Käyttäjän Petkeles kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä niitä asutustiloja on raivattu tulijan taustasta riippumatta melko paskoihin oloihin ja välillä parempiin. Ainut yleistettävissä oleva ero oli siirtolaisten saama korvaus menetetystä omaisuudesta, joka sekään ei ollut niin hyvä diili kuin miltä kuulostaa. Positiivista oli lähinnä se, että kaikki tiesivät jo löytäneensä sen kuuluisan pohjan, josta kaikki pystyi enää paranemaan.
Taas on kotimainen edunvalvonta hoidettu nappiin. Epäilemättä oma eräiden euromeppiemme muodostama viides kolonna on nyt tyytyväinen.
Tuossa omassa metsässä on muinaisjäännöksenä rengastettu lähde, josta on letkua linnuntietä 550 metriä entiselle käyttöpaikalle. Näyttäisi olevan 3/4 kokoa ja pudotusta on kartalta katsottuna arviolta 6 metriä, kuitenkin selvästi alle 10. Hyvin tulee vettä vaikka ei kukaan sitä käytäkään.
Syöpäläisten huomioiminen riippuu varmasti siitä onko liikkunut metsässä aikuisten oikeasti ensinkään. Kesäkuun alussa oli ekat itikat lievästi häiritsemässä Savossa. Mäkäräiset/pulliaiset heti haukkana perässä, väittäisin että jopa tavanomaista aikaisemmin.
Metsänhoidon johtavana päivystävänä asiantuntijana voin vastata kysymykseesi:
Suositusmalleja aikaisemmin tehtävät harvennukset ovat välttämättömiä, jos tavoitteena on maksimoitu puuston kasvukunto ja lyhyt kiertoaika.
Aika multaa muistot. Nykysahoissa ergonomia ja tärinävaimennus on huipun tikkiä vanhoihin verrattuna. Löyhästi tähän liittyy Jarmo Sirolan jälleen kerran loistava kolumni vasta ilmestyneessä lehdessä.
Monesti näissä suuren omaisuuden kerryttämistarinoissa jää muutama liudentava asianhaara kertojalta unohduksiin, Mattikaan ei liene aivan anhiton siinä.
Mulle on metsänomistajauran alkupuolella v*ttuillu kerran motokuski ja kerran puunostajaki puhalteli melko paksuja. Itse en ole aukonut päätäni metsäasioissa kenellekään, koska tiedän että se kyllä muistetaan.
Tunnen kyllä montaki telaketjua muistuttavaa mo:ta, joiden kanssa mahtaa ammattilaiset olla herkkänä.
Ai että mua risoo nämä arjen sankarit, joille faktojen jälkeinen aika on arkipäivää!
Lue nyt jesse ees tuosta METLAn esitelmästä juurikäävän säilymisestä yli 40 vuotta: https://www.nordgen.org/ngdoc/forest/Temadager/2011_Piri.pdf
Täällä pohjolan luonnossa kaikki ottaa aikansa. Toinen legenda on näiden risuja maahan mättävien kommentti siitä, miten jäävä taimikkopuusto saa siitä ravinteet. Tosiasiassa riukupuuston typen mineralisaatio ehtii tapahtua vasta päätehakkuuta lähestyttäessä, jos ehtii edes silloin tapahtua.
Juurikääpä pystyy hyvinkin selviämään havupuun lahoavissa kannoissa ja juurissa vielä seuraavaan uudistamiskertaan asti.