Se kasvukilpailun voittaminen on monesti riippuvainen kasvupaikasta johon kyseinen puuyksilö on sattunut osumaan. Lisäksi kasvunopeus on esimerkiksi laatuun nähden heikommin periytyvää.

Syytä ollakin kun uudistamiseen on sijoitettu raskaasti euroja joiden korko jää 3%:n tietämille.

Näin tyrin jatkuvan kasvatuksen heti alkuun:

1. Hakkaan täysin tasarakenteisen ja alikasvoksesta vapaan päätehakkuukypsyyden rajalla olevan kuusikon asentoon ppa 10 m2/ha.

2. Odotan että harvassa seisovista tukkipuista koostuvan alueen sukkessio alkaa muistuttaa avohakkuualuetta.

3. Katselen kun siemenpuuasentoon jääneet kuuset kaatuvat tai kuivuvat pystyyn.

4. Kerron kavereille että ”harsinta” ei voi koskaan eikä mitenkään onnistua.

5. Pyörittelen silmiä kun joku kertoo luontaisen taimettumiskyvyn huomioonottamisesta, olemassaolevan taimiaineksen  hyödyntämisestä, metsän erirakenteisuuden huomioimisesta  ja hakkuun jälkeisestä runkolukusarjasta suhteessa ppa:an.

Eräänlainen taito sekin että näkee jo paljaalla silmällä ketjun ominaisuudet.

Ihan hyvä että metsäalaa ja miksei muitakin katsotaan välillä boksin ulkopuolisen silmin. Harva meistä turvasaappaisiin syntyneistä kyseenalaisti esimerkiksi Metsäkeskuksen kaksoisroolia KEMERA tukien myöntäjänä ja parannushankkeiden toteuttajana. Sekin asia vietiin EU tasolle vasta ”ulkopuolisena” toimineen taholta.