Metsälehdessä sivulla 7 on kunnon tuulahdus pottumontusta. Metsälehdellä on selkeästi tavoitteena luisua MFGA -porukkaan.

” Vastaus kuuluu että ne vähenivät vähitellen, mutta kaikin osin eivät hävinneet kokonaan koska luonnonmetsien sirpaleita oli jäljellä. Jos jatkamme samalla tavoin, sukupuuttovelasta realisoituu loputkin”…

Nyt kuulostaa AJ vähän siltä, että ensimmäisten VMI:en aikaan elettiin jotain mystistä luonnon ja ihmisen tasapainotilaa. Monimuotoisuus ei ollut tuohon aikaan menossa yhtään mihinkään suuntaan. Ne spesialistilajit ja kumppanit olivat ihan tyytyväisiä sirpaloituneeseen ympäristöönsä. Aivan kuten nytkin. Tuossa sukupuuttovelan käsitteessä on vähän niin kuin sisään rakennettu se ajatus, että olet jo kuollut muttet vielä tiedä sitä.

Niin, oliko? Ja oliko silloin monimuotoisuuden kannalta vakaa tila vai heikentyvä tila? Papukaijamerkkiläiset apuva!

Tässä metsälehteä lueskellessa tulee harmaa suojelu sanana tutuksi. Kanahaukan pesäjutussa tulee selvästi ilmi, että kyseessä on uhka joka tulee torjua. Joku tuossa ääneenkin lausuu, notta tottahan ne pesät mo käy hävittämässä, jos niistä haittaa koituu hakkuille.

Tiukkaa settiä AJ. Tuolla pääsee sinne kellariin.

Päästöt on jääneet pieniksi jos on tehty vesiensuojelurakenteet. Ja jos ei ole tehty, niin nyt jälkikäteen kun tekee niin se riittää. ELY taas näytti olevan sitä mieltä, että jopa kiintoainesta (lue: shittiä) on lähtenyt liikkeelle.