Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Helikopterilannoitus tulee tuolla kustannusarviolla tehdyksi 12ha kokoiselle alalle, mutta kopteri vaatii paikalle tullakseen muitakin hankkeita saman pitäjän alueelle. Pelkästään 12ha takia ei kopteri paikalle tule. Ja aina parempi jos saa samalle varastolle muitakin hankkeita vaikka naapureiden metsiin.
Metsäsuunnitelmassa voi olla merkintä terveyslannoituksesta koko alueelle, mutta jos boorilannoitus on jo aikaisemmin tehty, niin boorin puutetta ei lannoitetulla osalla pitäisi olla. Puuston ulkoasu voi olla lannoitetullakin alalla olla edleleen ”ränsistynyt” jos lannoituksesta on vain muutama vuosi aikaa. Ammattitaitoinen metsäsuunnittelija on sinällään oikein varmasti yhdistänyt alueen yhteen ”lannoitussuositukseen” jos metsäpohja on suunnilleen samanlaista. Usein pituuskasvu pysähtyy ja ”pensastuminen” alkaa todenteolla siinä vaiheessa kun taimikko sulkeutuu, eli siinä T2-2kl välimäästossa. Hyvää ennakointia siis metsäsuunnittelijalta sinällään.
Jos ja kun lannoitustarve on lopulta vin 6ha alalla, niin muiden lannoitushankkeiden saaminen oheen on entistä tärkeämpää. Kannattaa siis tehdä typpilannoituksetkin samalta kopterin varastopaikalta jos sellaisia vain on. Jos kopteria ei sinne saa, niin taitaa mennä sitten käsinlevitykseksi. Lannoitustarvetta siellä varmasti on, ei sitä muuten metsäsuunnitelmaan olisi merkitty. mielestäni ei kannata odotella ensiharvennusta lannoituksen suhteen. Hydöstunutta pituuskasvua ja poikaoksia ilmenee kiihtyvään tahtiin jo nyt.
Anton, olet oikeassa kuten yleensä aina. Haapaa ei kuivuus tapa kuin äärimmäisissä olosuhteissa.
Kysymys lienee kuitenkin siitä, että mahtaneeko haapa ylipäätään kasvaa ainespuun mittoihin ct-vt pohjilla, joilla tyvitervas eniten vaivaa? Jokainen joka on metsätaloutta hiukankin harjoittanut on varmasti huomannut, että kyseisillä pohjilla haapa ei käytännössä kasva motteja. Männynversoruostetta levittävän vesakon se toki voi muodostaa, mutta ravinteiden puutteessa kituminen johtaa lahovikoihin aikaisessa vaiheessa oli sitten hirviä tai ei.
Tyvitervasmänniköissä minun mielestäni paras toimintatapa on olemassa olevien puustojen osalta tehdä raivaukset ja harvennukset etupainoitteisesti niin että kiertoajan saa mahdollisimman lyhyeksi. Uudistamisen yhteydessä sitten kantojen nosto on hyvinkin paikallaan. Sitä jo jossain mittakaavassa tehdäänkin. Nimenomaan männynmaille kannonnosto mielestäni sopiikin. Karkeilla kivennäismailla kannonnoston maata tiivistävää vaikutusta ei ilmene ja ravinnehäviötkin ovat pienet.
Männyn mailla mänty on ylivoimainen puulaji tuotoltaan vaikka tyvitervasta hiukan luonon poistumaa lisäisikin.
Iron Manin purkaukseen kantaa ottamatta kiinnostaisi tietää mihin Anton perustaa tämän väitteensä:
”Haapa on ainoa puulajimme, joka pystyy palauttamaan erityisesti männynjuurikäävän kiertoon palauttamien havupuiden jälkeen maan kasvukelpoisuuden. Männynjuurikääpä on tuossa kierrossa viimeinen lenkki ja haapa ensimmäinen. ”
Tarjoaako Anton hybridihaapaa seuraavaksi puulajiksi tyvitervasmänniköihin? Eli siis CT ja VT pohjille karkeille vettä hyvin läpäiseville kivennäismaille? Kuulostaa täysin utopistiselta jota se myös on. Antonin logiikka menee vissiin niin, että kun ehdottaa haapaa näille alueille puulajilksi ja samalla toteaa sen olevan mahdotonta liian suuren hirvikannan takia, niin tästä saa taas yhden argumentin lisää hirvikeskusteluun vaikka kyseisen puulajin viljely männyn pohjilla ei muutoinkaan ole järkevää. Sama kun ehdottaisi eukaliptusta tyvitervasmänniköiden seuraavaksi puulajiksi.
Toivon siis jonkinlaista suhteellisuuden tajua ettei mene taas kerran puurot ja vellit totaalisesti sekaisin.
Kontortan kasvatus on tulossa uudestaan muotiin Ruotsissa yhtiöiden metsissä, eli sen tuotos lienee kuitufirmojen mielestä kuitenkin houkuttelevalla tasolla vaikka Suomessa asiasta ei innostuneita ollakaan. Siemenalkuperällä on tosiaan iso merkitys ja onko sitten niin, että kontorta maistuu hirvelle kuitenkin mäntyä huonommin? Hirviongelmahan on Ruotsissa vielä pari kertaluokkaa isompi kuin Suomessa.
Nuorena harvana ja varttuneempana tiukemmassa sanoisin minä.
Tärkeintä tuhojen keston kannalta on kasvattaa kuusikkoa nuorena verraten harvana. Istutustiheys on joskus 2000kpl/ha ja jos se hyvin onnistuu, niin lähes kaikki kuuset vakiintuvat. Seuraava toimenpide on pitää runkoluku maz 2000kpl tasossa. Siitä kun sitten ensiharvennuksen tekee, niin se on puolet runkoluvusta pois.
Aivan sama juttu jos vakiintuneita kuusentaimia on vaikkapa 1400kpl/ha. Siihen voi muutama kymmenen lehtipuuta jättää joukkoon, mutta pääsääntönä kannattaa pitää 1400-1500kpl/ha tiheys ensiharvennuksen asti. Ensiharvennus on samalla ainoa harvennus ja runkoluku harvennuksen jälkeen 700-750kpl/ha. Sahalan malli siis.
On aivan tarpeetonta tiputtaa kuusikon runkoluku alle 700kpl/ha. Suosituksissa puhutaan vartuneiden kuusikoiden kohdalla jopa alle 400kpl/ha runkoluvuista. Se on mielestäni liian vähän lähes aina. Ehkä jotkut karumpien kasvupaikkojen kuusikot voivat hyötyä erityisen harvasta kasvuasennosta. OMT ja MT pohjilla kuusikkoa ei kannata alle 700kpl/ha tiheyteen harventaa.
Manuaalisesti kasvu% seuraavalle 5v kaudelle?
9/360=2,5%
Mottimäärä on se sama 9 per vuosi.
Voi se olla hiukan suurempikin, isommalla puustopääomalla kuutiokasvua kertyy mahdollisesti enemmän. Näillä lähtötiedoilla ei parempaan arvioon kuitenkaan pääse. Tarvittaisiin ainakin seuraavat tiedot:
syntytapa (luontainen vai viljelty)
Rakenne (yksijaksoinen vai monirakenteinen)
sijainti (pitäjä ja korkeus merenpinnasta)
kasvupaikka (lehto, omt, mt…?, kivennäismaa vai turvekangas?)
puulajit (kuinka iso sekoitus on muita puulajeja)
Aikaisempi käsittely (harvennusvuosi ja voimakkuus)
Lannoitus (lannoitusvuosi ja määrä typpi kg/ha)Lisäksi kuvio pitäisi päästä näkemään…
Puulajin vaihtoa näissä räkämänty ja mutkamäntytilanteissa kannattaa miettiä kaksi kertaa. Mielestäni se tulee kyseeseen todella harvoin ja aivan poikkeustapauksissa. Suorittavan kuvissa en nähnyt sille aihetta olevan. Toivottomia tilanteita ovat lähinnä totaalisen vinoon istutetut keinutuolimänniköt. Sellaisia ei enää pottitaimien aikana tule. Lievästä hirvensyönnistä mänty toipuu vaikka metsänomistajaa kyllä vatuttaa. En missään nimessa halua puolustella ylitiheää hirvikantaa. Mielestäni oikea talvikanta olisi alle 30000 yksilöä.
Mutta siis jos kyseessä on männikkö, jossa mäntyjen latvusten osalta on mahdollisuudet jatkaa kasvatusta, niin minä en mutkaisuudesta olisi huolissani vaikka se harmittaisikin. Männyt ovat kuitenkin dramaattisesti edellä alikasvoskuusia ja männyistä kannattaa reippaasti harventamalla kasvattaa niin järeitä kuin mahdollista. Järeys korjaa laatuakin ja ne voi myydä integraateille tukin hinnalla aikanaan. Tietysti reipas harventaminen on vaikeaa jos lähtötilanne on viidakko. silloin täytyy vain tehdä harvennukset useammassa otteessa.
Tuhkalannoituksessa ei tavaran riittävyyden suhteen ole ongelmaa eikä toteutuskaan ole ongelma. Ongelma on siinä, että ”tuhkan tuottajilla” on tarve päästä tavarastaan eroon ja focus ei ole metsään menevissä ravinteista (fosforia kg/ha ja kaliumia kg/ha). Metsänomistajalle hehtaarille saatavat ravinnemäärät ovat kuitenkin keskeisin asia levitystasaisuuden lisäksi. Kannattaa siis olla tarkkana siinä mitä oikeasti saa. ”Laitetaan 5 tonnia /ha” ei kerro vielä mitään.
Suometsän kasvatusketjuista vielä omia, ehkä vääriä, mielipiteitä.
Turvemaalla operointi on kaikella tapaa hankalampaa ja kalliimpaa kuin kivennäismaalla. jos tavoitteena on paras taloudellinen tulos, niin erityisesti turvemailla kannattaa pyrkiä kiertoajan lyhentämiseen. Yhden harvennuksen pitää pääsääntöisesti riittää. Tämä tarkoittaa sitä, että kun harvennetaan, niin harvennetaan reippaasti. Samalla tulisi kuitenkin, jos mahdollista, varmistaa se, että harvennuksen takia/sen jälkeen ei jouduta kunnostus ojittamaan sen takia, että haihdunta ei riitä kuivatukseen. Pääsääntöisesti kaikki yli 200mottia ennen harvennusta puustot pitävät pohjaveden riittävän alhaalla vaikka ojat olisivat kasvaneet täysin umpeen. Eli siis mieluummin raju raivaus nyt, terveyslannoitus (jos tarpeen) ja 10 vuoden lepo. Harvennus sitten kun puustoa on niin paljon, että jäljelle jää +150mottia. Kunnostusojitukselta vesistövaikutuksineen voidaan kokonaan välttyä. Turvemailla kannattaa myös tyytyä alhaisempaan järeyteen kuin kivennäismailla. Aivan liikaa edelleenkin toimitaan niin, että katse käännetään ojiin ja todetaan niiden olevan tukossa. Sitten tehdään kannattamaton harvennus ja ojatkin joudutaan perkaamaan. Ja sitten jätetään vielä tarpeellinen terveyslannoitus tekemättä. Tarpeellinen lannoitus tarkoittaa usein vain kaliumin lisäystä. Mitään lannoitusta turvemailla ei kannata tehdä jos on ilmeistä, että puusto saavuttaa uudistamisläpimitan seuraavan 10v aikana. Hulluinta hommaa on kunnostusojitta ja lannoittaa ja sitten lyödä nurin 10v päästä.Monenlaista tuhkaa on tosiaan tarjolla myös teknisen laatunsa suhteen. Niin sanottua itsekovetettua tai irtotuhkaa ei kannata käyttää. Niillä valtaosa tavarasta jää käytännössä ajouralle vaikka valkealla hangella näyttää että levitys olisi tasainen. Tuhkan pitää siis ehdottomasti olla rakeistettua, jotta levitystasaisuus on hyväksyttävää tasoa. Näistä asioista on runsaasti tutkimustietoa, mutta jostain syystä tuhkan palauttaminen metsään tuntuu olevan se pääasia. Metsänomistajan saamasta todellisesta hyödystä ei niin paljoa kiinnostusta ole.