Käyttäjän Petkeles kirjoittamat vastaukset
-
Öberg ja Vallorbe on käytössä. Siinä ei tosiaankaan mene montaa päivää kun viila vaatii vähintään ohjurissa kääntämistä tai on jo vaihtokunnossa. Yleensä tuntuu että pienempi läpimittainen on sujona ennen isompaa. Joskus hifistelen ja otan viilan kotireissulle ja pyyhkäisen teräsharjalla rautahileestä puhtaaksi.
Siinä vaiheessa kun nykyhintaiset viilat ja terät alkavat tuntua mo:sta liian kalliilta käyttötavaroilta, voi suosiolla luovuttaa ne hommat muiden kärsittäviksi 🙂
Varmasti molempi parempi. Konekylvö on järkevää isommilla kohteilla, jolloin mo voi keskittyä rehevämpien maiden manuistutuksiin. Niillä kohteilla, joilla äesjäljestä ei tule kunnollista, voi harkita onko aktiivisiin uudistamistoimenpiteisiin ryhtyminen edes järkevää. Petekin kuuluu kääntömätästelevän ojittamattomia isovarpurämeitä.
Menneeköhän jo ihan pikkusen konneitten palvomiseks tuo touhu. Teinipoikana jakso meuhata nuista vehkeitten huipuntikkihuolloista, kunnes huomas että sillä ei oo vithunkaa väliä. Joskus se pasha vaan hajoaa vaikka ei ihmeemmin ois syytäkään. Tuolla sahausmäärällä syy toisaalta mahtaa olla hapettunu laakeri.
Jokanen tyylillään ja kiireestä riippuen. Minä laittasin urakkahommiin sen teräkehikkovakan johon taimilavan saa kiinni. Syntyy jälkeä kun on kyljellä 300 kuusentainta tai 240 männyntainta mistä ottaa. Pienempiin vakkoihin toivoisin kopioitavan niissä olevan kahden viilekkeen kantosysteemin.
Ei varsinaisia vaaratilanteita ole tullut. Joskus terä heittää esim. lyhyen kalikanpätkän kovalla voimalla nilkoille, mikä tuntuu melko imelältä.
Muistaa vaan pitää kypärän kasvosuojuksen alhaalla vaikka aamuaurinko siinä vähän heijastelisi. Terään juuttuneita risuja ei sitten kurotella jos moottori pyörii ja saahan sinne varpaatkin yltämään jos on keskipituinen mies!
Nii, terävämpi kulma antaa paremman leikkuutehon ja loivempi kestää pitempään, oli kyseessä puukko tai höyläkurso. Minä suosin syvälle viilattua peltiterää 15 asteen kulmalla. Syö puuta kuin hullu, ite ei tarvii kun roikkua matkassa. Teroitus tilanteesta riippuen jokaiselle tai joka toiselle tankille.
”Metsätilan SPV:ssä on kaksi isoa veroporkkanaa joita ei muilla omaisuuslajeilla ole. Tärkein on luovutusvoiton verovapaus kun ostaja on lapsi, lapsenlapsi, tai sisar.”
Luovutusvoiton verovapaus koskee kaikkien yritysten sukupolvenvaihdoksia.
(tuloverolaki 48 §)
Esimerkiksi Björn Wahlroos ja muut maatalouskateelliset jättävät sen aina mainitsematta ja puhuvat vain alkutuottajien saamasta veroedusta 🙁
Sori että minäkään en varsinaiseen kysymykseen vastaa, mutta ainaki 192 oli vielä käteen käyvä peli. Teho ja kiihtyvyys on tietysti naurettavan huonot oikeisiin sahoihin verrattuna ja talvella se hyytyy tykkänään. Pari harrastesavottaa olen tehnyt 192 mallilla, sata kiintoa sillä sahaa ihan mielikseen jos on ketju tikissä. Ei paino paljoa tunnu. Tahti vaan on rauhallisempi kuin varsinaisilla työkaluilla.
193 oli koneviestin testissä rankattu puutarhasahaksi, selvästi huonommin löylyä kuin 192 mallissa. En alkaisi ainespuuta sillä sahaamaan.
