Käyttäjän Petri kirjoittamat vastaukset
-
Tälläiset sahurit, jotka vaativat metsänomistajille lisäveroja, eivät ole metsänomistajan ystäviä.
Ehkä käymme vastaisuudessa muiden puutavarayritysten kanssa kauppaa. Ei näiden lisäverojen kannattajien kanssa.
Ehkä teemme listan myös niistä poliitikoista, jotka haluavat metsänomistajat lisäverolle.
Metsien pinta-alaverotus nousi parrasvaloihin viime syksynä kun B. Wahlroos sitä tuolloin esitti.
Sen jälkeen tuo kabinettien sulavaliikkeinen sankari on saanut monien poliitikkojen päät pyörälle sujuvalla sanan säilällään.
Totuus kuitenkin on, että metsäteollisuutta ei pinta-alaverotuspuheilla pelasteta. Innovaatiot ja aito markkinoiden toimivuus metsäteollisuudessa puuttuvat. Ala on liian keskittynyt ja joskus puuta ei osteta edes millään hinnalla. Vaikka tiet olisivat leimikon vieressä ja maasto kestäisi koneiden painon kesäaikaankin, puukauppa ei välttämättä käy. Teollisuus käy liiaksi kvartaalisuunnitelmien pohjalta ja se ei käytännössä tuota tuottavaa toimintaa.
Joskus muuten tulee miettineeksi, miksi Suomen metsissä pyörivät koneet ovat niin huonosti täkäläisiin metsiin soveltuvia. Miksi telaketjuilla varustettuja laitteita on niin vähän markkinoilla? Leopard- panssarivaunun etenemiskyvystä pehmeässä maastossa olisi opittavaa.
Ajatellaanpa, että metsänomistaja myisi nyt pääomaverokohtelun aikaan metsänsä avohakkuulla ja maksaisi tuotoista 30 prosentin pääomaveron ja 50000 euron jälkeen peräti 32 prosentin veron.
Sitten hallitus tekee metsäverouudistuksen, mikä perustuu metsän pinta-alaan. Metsä on istutusvaiheessa ja metsästä ei ole kuin kuluja. Metsä ei tuota rahaa moneen vuosikymmeneen.
Valtio verottaa tuottamattomasta metsämaasta usean kymmenen vuoden ajan. Metsästä on tällaisen veropolitiikan tuloksena tullut ongelmajäte, mikä ei mene kaupaksi oikein ilmaiseksikaan.Pointtini on: verotuksen tulee aina olla ennustettavaa ja läpinäkyvää. Muuten markkinat eivät toimi markkinaehtoisesti. Poukkoileva verotus saattaa johtaa onnettomiin tuloksiin – ja -kohtaloihin.
Metsäteollisuuden ongelmat ovat pitkälti rakenteellisia. Metsäteollisuus tarvitsee innovaatioita. Markkinat ovat muuttuneet. Nyt kaivataan pitkälle jalostettuja puujalosteita. Sieltä se rehellinen raha löytyy. Ei metsänomistajan pussista.
Kansantaloustieteellistä riskiportfolioteoriaa myötäillen on hyvä, että käytetään eri metsänkasvatustapoja. Täten riskit voidaan minimoida. Kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin.
Pääasia on, että metsiä hoidetaan. Huonoin vaihtoehto on se, että ne puskittuvat tai ränsistyvät pystyyn.
Kiitos, Gla, hyvästä vinkistä. Pääsinpäs sittenkin lukemaan tuon pääkirjoituksen.
Ja lehdenkin kyllä aion tilata, ja tällä kertaa kestona. Eipähän jää enää lehdet tulematta.Päätoimittajan kirjoitus oli asiallinen. Oma mielipiteeni on, että sekä tieturvallisuus- että metsätaloussyistä hirvikanta tulisi saada huomattavasti matalammaksi. Ja sillä tavalla matalammaksi, että ei aina vain ammuta niitä uroshirviä, kuten nyt lienee turhan usein olevan tapana.
On valitettavaa, että metsänomistajat ovat lähes pakotettuja istuttamaan kuusta myös sellaisille paikoille, joissa maannousema on havaittu riski. Ihan vaan sen takia, että koivut ja männyt popsittaisiin parempiin suihin jo ensimmäisten vuosien aikana.
Harmikseni tilaukseni on mennyt umpeen, joten Eliisan kirjoitusta en ole lukenut. Mutta tosiasia on, että nyt metsänkasvattajat ovat täysin hirvien armoilla. Niinpä koko puustorakenne on vääristynyt. Kuusta ei kasvatettaisi näin paljon, jos hirvien suhteen tilanne olisi toinen.
Taloustieteissä riskiportfolioteoria opettaa, että kaikkia pelimerkkejä ei kannata pistä yhden kortin varaan. Metsätaloudessakaan tilanne ei saisi olla se, että suhteettoman suuri osa puustosta on kuusta. Entäs kun tulee kunnon myrskyt tai itikkarunsaus yllättää? Silloin ei naurata.
