Omilla mailla ei ole kokemuksia, mutta olen nähnyt jälkeä hiesumaalla ja rämeellä. ”Mätäs” ei tosiaan ole kovin korkea ja tiivistyy aikaamyöten, mutta mitään vesikuoppaa siitä ei ymmärtääkseni synny. Ehkäpä siinä kannattaa toimia niin, että maa otetaan kauhaan hiukan vetämällä niin että kuoppa on ehkä puolimetriä pitempi kuin mätäs. Kuopan täyttö tai mätäs tehdään sitten liikkumattomasta kauhasta niin, että maat tulevat yhteen paikkaan ja hiukan koholle. Siihen sitten voi jäädä viereen hiukan matalampi pikkukuoppa, ikäänkuin kauhanvedon aloitus. Se on kuitenkin murto-osa kooltaan laikkumättään kuippaan verrattuna. Jos kohteella ei ole kuivatustarvetta niin en usko kosteuden olevan ongelma ja kuitenkin saadaan lämpöolosuhteet kuntoon. Ja kuviolla mukava kulkea varhaisperkuussa ja muutenkin Tällaisienkaan mättäiden ei tarvitse olla isoja ainakaan kivennäismaalla, eli ei ole tarkoitus että maata otetaan ojakauhan täydeltä! Tekniikkalaji tämä varmasti on, hiesua tai savea ei tällaisessakaan mättäässä saa tulla pintaan niin paljon että pottitaimen tyveä ei saa painettua alla olevaan kunttaan. Laikkumätästyksessäkään ei pitäisi syviä kuoppia tulla, mutta melkeimpä täytyy olla muokkauksen aloituksessa mukana neuvomassa. Valitettavasti ”ammattimiehetkin” tekevät aika karmeita kuoppia vaikka ovat jo vuosia metsänpohjia muokanneet. Syynä voi olla se, että osa metsänomistajista ja ammattilaisistakin sitkeästi vaativat korkeita mättäitä.

Kirjanpainajatuhot ovat olleet laajimpia Kymenlaaksossa yli-ikäisisssä kuusikoissa aitosavipohjilla. Jäykkä savi on vaativa kasvualusta mille tahansa puulajille. Sellaisella pohjalla kuusi kasvattaa hyvin pinnallisen juuriston ja kohteet ovat alttiita myös tuulituhoille. Puhtaana kuusikkona pinnallinen juuristo on altis pakkasvaurioille kun lunta ei metsän pohjaan juuri kerry. harvennuksen jälkeen. Viljavuudeltaan ne ovat hyviä, jopa parhaasta päästä ja siinä mielessä haasteellisiä männyn laatukehityksen kannalta. Rauduskoivu ei tällaisilla pohjilla myöskään viihdy tai se voi vielä kuusta selvästi huonommin. Tästä minulla on kokemusta kuviolta joka reunojen moreenimaasta vaihettuu savimaaksi. Reunat ovat 20v jälkeen tukkiasennossa, mutta savialueella koivut ovat alle 15cm paksuisia ja niissä on jo silmin havaittavissa lahoa. Mänty kestää kuivuutta savimaalla parhaiten ja pystyy juurillaan tunkeutumaan hiukan syvemmälle. Jäykille savimaille pyrin jatkossa saamaan kuusi-mänty sekametsän. Se antaa pelivaraa tulevaisuuteen jatkokasvatuksen suhteen. Uudistamisessa täytyy savimailla olla tarkkana ettei tee liian korkeita mättäitä, työnohjausta todella tarvitaan niillä pohjilla! Savimaalla ”mättään” tulee olla pikemminkin vain ohut peitto. niin, että taimen saa istutettua kunttaan, joka voi tosin olla vain muutaman sentin paksuinen. Jos taimet tökkää puolimetriä korkeaa savikönttiin, niin kasvun ihmettä ei tule näkymään.

Lehtipuista tammi viihtyy savimaalla hyvin, eli jos harrastusta riittää, niin vaihtoehto voisi olla kuusi-tammi-mänty sekametsä.

Minulla ei ole kokemusta hybridihaavan viihtymisestä todella jäykillä savilla, mutta kohta varmaan kuulemme, että hyvin viihtyy ja kasvu on huimaa:)

Mielelläni ota opiksi Jeemiehen kokemuksista jos pystyn ne omien kokemusteni perusteella omaksumaan. En nyt vain tässä tapauksessa tiedä mistä olen opiksi ottanut. Jeesmies viittaa itikkatuhoihin ja tarkoittaa varmaan kirjanpainajaa. Sitä riesaa on omalle kohdalle tosiaan osunut, mutta syy ei ole kuusessa puulajina vaan yli-ikäisyydessä ja siinä että aivan joka nurkalla ei tule käytyä edes vuosittain. Jatkossa pitää käydä. Lisäksi kallioalueilla ja tiukilla savimailla tarvitaan kriittisyyttä kuusen jatkokasvatuksen suhteen. Minun ratkaisuni kuusen ongelmiin ei todellakaan ole lehtipuut vaan mänty, joka taitaa olla Suomen yleisin puulaji. Ja monikäyttöisin. Siitäkin huolimatta, että Jeesmiehellä on 0,3ha männikkö ruskistunut.

Mänty sopii pääpuulajiksi ct-mt+ pohjille. Lisäksi se sopii lähes kaikille turvemailla. Männyn hyväksyn aina sekapuuksi mihin tahansa taimikkoon ja taimikonhoidossa pidän huolta, että lehtipuut eivät niitä varjosta. Erityisesti karummilla mt pohjilla mänty on jo kuusta parempi tuotoltaan. Ainakin se ensiharvennetaan muutamaa vuotta puhdasta kuusikkoa aikaisemmin. Kohtuullinen mäntysekoitus viljelykuusikossa mahdollistaa puulajisuhteiden ohjaamisen tulevaisuudessa.

Tämä Jeesmiehen ja minun inttäminen ei ole kovin hedelmällistä. Molemmat tulemme vissiin hurskaiksi uskossamme. Jeesmiehen tavoitteet ovat kertomansa mukaan pelkästään omana elinaikana saatavissa hakkuutuloissa kun minulle ne ovat vaihtoehto metsätilojen arvon kehittymiselle. Minä uskon siihen, että havutukin tuottaminen ja sen edellytysten parantaminen nostaa omistusteni arvoa runsaammin kuin pelkät suorat hakkuutulot puhdasta rahaa tuovat. Ja niin epärelevanttia kuin se onkin, niin tavoitteena on jättää jonkinlaista pesämunaa myös lapsille. Onko Jeesmiehellä muuten lapsia jos tällainen henk.koht. kysymys sallitaan?

Sekametsää kanattaa suosia mt-omt pohjilla ja minun mielestä erityisesti kuusi-mänty sekametsää. Mäntyä saa olla vaika puolet runkoluvusta. Kuusikon kasvu paranee todennäköisesti hiukan ja se johtuu ennenkaikkea maan nopeammasta lämpiämisestä keväällä. Koivua jätän vain aukkopaikkoihin ja nekin tulisi olla samassa latvuskerroksessa havupuiden kanssa.

Keväällä istututin 3,5ha kuviolla kuusia 1100kpl/ha ja mäntyjä 1100kpl/ha. Ohjeistin niin, että taimivakka täytetään joka toisella kerralla männyllä. Istuttajat kulkivat ”nauhamaisesti” kuviolla, eli sinne tulee mänty ja kuusi rivejä. Mielenkiintoista seurata millainen taimikko siitä kehittyy. Paikka on Keski-Suomi ja pohja kivinen karumman pään mt. Päätehakkuupuusto oli lähes puhdas kuusikko.

Jeesmies on edelleen vakuuttunut siitä, että havupuut väistyvät Etelä-Suomesta jo lähi vuosikymmeninä. Tarkoitat varmaan, että Pohjois-Afrikan ilmasto on täällä jo 2050?

Ilmastomallien ja niihin uskovien mukaan taitaa kuitenkin olla niin, että Suomessa lämpötila nousee maksimissaan muutamalla asteella ja sadanta lisääntyy, siis lisääntyy! Minun mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien kotimaisten puulajien kasvu paranee jopa merkittävästi. Sitä en kyllä ymmärrä että lehtipuita suositellaan lämpimiä ja kuivia kesiä kestäväksi ratkaisuksi kun meillä on kuiviin olosuhteisiin hyvin sopeutunut kotimainen mäntykin joka sentään tuottaa kaikkia puutavaralajeja ja taitaa olla kaikenlaiseen kemialliseen jalostukseen suotuisin puulaji (mäntyöljy jne.). Omakohtaista kokemusta minulla parin kuivan viime kesän osalta hiesumaa pellosta jossa viljelty rauduskoivikko kuivahti todella pahasti, puolet puista menetti latvansa ja nyt ränsistyminen etenee huimaa vauhtia. Vaneritukit jävät kyseiseltä 0,3ha kuviolta hakkamatta. Sekapuuna olevat kuuset eivät kärsineet lainkaan.

Tottakai nyt ja jatkossa pitää kiinnittää huomiota siihen millä puulajilla kunkin kohteen uudistaa. Kuumat ja kuivat kesät eivät tiedä hyvää ct-vt männiköiden alikasvoskuusikoille. Myös kallioalueilla kannattaa miettiä sopiiko pohja kuuselle myös jatkossa. Kokonaisuutena puhutaan alle 5% metsäpohjista joilla kuusen viljelyä tulee jatkossa tarkemmin miettiä.

Hirvikantahan tähän kuusettumiseen paljolti ohjaa. En valitettavasti usko, että hirvikantaa saadaan tulevaisuudessakaan kohtuullisemmalle tasolle. Yrittää toki kannattaa. Meidänkin seitsemän miehen porukka kataa joka syksy kaikki mihin luvat saadaan ja isot lähes poikkeuksetta naaraita. ei se kuitenkaan tunnu paljoa auttavan edes paikallisesti.