Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Tamperelaisen jakama viesti tuossa on oikein, ureapitoisuus adbluessa ja kantoureassa on täsmälleen sama, 32 painoprosenttia. Saattaapi kyseiset liuokset tulla jopa samasta tuutista? Kantokäsittely on sienitaudin ennaltaehkäisyä, eli ”kasvinsuojelua” joten sen takia virallisesti vaaditaan kasvinsuojeluainerekisteröinti. Sama vaadittaisiin mustikkamehullekin jos sitä kasvinsuojeluaineena myytäisiin.
Urealiuos ei ole ”myrkky”. Sen vaikutus perustuu siihen, että liuos on voimakkaan emäksinen ja urean haihtuessa ammoniakkina ilmaan pH nousee edelleen. Juurikääpäitiöt eivät korkeaa pH:ta siedä ja muut vaarattomat lahottajasienet ehtivät valtaamaan sen ennen juurikääpää. Ymmärtääkseni kantopinnan pH pysyy korkeana vaikka runsaatkin sateet sitä huuhtoisivat.
MJO, jossittelu on tietysti mitä on, mutta mitä jos Suomi ei olisi 1941 lähtenyt hakemaan NL:n ryöstämiä alueita takaisin? Aatu olisi joka tapauksessa aloittanut Barbarossan. Ja avannut rintaman Jäämereltä Mustallemerelle. Saksa olisi miehittänyt Suomen pakolla, sillä oli siihen voimaa 1941, Mitä luulet miten olisi Suomen käynyt kun Saksa peruutti Baltiasta 1944?
Raikas tuulahdus vuodelta 1973. Katselu aiheuttaa voimakasta pahoinvointia, mutta onneksi välillä myös naurua. Voi hyvänen aika mitä aikoja. Ja näitä joku vielä kaihoisasti muistelee.
Olisko paikallinen kysyntä ja tarjontatilanne?
”Esimerkiksi pieneliötoiminnan vilkastuminen parantaa ravinteiden kiertoa maan fysikaalista ja kemiallista tilaa muuttamalla myös metsämailla.”
Kerroppas Puuki miten metsämaan fysikaalista ja kemiallista tilaa käytännössä muutetaan? Ja nyt en tarkoita maanmuokkausta vaan esimerkiksi vaihetta jolloin puusto on 20-80 vuotiasta. Onko sinulla tutkimustietoa miten mahdolliset vilkastuttamistoimet ihan oikeasti vaikuttavat puiden kasvuun ja kehitykseen? Paljonko vilkastuttamistoimenpiteisiin kannattaa investoida ja mikä on niiden mahdollinen tuotto? Ja nyt odotan jotakin täsmällisempää kuin vain perusjärjellä tehtyä päättelyä tyyliin ”pieneliötoiminnan vilkastuminen parantaa ravinteiden kiertoa maan fysikaalista ja kemiallista tilaa muuttamalla myös metsämailla”
Kerroppas se linkki mistä asiaa voi tutkailla tarkemmin, täytyy olla kyse jonkinlaisesta separoinnista tai vastaavasta mikäli ravinnepitoisuus on saatu nousemaan tuolle tasolle.
Innovointia harrastetaan nykyäänkin ja se on jopa kehittynyt edelleen. Ideaa jalostetaan niin pitkälle että myös sen kaupallista potentiaalia tutkitaan saman tien kysymällä potentiaalisilta asiakkailta ”ostaisitko?”. Jos vastaus on ”en” niin omasta mielestä ehkä ylivertainenkin idea hylätään ja käytetään energia uusien ideoiden työstämiseen.
Puuki, olet googlannut väärin. Liete ja kuivalannan ravinnepitoisuuksista löytyy paljon tietoa. Vaikkapa tämä:
http://ravinnejaenergia.fi/site/wp-content/uploads/2017/06/Separointi_yleistietoa-karjanlannasta.pdf
Kalvo 11: Naudan kuivalannan P pitoisuus 1,8kg/tonni ja siinä on jotain ohjearvoja laajemminkin.
KArjan lanta kuuluu pelloille ja sitä kautta kestävään ravinnekiertoon. Miksi ihmeessä haluat siirtää pellon revinteita metsään?
Ajourilla kannattaa liikkua mahdollisimman vähän. Hakkuutähteiden kuskailu harvennuskuviolle paitsi kuulostaa järjettömältä mutta myös on järjetöntä. Ei suus kuulosta lainkaan järkevältä. Muutama risu juontokourassa tai peräti Japan kärrissä ei vaikuta sitä eikä tätä. Jokainen ajokerta on lisärasite juuristolle. No saahan sitä aikaansa käyttää minkälaiseen vaan puuhasteluun jos se tuottaa hyvän mielen. Homman kannattavuutta ei kuitenkaan kannata mainostaa.
Niinpä, minä olen koko ajan ollut sitä mieltä, että hakkuutähteitä ei kannata korjata harvennushakkuun yhteydessä. Tästä ollaan varmaan samaa mieltä? Eri mieltä ollaan ehkä siitä, että hakkuutähteitä ei sentään kannata lannoitteeksi kuskata toiselta kuviolta toiselle? Silloinhan ne ovat siletä toiselta pois?
Tuon uutiskirjeen mukaan hakkuutähteiden merkitys ravinteiden kannalta ei ole mitenkään erityisen merkittävä, tästä huolimatta ne kuuluu sinne missä ne on runkopuusta irroitettu – mieluiten ajouralle. Isot ja pienet asiat kannattaa yrittää erottaa toisistaan.
Jos odotusaika on 20v niin tottakai sisäinen korko painuu hyvin alhaiseksi. Korkolaskussa aika on hyvin merkittävä tekijä. Tosiaan kannattavuus mielessä kannattaa lannoittaa ennemmin 10v välein typellä kuin vain kerran typellä ja tuhkalla.
Luulempa että lietelannan metsämaahan injektointia ei onneksi tulla tutkimaan koskaan. Toisin kuin Tolopainen väittää niin karjanlannan ravinteille on aitoa tarvetta nimenomaan pelloilla. Lietteessä (per 1000kgt) typpeä on noin 4kg, fosforia noin 700g ja kaliumia noin 4kg. Suurin osa on tietysti vettä ja sen kuljetus ja levitys maksaa. Ja vielä, fosfori ei haise, se on se ammoniakki (=typpi) joka haisee. Ja on siinä varmaan jotain muutakin haisevaa.
Kanervatyypin (ct) männiköissä pelkän typen vaikutus loppuu 10 vuodessa ja hyvä niin. Nimittäin ct-männköiden lannoitus ei ole järkevää kuin loppukasvatusvaiheessa ennen päätehakkuuta. On hyvä että vaikutus hiipuu. ct-pohjilla typpilisäyksen (tuhkalla tai ilman) on merkittävä mutta kutenkin suhteellisen alhainen, vain parhaat ja hyväpuustoisimmat ct-männiköt hyötyvät lannoituksesta taloudellisestakin näkökulmasta tarkasteltuna. Lannoitus on sijoitus joka kannattaa tehdä jos sille voidaan ennustaa järkevä tuotto. Joku korkolaskija voi laskeskella minkälaisen sisäisen koron saa a) typpilannoitus 300euroa/ha ja pitoaika 10 vuotta verrattuna b) typpi + tuhkalannoitus 700euroa/ha ja pitoaika 20 vuotta. Veikkaan että vaihtoehto a antaa noin 10% ja b noin 3%.
On selvää, että jos kustannuksilla ei ole väliä niin mikä tahansa liete tai kierrätyslannoite antaa kyllä mukavasti lisäkasvua kunhan hehtaarille saadaan riittävästi minimitekijänä olevaa ravinnetta. Kustannuksilla on kuitenkin minun mielestä aivan ratkaisevalla tavalla väliä. Joku, vaikka Puuki, voi tietysti laskea hyvänmielen lisää sille että käyttää kierrätyslannoitetta. Karjan liete- ja kuivalanta kuuluu kestävyysnäkökulmasta minun mielestä kuitenkin nimenomaan pelloille. Suomen peltojen ravinnetaseet ovat kokonaisuutena heikentyneet jo 20 vuotta, myös fosforin osalta vaikka Tolopainen muuta arvaileekin. Kysymys on lähinnä siitä, että fosforipitoinen jae pitäisi saada leviämään myös karjatalouskeskittymien ulkopuolelle. Toisaalta vaikkapa säilörehunurmi ottaa nykyisillä menetelmillä niin rajusti ravinteita että lietelanta ei riitä alkuunkaan.
Lietelanta on hyvin emäksistä kuten tuhkakin. Kuitenkin maaperän reaktio emäkseen on todennäköisesti aivan toinen jos siihen truutatan emäksistä nestettä verrattuna maan pintaan levitettyyn tuhkarakeeseen. No tästä ei varmaan kannata edes jatkaa, Puukin lieteen injektointi -ajatukset ovat niin tolkuttomia…