Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Erityinen huomio vielä kysyjän kohteestä. Jos kyseessä on entinen turvemaapelto, niin ravinnetasapainoon pitää kiinnittää erityistä huomiota! Kaliumista ja boorista voi olla ankara puute. Myös kupari- ja sinkkipitoisuudet voivat olla hyvin alhaisia. Typpeä näillä kohteilla on usein todella runsaasti joten kuusi on tuottoisin puulaji jos muut ravinteet laitetaan kohdilleen. Rauduskoivua ei turvemaalla kannata yrittää kasvattaa ja hieskoivun tuotos jää myös hyvin alhaiseksi. Miten lienee hybridihaavan kanssa sopiiko entisille turvemaapelloille? Turvemailla ei haapaa juurikaan muuten näy kasvavan ainakaan luontaisesti.
Näkemättä on paha sanoa, mutta usein metsänomistajat pitävät viljelymänniköitään laadultaan todellisuutta heikompina. Tai siis varmasti he ovat oikeassa, että laatu on huonoa, mutta kun ainakin tähän asti puumarkkina on pelannut niin, että hyvinkin huonosta männiköstä tehdään kuitenkin tukkia. Mutkaisuus on yksittäisestä laatutekijöistä ainoa joka todella romauttaa tukkiprosentin. Oksikkuus ja paksuoksaisuus eivät ole paha ongelma.
Jeesmies lupailee tuossa, että nopeamminkin kasvavia puita on. Pitää kuitenkin muistaa, että ensimmäisinä vuosina mikään puulaji ei kasva Suomen olosuhteissa mottiakaan. Parhaan kasvun vaihe kannattaa todellakin hyödyntää jos kohteella on siihen edellytyksiä. Jopa pelkän kuidun kasvattaminen on järkevämpää kuin uudistaminen ennenaikaisesti. Ennenaikaisuudesta on paha sanoa kuitenkaan kysyjän tapauksessa mitään kun kohdetta en ole nähnyt. Viljavat männiköt kasvavat 40-50v iässä jopa 15mottia vuoteen ja tällaiseen kiertoajan keskikasvuun tuskin päästään edes haavikoissa. Hybridihaapakin täytyy viljellä ja alkukehityksessä on hyvin merkittäviä (hirvi)tuhoriskejä joten jo valmiin puuston kasvattamisen jatkaminen voi olla hyvin järkevää.
Jos edellytyksiä on jonkinlaiseen tukkisaantoon, niin siinä tapauksessa tutkisin ravinnetilanteen neulasanalyysillä ja tekisin terveyslannoituksen jo nyt vaikka puustoa kasvatettaisiin vain vaikkapa 10 vuotta. Boorilannoitus tässä vaiheessa antaa eväät myös seuraavalle puusukupolvelle kunhan männikön hakkuussa oksat ja neulaset jätetään kuviolle.
”Haasteita ja takaiskuja” joopa joo. Jeesmiehen levy pyörii. Tuskin Jeesmieskään sentään uskoo (odottaa?), etteikö Suomi jatkossakin sijaitsisi pohjoisella havumetsävyöhykkeellä? Viime syksynä liikuin useiden päivien ajan Puolan itä-osissa nimenomaan metsissä ja kuusikot olivat aivan mahtavia, hyväkasvuisia ja elinvoimaisia. Sekapuuna oli huonolaatuisen näköistä tammea ja osin pyökkiäkin runsaasti. Siellä kuitenkin lämpösummaa tulee Harjavaltaan verrattuna useita satoja yksikköjä enemmän joka vuosi. Ja mannerilmaston vaivat, eli kuumia ja kuivia kesiä.
Ehkäpä tilanne ei tosiaan ole aivan niin paha kuin Jeesmies toivoo. Tietyllä boniteetilla suomalainen metsämaa tuottaa jokseenkin saman mottimäärän vuodessa puulajista riippumatta jos ei kuivimpia männyn maita lasketa. Tästä saa sitten kukin itse valita mitä tekee. Jeesmies kasvattelee massaa, mutta osa meistä haluaa jatkossakin ohjata kasvua arvokkaampiin puulajeihin ja järeämpään tukkiin. Jeesmiehelle arvo muodostuu siitä, että hän elinaikanaan saa jotain hakkuutuloja metsästä ja osalle meistä hakkuutuloa arvokkaampaa on metsätilan arvon suotuisa kehittyminen, molemmat ovat nimittäin kauppatavaraa, niin metsä pohjineen kuin kuitupuuhaavikkokin.
Partiopoika, voit istuttaa muutama päivä glyfosaattikäsittelyn jälkeen kunhat et ole varsinaisesti maata liuksella kastellut kuten et varmaan olekaan tehnyt. Lehdillehän se liuos tulee levittää.
Jeesmies, suunnittelijoilla on maastokauden aikana niin kova kiire työssään, että maastoon ei pysty asiakasta mukaan ottamaan. Ammattilaisen vauhti maastossa on jo pelkästään rajoite suurimmalle osalle metsänomistajia, tämä ei tietenkään koske sinua. Maastotyö vaatii keskittymistä ja metsänomistajan mukana olessa homma menisi erittäin helposti keskusteluksi ja se taas vie aikaa, mutta tämäkään ei koske sinua. Eli työ muuttuisi neuvonnaksi. Tämä on ok jos metsänomistaja on siitä valmis maksamaan. Epäkohtana oli siis se, että sinulle ei maksua vastaan tarjottu mahdollisuutta olla mukana maastotöissä. Tosin maastoissä ei ylipäätään kannata olla mukana, niissä kerätään puustotunnuksia, joiden osalta keskustelua ei tarvita. Asiakas voi sitten reklamoida jos on sitä mieltä, että vaikkapa runkoluku on jotain muuta kuin suunnittelija väittää. Maksullinen metsäkäynti maastotietojen keräämisen jälkeen voisi olla järkevää, siinä sitten pohdittaisiin mitä kuvioilla voidaan tehdä ja mitä toimenpidesuunnitelmaan laitetaan ja millä painotuksilla.
Viime kesänä ja sitä edellisenä olisi voinut kirjoitella suunnilleen avaukseen malliin vain muutaman sanan vaihtaen:
Menossa on kuulemma sateettomin kesä vuosikymmeniin. Tiedemiestenkin joukossa ristiriitataisesti vastaanotetut ennusteet etenevästä ilmaston muutoksesta saavat jatkuvasti lisää puolestapuhujia vuosi vuodelta.
Jos nykyisen kaltaiset kuivat kesät tulevat olemaan arkipäivää meilläkin, on pakko pohtia, mitä ne vaikuttavat metsiemme hoidossa käytännön tasolla.
Lähes noviisina metsäalalla kuvittelen, että ainakin ötökät, jotka kiusaavat sekä puita että puiden kasvattajia, lisääntyvät.
Kuivuus antaa myös erinomaisen kasvupohjan erilaisille kasvitaudeille jopa uusillekin.
Mitä merkitsevät kuivuuden aiheuttamat ravinneongelmat puille ja kasvupohjalle? Veden mukanahan ne ravinteet kulkevat ja jos vesi ei kulje niin eikai ravinteetkaan?
Tämän kesän kuivuus vaikuttaa varmasti myös kasvupohjiin ja jopa soistumisilmiöiden hidastumiseen (erityisesti alueet, joiden ojitukset eivät ole kunnossa).
Kuivat kesät ja pakkastalvet tuovat varmasti lisähaasteita puiden korjuulle. Koneet ei kestä pakkasella.
Ovatko merkit ilmastonmuutoksesta ja sen mukanaan tulevat lisäongelmat jo niin vakuuttavia, että olisi korkea aika ryhtyä laajamittaisesti varautumaan metsänhoidon uusiin ongelmiin vai ”kuittaako” puiden mahdollinen lisäkasvu kaikki esim. yllä mainisemani ongelmat?
Kurki, minullakin on kokemusta myyrien männyntaimikoille tekemistä tuhoista ja nimenomaan silmujen syönti oli kyseessä. Kyiseisen kaltainen tuho tapahtuu tosiaan jo ennen lumentuloa myöhään syksyllä ja siihen reagointi on vaikeaa. Ylipäätään tuhon tunnistaminen on tuoreeltaan vaikeaa. Niin siististi silmut syödään ikäänkuin ontoiksi. Kyseisessä taimikossa ei latvaversojen kuoria syöty lainkaan, mutta lähes kaikki latvasilmut oli koverrettu ontoiksi. Tuhon kuitenkin huomattuani ryhdyin aiemmin kuvaamaan myyränsyöttien käyttöön viereisessä 5ha kuusentaimikossa, joka tämän yhden kokemuksen perusteella nimenomaan syöttien käytöllä pelastui. Ainakaan silloin se ei olut ”kiellettyä”. Mahtaneeko olla nytkään ja mikä/kuka sen on kieltänyt? Silloin käytössä oli Klerat myyränsyötti, joka nyttemmin on poistunut markkinoilta. En ole asiaa tutkinut, mutta voi olla että tällä hetkellä myynnissä ei ole metsätalouskäyttöön hyväksyttyä myyränsyöttiä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että syöttien käyttäminen olisi ”kiellettyä”.
Jeesmies, taisit unohtaa haavikoiden aitausten kohentelun lehtipuukasvatusketjustasi? Omalle kohdalle ei ole kuusen viljelyssä (noin 50ha viimeisen 8v aikana) osunut luonnontuhoja. Enkä ole myöskään heinimistä harrastanut ja eipä siihen aikaakaan olisi ollut. Normi ”Tapiolaiseen ketjuun” verrattuna ainoat lisätyöt ovat olleet säännönmukainen glyfosaattiruiskutus uudistusalalle ennen mätästystä. Tosin noin 20ha tuosta pinta-alasta on muokastu perinteiteisestä äestäen, nekin hehtaarit saivat glyfosaattia ennen muokkausta. Toinen erityistoimenpide oli myyrätalvena 2008(?) myyränsyöttien ripottelu lumelle ilmestyneisiin aukkoihin. Olisiko ollut joulukuun alkua, tämän tein Etelä-Savossa noin 5ha alalle. Myyrätuhoja kuviolla toki keväällä oli, mutta täydentämään ei tarvinnut ryhtyä. Naapurissa totaalituho.
Pääsääntöisesti kuusenviljely on todella varmaa vaikkei erikoistöihin ryhtyisikään. Erittäin paljon ratkaisee mikä on lähtötilanne päätahakkuuseen mentäessä, jos metsä on aukkoinen ja lehtipuusekoitusta paljon, niin töitä on tiedossa. Kuusenviljely onnnistuu KESKIMÄÄRIN erittäin hyvin kun toimii jämptisti. Esimerkiksi muokkauksen ja istutustyön laadulla on on ratkaiseva merkitys.Sama pätee myös taimiin tottakai.
Bortracissa näyttää olevan booria 150grammaa litrassa, eli 10l kannussa on 1,5kg booria.
Neulasanalyysi on toki paikallaan kun asiasta epätietoisuutta, epävarmuutta ja se ei ole tuttu. Jeesmies ei asiaa tunne varmaan kaan sen takia, että hänen metsissään ja lähialueilla ei boorinpuutosta paljoa esiinny. Neulasanalyysi antaa ylipäätään mielenkiintoista tietoa ja jokaisen joka haluaa metsänkasvatukseen syvällisemmin paneutua kannattaa niitä teettää ihan oppimismielessä.
Kuitenkin jos puutosoireet tuntee ja tietää metsiensä käytön historiaa, niin turha kustannushan se sitten on. Ainakin Pohjois-Savon metsäkeskus on myöntänyt kemeran ilman neulasanalyysiäkin ulkoisten oireiden perusteella.
Ongelmallisempia kohteita ovat alueet joilla latvanvaihtoja selvästi on, mutta puut eivät varsinaisesti pensastu. Näistä kun näytteet ottaa, niin usein boori on alhaalla, mutta ei ”kemeratukeen oikeuttavalla tasoslla”. Omien kokemusten mukaan tällaisilla kohteilla kasvu selvästi paranee pelkkää booria lisäämällä. Ehdottomasti tätä pitäisi tutkia lisää Metlankin toimesta varsinkin kun hakkuutähteiden korjuu ulottuu jo lähes joka metsään.
HUOM! Latvan vaihtoon voi olla toinenkin hyvin yleinen syy, eli kuusentuomiruoste:
http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/lajit_kansi/thareo-n.htm