista ”ammattivaljaista”? Kokeillessa kaupassa tuntui sisältä ihme kokkareisilta ja olkahihnat kulmikkailta. Käytössä ja oikeissa säädöissä tietty eri juttu. Mahtaako Ruotsalaisia kukaan päihittää ergonomia asiossa, i allafall.