Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Vanhoilla peltoheitoilla ja laitumilla epäonnistumisen riskit ovat niin isot, että niille en itse yrittäisi arvokkaita taimia kasvattaa. Usein ne ovat maalajiltaa hienojakoisia tai turvetta, ravinne-epätasapainot yleisiä ja kosteutta liiankin kanssa. Turvallisin valinta näille on kuusi. Arvokkaammat taimet sitten hyville metsämaille ja rinteisiin jos valita voi. Vikaisuudet jäävät vähemmälle ja tulee suorempaa tukkia.
Poikkeuksiakin toki on, todennäköisesti kovakasvuisimmat lehtikuusikot kasvata peltomaalla.
Näillä tiedoilla Leevin kysymykseen on mahdoton vastata, kuvio pitäisi itse nähdä. Mutta spekuloidaan nyt vähäsen. Jos yläharvennuksen jälkeen on todennäköistä, että puusto ei enää sulkeudu, niin en tekisi yläharvennusta, seurauksena on tuulituhoja ja metsäpohjan heinittyminen ja vesakoituminen, josta on paljon harmia aikanaan. Tukkiprosentti kuulostaa aika pieneltä tässä harvennuksessa. Nämä ylä-harvennuksessa poistettavat puut kasvaisivat todennäköisesti nopeasti yli 80 tukkiprosenttiin. Nyt hakkaat ne pienellä tukkiprosentilla pois.
Valtapuiden arvokasvu on tukkiprosentista päätelleen nyt huipussaan! Onko todennäköistä, että 15v aikana lisävaltapuutkaan ylittävät juurikaan tuota 65 tukkiprosenttia? Lopputulos voi olla, että hakkaat nyt ja 15v päästä 65 tukkiprosentilla? Ja nyt myyt tukkia harvennushinnalla.
Jos kasvatustiheys on nyt alle 1000kpl/ha, niin älä harvenna ollenkaan. Laita sen sijaan Metsän NP:tä ensi kesänä ja hakkaa aukoksi 6-10v kulutta. Varmasti paras taloudellinen tulos tulee näin. Jos tarvitset rahaa heti, niin asia on tietysti eri jos et voi sitä ottaa jostain muualta.
Koivua on tutkijan taholta Maastullin jutussakin tarjottu kuusen tilalle ja perusteluna se, että se sopeutuu paremmin ilmastonmuutokseen. Toisaalta keskustelussa ollaan huolissaan kuusen pärjäämisestä pitkien lämpimien ja kuivien jaksojen lisääntyessä. En ymmärrä kuinka koivu voisi olla ensisijainen ratkaisu näissä tilanteissa? Koivu kasvattaa syvemmän juuriston kuin kuusi, mutta omakohtaisten havaintojen perusteella koivu on hätää kärsimässä siinä kuin kuusikikin kun muutamaan kuukauteen ei kunnolla sada ja hellejakso kestää viikkoja. Omilla tiluksilla nimenomaan koivut kärsivät niin ettei niistä enää tukkipuuta tule, kuivan jakson aikana koivut menettivät latvansa aj laho etenee todella nopeasti. Kuusia kuivui vain kallioiden päällä jossa koivulla ei ole edellytyksiä minkäänlaiseksi tukkipuuksi vaikka kuivia jaksoja ei olisikaan. Mäntyhän se kuivuuden kestävä puulaji on ja tuottaa tukkia rehevälläkin pohjalla kun alkukasvatuksessa toimenpiteet ovat oikea-aikaisia.
Sarjassamme älyvapaita ideoita tämä seuraava…
pari vuotta sitten lainasin (salaa) anopin Solett merkkistä puutarhajyrsintä metsämaan muokkaukseen. Se oli aika loppuunajettu terätkin olivat jo pyöristyneet kärjistä, mutta BS moottori oli iskussa. Kohteena oli 10 aarin kokoinen aukon kulma, joka oli jäänyt kaivinkonekuskilta muokkaamatta. Jyrsin kesti röykytyksen ihan hyvin ja sain kuntan revittyä auki jotenkuten ja kylvin siihen sitten männynsiemeniä ja ainakin tämän syksyn tarkkailun perusteella taimia on nousemassa ihan mukavasti. Muutamaan otteeseen sain terää puhdistella sen ympärille kitoutuvasta heinästä ja vesoista. Onneksi oli terävä puukko matkassa. Kehitysajatuksena oli terien muokkaaminen jollain tavalla niin että kietoutumista saisi vähennettyä. En ole asiaan jaksanut kuitenkaan syventyä sen enempää.
Terracut on tullut hankittua myös, mutta aika toivottoman tuntuista nykertämistä se on. Stihlin putki on niin lyhyt, että pidemmällä miehellä selkäkipeytyy tökkimisessä. Ja usko loppui muutenkin. Solett puolestaan kulkee omin voimin ja pienellä ”takapiikin” painottamisella saa ainakin jonkinlaista muokkausjälkeä syntymään….
Olen täysin samaa mieltä suorittavan portaan kanssa. Harvennuksille vaadin tekoon keskiraskaan moton. Ajokone saa sitten olla pienempi, mutta keskiraskasta en siinäkään vierasta. Ajourat kannattaa avata kerralla ja kunnolla. Uran leveys ei harmita yhtään, mutta kun yritetään tehdä sievää jälkeä pienellä koneella, niin juurenniskan vauriot ja epätasaisella uralla pankkojen heiluminen reunapuihin ne vasta harmittavat. Ainakin kuusikoissa oma kasvatusmallini on sellainen, että harvennuksella jäävistä puista jokaisen tulisi olla päätehakkuussa tukkipuu. Kuusikot hakkuutan 900-1000kpl/ha asentoon ja se on samalal myös loppukasvatusasento. Siinä puiden keskimääräinen etäisyys toisistaan on jo sitä luokkaa, että ajouran leveys ei siinä paljoa heittoa tee. Nimittäin 1000kpl/ha tiheydessä puiden etäisyys toisistaan on vajaa neljä metriä jos ne ovat tasaisesti jakautuneet.
Ratkaisevaa epätasaisuutta eivät urat tuota männiköissäkään vaikka ensiharvennuksella jätän 1300kpl/ha. Toinen harvennus tulee jo 10v päästä ja parasta olisi, että moto mahtuu valmiille uralle silloinkin ilman että tarvitsee kokonaista riviä poistaa uran reunalta.
Erikseen olen vielä motokuskeja ohjeistanut, että jos mietityttää, että mahtuuko tuo puu olemaan tuossa vai ei, niin loputtaa miettimisen ja korjaa puun pois.Kunnollinen uraleveys on hyödyksi muussakin tekemisessä. Lannoitus onnistuu maakoneella kuusikoissakin kun ura on kunnolla auki. Sama juttu myös tuulenkaatojen korjuun kanssa jos niitä joutuu kesäkelissä keräilemään. Ura on poissa metsän kasvulta vain katsojan silmissä.
Minun mielestä kyllä voi vähentää tuli sitten kauppaa tai ei. Metsätalouden harjoittamiseen liittyviä kuluja ne minusta ovat ihan yksiselitteisesti. Aivan sama kuin jos pörssisijoittaja käy sijoitusmessuilla, kukaan, ei edes verottaja, kysele, että johtiko se osake tai rahastohankintoihin.
Metsätilan hankintamenoihin ne eivät minusta kuulu ja jos ne sellaisiksi kuluiksi lisäisi, niin vähentää saisi vain 60%, eli metsävähennyksen määrän. Eli toimikaa siis johdonmukaisesti, matkakulut vähennetään aina vuosimenoina ja metsävähennyspohjaan lisätään vain kaupanvahvistajan palkkio ja lainhuudatuskulut ja mahdolliset lohkomiskulut.
Mitähän se mahtaa se kaikkein luonnonmukaisin maankunnostustoimenpide merkitä pohjavesille, nimittäin kulotus? Onko tästä kenelläkään tietoa?
Niin, kun lukee koko jutun, niin Soukainen oli huolissaan kuusen viljelystä liian karuille ja kuiville kasvupaikoille. Kuuselle soveltuvien kasvupaikkojen kuusettuminen ei huolenaiheena ollut.
Monenlaista raivauspukua on tullut käytettyä, mutta lopputulos omalla kohdallani alkaa olla normaali työhaalari ilman vuorausta. Ne kestävät kulutusta hyvin ja ei tarvitse askaroida vyön/henkseleiden kanssa. Jossain jutussa olen nähnyt käytettävän syksyisin valkoista maalarinhaalaria ja se todella toimii hirvikärpästen suhteen. Valkoiseen haalariin ei kärpänen niin mielellään hakeudu. Kypärän ja niskasuojankin maalasin hohtavan valkoiseksi. Kesähelteelläkin valkoinen on hyvä väri. Kesällä en pue haalarin alle mitään.
Toinen vinkki metsurinsaappaisiin. Sukaksi kannattaa valita ns. ”jalkapallosukat”. Ne saa vedettyä viehkosti polven yli ja pysyvät paikallaan vaikka metsurinsaappaan kantapään vuori on kulunut pois. Minulla ei ainakaan tavan tennissukka pysy paikallaan vaan se meinaa valua myttyrälle. Sukat kannattaa valita niin ettei ne ainakaan ole liian isot. Kokemusteni mukaan jalkapallosukat kestävät käyttöä tosi hyvin, taitavat olla jotain keinokuitua. Eivät ne kuitenkaan rakkoja ole aiheuttaneet.
Pienillä asioilla työn mielekkyyttä pystyy parantamaan helposti. Taukotakki on hyvä olla matkassa koleammilla keleillä. Vielä kun joku kehittäisi raivaussahalle, kombikannulle, tarvikkeille ja juomisille tukevan kantorinkan/telineen, niin kohteelel siirtyminen helpottuisi paljon. Nykyisellään raivausaha roikkuu minulla valjaissa ja toisessa kädessä on kombikannu ja eväskassi. Haalari on yleensä läpimärkä jo kuvion laitaan päästyäni…
Mantraa tai ei, niin poronhoitoalueella metsät ovat VMI:n mukaan selvästi rehevöityneet viime vuosikymmenten aikana. Lienee siis VMI tuloksetkin vain jotain mantraa?
Edelleen olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että hirviä on liikaa. Olen samaa mieltä kanssasi myös syistä. Aivan kaikkeen ei hirveä voi syylliseksi kuitenkaan nimetä. Se heikentää muun sanoman uskottavuutta. No siitä sinä et tosin huolta kanna, se on huomattu.