Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Jeesmies, vielä kerran. Eli siis jos takapihalla on toistuvasti suden jälkiä ja susista on kylällä näköhavaintoja, niin siitä vaan lapset koulutielle ja lähimetsiin puuhailemaan keskenään niinkuin ennenkin?
Justiinsa. Joo, joo, olen maalta kotoisin ja muistaakseni kuljin sen 2km matkan koulubussille joka päivä 7v iästä lähtien. Metsäosuutta se 2km väli. Tämä ei ole enää mahdollista näillä alueilla joilla sudet juoksee pihoissa, eli pitäisin tätä kyllä melkoisesti normaalia elämää rajoittavana asiana. Noin 10v iässä kuljien metsissä ja jo jokseenkin vapaasti, käytiin kalastamassa jne. Tämäkin täytyy nykyoloissa jättää. Lapset ”lukitaan” sisätiloiihin ja se on mielestäni melkoinen rajoite. Täällä kaupungissakin aiomme laittaa ala-aste ikäiset koulumatkalle itsekseen.
Pienipiirteisyyttä kannattaa välttää, mutta moton ”lahokartan” avulla uudistaminen on mahdollista niin että lahopesäkkeisiin ei uutta havupuuta laiteta. Tosin kuusen juurikääpä ei juurikaan tartu mäntyyn, eli lahopesäkkeet tältä osin voisi uudistaa männylle. Tai sitten rauduskoivulle jos männyn istutus ei maistu. Kuviota voi minusta kuitenkin hoitaa pääpuulajin ehdoilla vaikka koivu ja mänty kehittyvätkin etukasvuisiksi. Oma kokemus on myös, että lahopesäkkeet keskittyvät kuivempiin mäentöppuröihin ja niiden liepeille, jotka usein ovat ravinteisuudeltaan ct-vt tasoa vaikka kuvio muuten on mt-omt. Tietysti jos vaihtelua on kuviolla muutenkin, niin kuivat töppyrät männylle ja kuuselle loput. Tai rauduskoivulle.
Lahokantojen merkkailu hakkuun jälkeen on oman kokemukseni mukaan melkein mahdoton tehtävä ainakin jos pinta-alaa on useampi hehtaari. Maastossa tehden pesäkkeiden rajaus menee tuhertamiseksi. Parasta olisi kun lahokartat saisi maastopäätteeseen niin että gps:n ja kartan avulla pesäkkeet saisi selkeästi nauhoitettua eroon muusta kuviosta.
Pienipiirteisyys on kuvion jatkokasvatuksessa helppoa jo ”lahopesäkkeet” on selkeäti rajattu. Niiden osalta pitää sitten kuusialikasvoksen poissa ensiharvennukseen asti. Sen jälkeen syntyvä kuusialikasvos tuskin on iso riski lahon kannalta, eli olen samaa mieltä Annelin kanssa tästä.
On se tämä meidän Jeesmies kyllä vekkuli velikulta. Nyt se on susiasioissakin huippuasiantuntija. Vakavasti todettuna onhan tämä maaseudulla asuvien ihmisten ahdingon mitätöinti aivan hävytöntä. Itsellä on 1, 4 ja 6 vuotiaat pojat. Asun kaupungissa, susia ei ole ja jos olisi, lopetuspäätös tulisi muutamassa tunnissa. Jos asuisimme itse vaikkapa Perhossa ja sudet juoksevat nurkissa, niin aivan varmasti se elämää rajoittaisi. En laittaisi lapsia koulutielle edes parin kilometrin matkalle. Sano nyt suoraan Jeesmies, että laittaisitko sinä? Ja jos koulukyyteihin täytyy turvautua, niin se olisi sinusta ihan ok, koska asuinpaikka on jokaisen itse valittavissa? Näinkö todella ajattelet? mielestäni pihoissa pyörivät sudet tulisi voida lopettaa ilman mitään lupaprosessia. Ilmoitus tapahtuneesta tulee riittää. Metsästys korpialueilla on sitten asia erikseen, sukupuuttoon en sutta yrittäisi ampua.
Jatkoa vielä lahon torjuntaan vaikkei metsälakikritiikkiä suoraan olekaan…
Meillä olisi aivan valmiina tekniikka siihen, että lahopesäkkeet tunnistettaisiin paremmin. Nimittäin jokainen kaadettava puu leimataan jo nykyisin hakkuukoneella ja olisi hyvin pieni lisätyö tuottaa metsänomistajalle ”lahokartta” leimikosta. Toisin sanoen lahon puun kohdalle voisi digitaaliselle kartalle piirtää pisteen ja pisteen koko voisi määräytyä kannon koon mukaan. Omankokemukseni mukaan laho kertyy tyypillisesti hyvin pienialaisista ”pesäkkeistä”. Jos selkeä kartta olisi saatavilla, niin pesäkkeet voisi uudistaa koivulla ja miksei männylläkin kun valtaosa kuviosta voidaan uudistaa kuusella. Myös kannonnoston voisi kohdistaa lahopesäkkeisiin
Edelleen peräänkuulutan tutkimustietoa siitä millä päätehakkuun lahoasteella kuusen viljely ei ole järkevää. Onko sinulla Anneli selkeää ohjetta?
Laho-ongelma ei tulevaisuudessa varmaankaan pienene. Toki positiivisiakin asioita on tapahtunut, esimerkiksi vinssiä ei korjuussa enää juurikaan käytetä ja kantokäsittely pääsääntöisesti tehdään kesä-aikaisissa hakkuissa. Hoidettujen viljelykuusikoiden kehitys on myös todella nopeaa ja ainakaan itse en tee kuin yhden harvennuksen kiertoajan aikana. Oman kokemukseni mukaan 60- ja 70-luvuilla vinssijuontona korjatut kohteet ovat kaikkein surkeimmassa kunnossa ja toki myös kesä-aikaan harvennetut kohteet kalustolla ”Lokomo+sirkkelipyörät” ovat usein todella lahoja. Itselläni on esimerkkinä 20ha kuvio, josta puolet uudistettiin 70-luvun alussa alikasvoksesta ja toinen puoli raivattiin ja istutettiin kuuselle. Ensiharvennus tehtiin pari vuotta sitten tuloksena se, että viljelyltä alalta lähti reilu 100mottia puuta ja tukkia siitä noin 30 mottia. Alikasvoksesta uudistetulta alalta lähti 60 mottia ja lahokuitua noin kolmannes. Poistetut tukkirungot olivat lähes poikkeuksetta lahoja. Molemmille kuvioille jäi 200mottia päätehakkuuta odottamaan, mutta alikasvoskuvion lahoprosentti nousee valitettavan isoksi. Viljellyllä alalla lakiraja jo täyttyy, eli päätehakkuunkin voisi tehdä. Viljelystä aikaa siis 41 vuotta.
Pitäisin siis alikasvosten käyttöä lahon leviämisen kannalta huomattavasti isompana riskinä kuin kuusen viljelyä.
Anneli, edelleenkään ei taida olla relevanttia tutkimustietoa siitä missä menee raja sen suhteen milloin kuusta ei kannata istuttaa juurikäävän asuttamalle kasvupaikalle? Väitän, että tappiot ovat pienet ainakin jos kiertoajan pitää viljelykuusikolle mahdollisena, eli alle 60 vuoden.
Olen varmasti yhtä huolissani juurikäävän lisääntymisestä kuin sinä, mutta päätöksenteon suhteen kannattaa kuitenkin olla varovainen. Osittain lahonkin kuusikon tuotos on kuitenkin monikertainen pihlajaa ja harmaaleppään verrattuna laski sen sitten miten tahansa.
Voi olla, ettei metsätilamaksu etene, mutta puukauppatulon ennakkovero saattaa edetä. Tätä kun aletaan edistämään niin moni poliitikko voi säilyttää kasvonsa vaikka posket hiukan punoittaen. ”Torjuimme metsien kiinteistöveron ja metsätilamaksun, metsätalouden veroaste ei nouse”. Ja tämä olisi jopa totta. Verojärjestelmä muuttuisi ainoastaan ”kannustavammaksi” kun osa verosta maksettaisiin vuosittain ja maksetut verot saisi sitten puuta myydessä vähentää maksuun pantavasta puunmyyntiverosta. Veroaste ei siis nousisi.
Miten tämä ennakkovero sitten määriteltäisiin? Metsämaan veroluokitukseen ei ole paluuta ja laser-keilaus ei tulevaisuudessakaan tuota niin tarkkaa tietoa, että se voisi olla perusteena. Ei metsiä sentään kai joka viikko eikä edes joka vuosi ole tarkoitus keilata?
Veikkaan, että ratkaisu on varsin pieni metsämaalle määrättävä hehtaarikohtainen ennakkovero joka raakasti määritellään esimerkiksi metsäkeskusalueittain. Sama vero oli sitten taimikkoa tai tukkimetsää. Jos veron maksu tuntuu vastenmieliseltä eikä puukauppatuloa tule kun ei ole puiita mitä myydä, niin maksetut ennakkoverot voi vähentää tilan myyntivoitosta.
Luin aloituksen, mutta en ensimmäistä sivua. Kun kerran Anton on armoitettu jankkaaja, niin jankkaampa minäkin. Toisin kuin Anton avauksessa väittää niin Suomen metsien viljavuus on jatkuvasti lisääntynyt. Tämä on kiistaton fakta.