Käyttäjän Petkeles kirjoittamat vastaukset
-
Ne on tietysti tapauskohtaisia eikä voi yleistää kuten ei voi yleistää tasaikäisen metsän kasvatuksen kustannuksiakaan
Täysin samaa mieltä, työkalu kannattaa valita kohteen mukaan! ?
Jep, sillon vuonna kirves ja pahkakuppi ainoa määrämittaisessa harsintahakkuussa (huom. eri kuin jk-hakkuu) käytetty nyrkkisääntö oli tukkipuut pois. Metsän rakenteen optimointi ja lätkämailaa muistuttava runkolukusarja ei välttis ollut mielessä.
Esimerkiksi istuttamalla viljelty kuusikko tosiaan kasvaa paljon puumassaa ja euroja tulee paljon. Tätä voidaan myös vaatia ottaen huomioon menetelmän vaatimat investoinnit ja hakkuutulojen jakautumisen. Huomauttaisin että menetelmien taloudellinen ero on nimenomaan sitoutuneen pääoman määrässä, sen likvidiksi muuttamisen ajoituksissa ja mahdollisuuksissa, tätä kautta sitoutuneen pääoman suhteellisessa tuotossa.
Olisi hienoa jos voisimme sisäistää suhteellisen tuoton käsitteen erotettuna nimellissummista ja euroista.
Yhäkään se että metsässä on isoja ja pieniä puita ei merkitse sitä että pienemmät yksilöt olisivat geneettisesti huonompia. Ja jälleen kerran sanottakoon että jk-menetelmässä kituliaat ja vaurioituneet puut poistetaan samalla tavalla kuin tasaikäisessäkin.
Niin, muistelen että jk-hakkuissa otetaan erirakenteisessa metsässä puita useammasta latvuskerroksesta laatuharvennusperiaatteella. Tällöin poistettavia ovat isoimmat ja lisäksi huonolaatuisimmat. Lisäksi tasalaatuisiakin puuryhmiä harvennetaan. Missään ei käsketä hakkaamaan kaikkien ikäluokkien suurimpia runkoja pois.
Se kasvukilpailun voittaminen on monesti riippuvainen kasvupaikasta johon kyseinen puuyksilö on sattunut osumaan. Lisäksi kasvunopeus on esimerkiksi laatuun nähden heikommin periytyvää.
Sukua jatkavat usein yksilöt joiden ominaisuudet sopivat hyvin niiden elinympäristössä selviämiseen. Tämä siitä syystä että kyseisenlaiset yksilöt selviävät hengissä. Kyse on siis ensisijaisesti soveltuvuudesta ja sopeutumisesta yksittäisten absoluuttisesti aina eduksi olevien ominaisuuksien sijaan. Hyvää vappua siis!
Syytä ollakin kun uudistamiseen on sijoitettu raskaasti euroja joiden korko jää 3%:n tietämille.
Yhäkään kaikkea varallisuutta ei ole pakko pitää kiinni suuressa puustopääomassa.
Näin tyrin jatkuvan kasvatuksen heti alkuun:
1. Hakkaan täysin tasarakenteisen ja alikasvoksesta vapaan päätehakkuukypsyyden rajalla olevan kuusikon asentoon ppa 10 m2/ha.
2. Odotan että harvassa seisovista tukkipuista koostuvan alueen sukkessio alkaa muistuttaa avohakkuualuetta.
3. Katselen kun siemenpuuasentoon jääneet kuuset kaatuvat tai kuivuvat pystyyn.
4. Kerron kavereille että ”harsinta” ei voi koskaan eikä mitenkään onnistua.
5. Pyörittelen silmiä kun joku kertoo luontaisen taimettumiskyvyn huomioonottamisesta, olemassaolevan taimiaineksen hyödyntämisestä, metsän erirakenteisuuden huomioimisesta ja hakkuun jälkeisestä runkolukusarjasta suhteessa ppa:an.
Raivaus on ihan ok kestävyyskunnon ylläpitäjä jos sitä tekee tehokkaana työaikana 6h per päivä. Hapenottokykyä sillä ei ikävä kyllä hoideta koska kesähelteilläkin puuskutetaan aerobisen kynnyksen alapuolella. Esimerkiksi hiihtämällä pääsee huomattavasti kovempaan tikkiin.