Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Jätkä on väärässä. Parhaat (typpi) lannoituskohteet löytyy vt ja mt pohjilta. Karumman laidan mt (ja vt) kuusikot ovat ehkäpä parhaita. Myös hyväpuustoiset ct kankaat hyötyy typpilisästä selvästi. OMT:llä suhteellinen kasvunlisäys ei ole yhtä hyvä, mutta kohtuu tuloksen saa niilläkin. Booria tarvitaan mt ja omt pohjilla.
Paksuturpeisen isovarpurämeen kääntömätästys ja käsinkylvö mättäille keväällä 2017 onnistu näköjään hyvin. Se kesä olikin sateinen. Nythän on vettä tullut joten olisi varmaan onnistunut tänäkin vuonna. Se on sitten eri asia kannattaako tällaisia aktiivisesti uudistaa…
Kivennäismailla äes on kaivurilaikutukseen verrattuna yleensä parempi. Ja oma kokemus on, että kaivurilla jää herkemmin vaikeat paikat tekemättä. Ilmeisesti ympäripyöreän kiikkuminen kalliotöppyröillä ei tunnu kuskista mukavalta. Äes-kuskit ovat ammattilaisia eivätkä vähästä säikähdä.
Juuri näin Visakallo, kevyttä työtä. Mistä johtuukin että käsinkylvöä ei edes mainita nykyisin?
Soikkeli, jos Lada ei ole Ferrari niin mistä johtuu että ainakin omilla palstoillani kaukokartoitettu metsään.fi data on joka kerta ollut tarkempaa kuin maastotyönä laaditun metsäsuunnitelman data? Haittaako metsään.fi jotenkin omaa työntekoasi/yrittämistäsi/elämääsi?
Miksi suunnitelman tietoja ei kannata siirtää metsään.fi hin? Onko siitä jotain haittaa metsänomistajalle? Vai haittaako se enempi sinua?
Oma tuntuma on, että tekee niin tai näin, niin sopiva tuuli kaataa puita. Ja kun puuta on paljon niin kaatuu enemmän. Iso aukko ja siihen rajautuva harvennus samaan aikaan ovat riski. Näitä pyrin mahdollisuuksien mukaan välttämään. Mieluummin niin, että sen harvennuksen tekee 2-3 vuotta aukon jälkeen.
Tuuli ja puiden heiluminen tuskin aiheuttaa mitään varsinaista laatuogelmaa. Toki yksittäiset isot puut ovat aika tyvekkäitä. Ja se voidaan katsoa laatua alentavaksi tekijäksi. Tuulinen kesä ja syksy (mutta ei liian tuulinen) todennäköisesti aktivoi puita kasvattamaan juuristoaan.
Tuulituhojenkin välttämiseksi jo taimikonharvennukset ja edelleen ensiharvennukset kannattaa tehdä ajallaan. Ensiharvennuksessa ei kannata tavoitella tukkisatoa. Ensiharvennus yläharvennuksena on hölmöyttä vaikka sillä saadaankin laskelmat koron osalta näyttämään hyviltä. Niistä ei hyvää seuraa.
Kuviokoon kannattaa olla mahdollisimman iso, 3-5ha, se vähentää reunametsän määrää aika reippaasti jos verrataan siihem että tekee 1-2 ha käsittelykuvioita. Tässä(kin) olen Matti Kärkkäisen linjoilla. Ison kuvion reunan tuulenkaadot kannattaa kerätäkin, pikku kuvioiden silppu jää metsään.
Omat kokemukseni useamman eri maantieteessä sijaitsevan tilan osalta on, että mikäli Metsään.fi tiedot perustuvat kaukokartoitukseen (=laserkeilaus) niin sen tarkempia tietoja ei perinteinen metsäsuunnittelukaan ole kyennyt tuottamaan. Yleensä päinvastoin. Sekä metsäsuunnitelmien (sähköisesti ylläpidetyt) että Metsään.fi osalta on se, että kasvumalleihin perustuva kasvunlaskenta ei pysy perässä todellisuuden kanssa.
Kovin äänekkäästi metsään.fi tietojen tarkkuutta kritisoidaan. No kuinka hyvää ilmaisen tiedon pitäisi sitten olla? Ja vieläpä se, että ihan itse pystyy ratkaisevastiu vaikuttamaan tietojen ajantasaisuuteen. Jos oma metsäsuunitelma on ajantasalla ja tiedot tarkempia, niin ainahan voi pyytää että tiedot päivitetään Metsään.fi:hin. Näin tietysti kannattaakin tehdä, en keksi yhtään syytä miksei kannattaisi.
On aivan selvää, että metsään.fi tiedon tarkkuus ainoastaan paranee myös jatkossa. Ja kannattaa kriitttisesti suhtautua niihin oman metsäsuunnitelmankin tietoihin, tiedä vaikka ne olisivat väärin…
Jos lorauttaisi kantourean joukkoon pienen määrän samaa torjunta-ainetta millä taimetkin käsitellään niin toimisiko…?
Ennallistamisen intensiivi tulee veikeästi siitä, että kun suoalue saadaan kirjoihin luonnontilaiseksi, niin sen päästöjä (metaani, typpioksidi) ei enää lasketa rasitteeksi. En tiedä kuinka nopeasti tämä status muuttuu aktiivisten ennallistamistoimien toteutuksen jälkeen, mutta jos se tapahtuu heti, niin tämä avaa mielenkiintoisen pisnes-mahdollisuuden jos päästöoikeuksien hinnat kehittyy suotuisasti.
Sinällään tämä kiire mennä sähläämään huonotuotteisten ojitusalueiden ojia umpeen on kyllä täysin käsittämätöntä. Inhimillistä tämä tietenkin on, ”jotain täytyy tehdä” ja onhan tämäkin pisnes joillekin.
Innokkuus suometsien jatkuvaan kasvatukseen tuntuu näin metsätaloutta käytännössä harjoittavan vinkkelistä ihan käsittämättömältä. Muutaman vuosikymmennen harjoittelun jälkeen hädin tuskin tiedämme miten suo muutetaan metsäksi. Jatkuvaa kasvatusta suometsissä ei ole tutkittu edes yhden poimintahakkuukierron vertaa, mutta nyt jo jk:ta nostetaan ainoaksi oikeaksi menetelmäksi jopa metsäntutkijoiden taholta.
Tässäkin ketjussa on noussut esiin huoli nuorena liian nopeasti kasvavista (kasvatetuista) kuusista. Huoli liittyy lähinnä rakennesahatavaraan joka sisältää puun ytimen. Harvempi kasvatusasento vain paksuntaa ensimmäisen 20 vuoden aikana kasvavia lustoja. En usko, että luontaisella sekapuustolla asiaa pystyy järkevästi hallitsemaan, siinä käy hyvin helposti niin että sekoitus on joka kuusien päällä tai sitä ei ole ollenkaan.
Huomattavasti helpompaa on kasvattaa se 1800-2000kpl/ha ainespuuta ensiharvennukseen.
Komppaan Visakalloa, ensiharvennus heti kun sen suostuu laatujälkeä tekevä ostaja ostamaan. Ja voihan sen tehdä itsekin jos voimia ja osaamista on kunhan vaan harventaa sitten reippaasti. Ei tosiaan kannata odotella isompaa kertymää eikä varsinkaan sitä että hakkuussa kertyisi hieman tukkiakin. Varsinainen tuotto alkaa kun ensiharvennus on tehty ja kannattaa hoitaa metsää niin, että se on parhaassa mahdollisessa iskussa sillä hetkellä. Ei edes maksa hutilointia enemmän – päinvastoin…