Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Suometsän kasvatusketjuista vielä omia, ehkä vääriä, mielipiteitä.
Turvemaalla operointi on kaikella tapaa hankalampaa ja kalliimpaa kuin kivennäismaalla. jos tavoitteena on paras taloudellinen tulos, niin erityisesti turvemailla kannattaa pyrkiä kiertoajan lyhentämiseen. Yhden harvennuksen pitää pääsääntöisesti riittää. Tämä tarkoittaa sitä, että kun harvennetaan, niin harvennetaan reippaasti. Samalla tulisi kuitenkin, jos mahdollista, varmistaa se, että harvennuksen takia/sen jälkeen ei jouduta kunnostus ojittamaan sen takia, että haihdunta ei riitä kuivatukseen. Pääsääntöisesti kaikki yli 200mottia ennen harvennusta puustot pitävät pohjaveden riittävän alhaalla vaikka ojat olisivat kasvaneet täysin umpeen. Eli siis mieluummin raju raivaus nyt, terveyslannoitus (jos tarpeen) ja 10 vuoden lepo. Harvennus sitten kun puustoa on niin paljon, että jäljelle jää +150mottia. Kunnostusojitukselta vesistövaikutuksineen voidaan kokonaan välttyä. Turvemailla kannattaa myös tyytyä alhaisempaan järeyteen kuin kivennäismailla. Aivan liikaa edelleenkin toimitaan niin, että katse käännetään ojiin ja todetaan niiden olevan tukossa. Sitten tehdään kannattamaton harvennus ja ojatkin joudutaan perkaamaan. Ja sitten jätetään vielä tarpeellinen terveyslannoitus tekemättä. Tarpeellinen lannoitus tarkoittaa usein vain kaliumin lisäystä. Mitään lannoitusta turvemailla ei kannata tehdä jos on ilmeistä, että puusto saavuttaa uudistamisläpimitan seuraavan 10v aikana. Hulluinta hommaa on kunnostusojitta ja lannoittaa ja sitten lyödä nurin 10v päästä.Monenlaista tuhkaa on tosiaan tarjolla myös teknisen laatunsa suhteen. Niin sanottua itsekovetettua tai irtotuhkaa ei kannata käyttää. Niillä valtaosa tavarasta jää käytännössä ajouralle vaikka valkealla hangella näyttää että levitys olisi tasainen. Tuhkan pitää siis ehdottomasti olla rakeistettua, jotta levitystasaisuus on hyväksyttävää tasoa. Näistä asioista on runsaasti tutkimustietoa, mutta jostain syystä tuhkan palauttaminen metsään tuntuu olevan se pääasia. Metsänomistajan saamasta todellisesta hyödystä ei niin paljoa kiinnostusta ole.
Hyvä että tällainen palsta on olemassa kun tarvetta tuntuu olevan. Ravinneasiat eivät palstalaisilla tunnu olevan hallinnassa. Harrastelija pohdiskelee tuhkalannoituksen tekemistä puhtaalla kivennäismaalla. Hiesu ja savimaita. No siellä ei tuhkalla saada minkäänlaista lisäkasvua. Onneksi kasvu ei kuitenkaan sentään laskekaan, ainakaan merkittävästi. Kivennäismailla lisäkasvun tuo typpi ja boori. Toinen erikoinen juttu tässä ketjussa on se, että puhutaan vain tuhkan määrästä eikä lainkaan ravinteista. jos PK lannoitus on tarpeen, niin fosforia pitäisi laittaa 40kg/ha ja kaliumia 70-80kg/ha, jotta toivottu pitkäkestoinen vaikutus saavutetaan. Turve ja turve/puu tuhkilla käyttömäärää täytyy nostaa jopa 20tn/ha tasolle jotta varsinkin kaliumia tulee riittävästi. Kaikenlaista tuhkaa alkaa olla tarjolla, mutta jos metsänomistaja maksaa tuhkasta ja levityksestä täyden hinnan, niin olennaista on, että ravinteita saadaan tavoiteltu määrä. Tämä ei niinkään kiinnosta tuhkan tuottajia, varsinkaan sellaisia joiden tuhka on pääasiassa turvetuhkaa. Olkaa siis tarkkana tässä. Itse toimisin joka tapauksessa niin, että ottaisin metsään toimitetusta tuhkakasasta näytteen ja teettäisin siitä analyysin. Toinen erikoinen juttu on se, että lainkaan ei pohdita sitä mitä ravinteita suometsä paremmin kasvaakseen todella tarvitsee. Aikaisemmin peruslannoitetuissa suometsissä lannoitustarvetta ei ole ehkä lainkaan ja jos onkin , niin tyypillisesti vain kalium lisäyksellä saadaan kasvuvastetta. Jos näin on, niin lannoitukseksi riittää Kaliumsuola 150kg/ha jonka kustannus on luokkaa 100€/ha. Ylipäätään euroa/tonni hinnoittelua ei tulisi lainkaan käyttää. Metsänomistajalle oikea tapa olisi euroa per fosforikilo ja euroa per kaliumkilo.
Siitä ei taida kunnon tutkimustietoa olla, että kuinka iso riski kuusen viljely juurikäävän saastuttanalle kuviolle on. Ei ole edes kunnon toimintaohjeita ainakaan niin laajalti tarjottu, että omaan mieleeni olisi iskostunut. Kuinka monta prosenttia päätehakkuun runkoluvusta tai tukkiosuudesta kun on tyvilahoa, niin erityisesti suositellaan koivulle uudistamista.
Siitäkään ei tietoa ole kunnolla tarjolla kuinka suuri riski on hyvinkin saastuneella kuviolla jos kannot kuitenkin nostetaan ja seuraava kuusisukupolvi pyritään kasvattamaan alle 50v kiertoajalla ja yhdellä harvennuksella.
Lahoakin on monenlaista ja kaikki ei ole juurikääpää.
Nykyisellään en epäröi kuusta viljellä minnekään jos maapohja on kuuselle suotuisa. Anton saa sitten touhuta ja messuta omalla mallillaan.
Em. ei tarkoita kuitenkaan sitä ettenkö ottaisi juurikääpä ongelmaa todesta ja pitäisi istä vakavana ongelmana. Kuusikot harvennan oikean talven aikana ja poikkeustapauksissa kuivina kesinä kantokäsittelystä huolehtien.
Kyllähän fakta on se, että tässä kinastelussa Suorittava on ainakin periaatteellisella tasolla oikeassa kaikien osapuolien näkökulmasta ja Tanelija kumppanit ovat väärässä. Eniten Taneli pettää itseään uskotellessaan oman kasvatusketjunsa olevan se järkevä. Se että esim. ostomies on jotain mieltä ennakkoraivauksen tarpeellisuudesta ei kuvasta millään tavalla kokonaistilannetta. Hänellä on todennäköisesti vain siinä mielessä hyvä tilanne, että käytössä riittävän alisteisessa asemassa oleva koneyrittäjä. Itsekin olen sitä mieltä, että ennakkoraivaus on turha menoerä. Nimittäin jos metsää hoitaa hyvin niin ennakkoraivaukselle ei ole tarvetta. Metsänhoito on ennenkkaikkea päätösketju, jossa päätösten ajoitus on olennaista,.
Toki Suorittavan vaatimukset ovat nykykäytäntöön jo liiankin tiukkoja. Männiköiden kasvatukseen on jo vakiintunut eism. UPM:n mailla yhdistelmäkasvatus jossa männikkö jätetään taimikon hoidossa noin 4000kpl/ha tiheyteen ja ensiharvennuksessa jätetään noin 1500kpl/ha. Poistettavan rungin keskikoko jää 40-50litran tasolle. Nämä ovat kuitenkin hoidettuja kohteita ja varsinaista raippaa ei joukossa ole.
Siellä mt pohilla kuusikon seassa kasvaa usein ne laadukkaimmat männyt. Aivan samoin kuin rauduskoivut. Kuus-mänty sekakasvatusta ei ole mielestäni tutkittu tarpeeksi. Väitän, että hyöty on vähintään samaa luokkaa kuin kuusi-rauduskoivu sekoituksessa sillä erolla, että mänty pärjää kuivemmassa ja tuottaa selvästi suuremman tukkiprosentin kuin koivu. Samalla tavalla mänty lisää ilman kiertoa metsäpohjassa sekä nostaa maaperän lämpötilaa kuin koivukin.
Jeesmies, mistä ja minkä merkkisen energiapuumoton saa ostaa 60k€:lla? Jos se on kovin pieni, niin olisin sitä mieltä, että se vanha iso rohjo on parempi jos vaan nivelet ovat tiukat. Isolla koneella keräily onnistuu edes jotenkuten ja ajouraväli on normi 20m. Myös voima riittää tuomaan nipun pystytssä ajouran varteen.
Kantokäsittelyn voi tehdä milloin tahansa, mutta ei mahlan aikaan. 1/4 glyfosaattia ja 3/4 vettä. Pakkasellakin voi kantokäsitellä, mutta silloin täytyy osa vedestä korvata glykolilla. Jos olisit kuivattanut jättöpuuhaavat taskuttamalla, niin vesakkoa olisi noussut vähemmän. Taskuutaminenkin käy pakkasella kunhan glykolia on joukossa. Tämä on varsinaista täsmätorjuntaa ja tarjoaa metsänomistajan omatoimisten tekemisten joukossa parhaan panos/tuotos suhteen.
Ei ole tarkoitus leuhkia, mutta täytyy tähän lisätä, että itselle on osunut pari rehevämpää rämekuviota joilla teetin ensiharvennuksen ja ojalinjojen perkauksen. Runkoja oli noin 5000kpl/ha, joista mäntyjä puolet. Aikaisemman omistajan tekemien raivausten seurauksena hieskoivut olivat ”alemmassa latvuskerroksessa”. Jäljelle jäi ihan nätti normi 1200-1300 mäntyrunkoa hehtaarille. Kannattava hakkuu kaikin puolin myös koneyrittäjälle, kertymää noin 70m3/ha ja vain ainespuuta korjattiin. En olisi itse tajunnut nuoren metsän kunnostustukia hakea ellei paikallinen kokenut neuvoja olisi tyrkännyt valtakirjaa nokan alle. Ihan puhtaalla omatunnolla otin tuet vastaan, veroja täällä jälkikekkoslovakiassa saa maksaa joka välissä kuitenkin.
Ainakin tällasilta kohteilta siis tuet pois. Ja muiltakin.
Tukipolitiikalla on tähän varmasti suurelta osin tultu. Toivottavasti poistuu uudessa kemerassa tämä ns. nuoren metsän kunnostus tuettavien listalta kokonaan. Taimikonhoiidon tuen, jos sitä ylipäätään tarvitaan, tulisi kohdistua pelkästään varhaishoitoon ja/tai valtapituudeltaan max 3m kuusen taimikoihin ja max 5m männyn taimikoihin. Energiapuun korjuu tuki joutaa pois niinkuin se eu:n toimesta nyt poistuukin. Tämän seurauksena entistä suurempi osa pusikoista jää pusikoiksi, mutta kieltämättä nekin tyrkkäävät puuta aika rajusti ja kun uudistamisläpimitta poistuu, niin niitä voi sitten korjailla aukoksi aikanaan 150-300m3 hehtaarikertymällä. Kyllä siitä tilin saa vaikka pienemmänkin.koneyrittäjyys toivottavasti myös aikaa myöten ammattimaistuu niin että elämäntapatekijät jää vähemmälle.