Käyttäjän Petkeles kirjoittamat vastaukset
-
Jännä että Saksassa kasvaa tuhannen hehtaarikiinnon kuusikoita ilmastossa, joka meille saapuessaan ennustettavasti tappaa kaiken elämän 😀
Sanoisin että taukokämppä on onnistunut valinta kesälämpimällä ja silloin kun sitä käytetään 95 prosenttisesti virkistäytymistoimintaan metsätilalla. Kalseilla keleillä tai erityisesti talvella ei paljon hotsittaisi työpäivän päätteeksi kämpiä johonki kammiin hankkimaan reumatismia ja muhittamaan hikisiä paikkoja.
Säästöpuiden jättämisessä on alun seikkailujen jälkeen löytymässä oikeat toimintamallit. Enää ei jätetä säästöpuita ympäri kuviota siemenpuuasentoon tai valita kolme tukin havupuita jätettäväksi ryhmäksi. Vielä kun ryhmä jää kuvion reunalle tai vaikeasti metsitettävään maastonkohtaan tai kymppipykälän kohteen yhteyteen niin a vot!
Jos sormet syyhyää säästöpuiden hakkuulle, on kyse todennäköisesti näistä entisaikojen ylilyöntitapauksista tai mo:lla on suhteellisuudentaju hakusessa. 1969 oli uudisojitusten huippuvuosi ja muistaakseni 1991 moto hakkasi eka kertaa enemmän kuin metsurit. Ihminen on muokannut Suomessa metsäluontoa niin suvereenisti, että meille jos kenelle kuuluu vastuu myös luonnonhoidosta.
Öberg ja Vallorbe on käytössä. Siinä ei tosiaankaan mene montaa päivää kun viila vaatii vähintään ohjurissa kääntämistä tai on jo vaihtokunnossa. Yleensä tuntuu että pienempi läpimittainen on sujona ennen isompaa. Joskus hifistelen ja otan viilan kotireissulle ja pyyhkäisen teräsharjalla rautahileestä puhtaaksi.
Siinä vaiheessa kun nykyhintaiset viilat ja terät alkavat tuntua mo:sta liian kalliilta käyttötavaroilta, voi suosiolla luovuttaa ne hommat muiden kärsittäviksi 🙂
Varmasti molempi parempi. Konekylvö on järkevää isommilla kohteilla, jolloin mo voi keskittyä rehevämpien maiden manuistutuksiin. Niillä kohteilla, joilla äesjäljestä ei tule kunnollista, voi harkita onko aktiivisiin uudistamistoimenpiteisiin ryhtyminen edes järkevää. Petekin kuuluu kääntömätästelevän ojittamattomia isovarpurämeitä.
Menneeköhän jo ihan pikkusen konneitten palvomiseks tuo touhu. Teinipoikana jakso meuhata nuista vehkeitten huipuntikkihuolloista, kunnes huomas että sillä ei oo vithunkaa väliä. Joskus se pasha vaan hajoaa vaikka ei ihmeemmin ois syytäkään. Tuolla sahausmäärällä syy toisaalta mahtaa olla hapettunu laakeri.
Jokanen tyylillään ja kiireestä riippuen. Minä laittasin urakkahommiin sen teräkehikkovakan johon taimilavan saa kiinni. Syntyy jälkeä kun on kyljellä 300 kuusentainta tai 240 männyntainta mistä ottaa. Pienempiin vakkoihin toivoisin kopioitavan niissä olevan kahden viilekkeen kantosysteemin.
Ei varsinaisia vaaratilanteita ole tullut. Joskus terä heittää esim. lyhyen kalikanpätkän kovalla voimalla nilkoille, mikä tuntuu melko imelältä.
Muistaa vaan pitää kypärän kasvosuojuksen alhaalla vaikka aamuaurinko siinä vähän heijastelisi. Terään juuttuneita risuja ei sitten kurotella jos moottori pyörii ja saahan sinne varpaatkin yltämään jos on keskipituinen mies!
Nii, terävämpi kulma antaa paremman leikkuutehon ja loivempi kestää pitempään, oli kyseessä puukko tai höyläkurso. Minä suosin syvälle viilattua peltiterää 15 asteen kulmalla. Syö puuta kuin hullu, ite ei tarvii kun roikkua matkassa. Teroitus tilanteesta riippuen jokaiselle tai joka toiselle tankille.
