Jeesmies inttää uskoaan energiapöheikkökasvatukseen taas sellaisella innolla, että täytyy kommentoida. En ole huomannut, että teollisuus tai korjuufirmat olisivat erityisen innostuneita energiapöheiköistä. Jos vierekkäin on hyvin hoidettu ensiharvennusleimikko ja samankokoinen energiapöheikkö, niin enemmän se hoidettu kuvio ostajia kiinnostaa. Toki paikallisesti on kiinnostusta pöheikköihinkin, mutta toiminta on jokseenkin tukivetoista tai pikemminkin tukityöntöistä. Jos tukiaisia ei olisi, niin pöheiköt kierrettäisiin kaukaa. Tämän huomaa esimerkiksi jos tarjoaa pöheikköä aukkohakkuuseen. Ostajia ei ilmaannu jonoon lainkaan. Tähän olen törmännyt useampaan kertaan kun olen vajaatuottoisia lepikoita tarjonnut aukkohakkuuseen. Aukkohakkuulle ei tukea saa. Parhaimmillaan poistumaa on ollut yli 100mottia/ha pääasiassa leppää ja osin haapaja ja hieskoivua. Ja ostajia ei ilmoittaudu.

Mielestäni ei ole viisasta rakentaa metsätaloutta sen uskon varaan, että energiapuulla olisi tulevaisuudessa niin kova kysyntä, että ainespuun tuottamisen voi laiminlyödä. Tukipolitiikka tuskin on pysyvää. Suorittava porras on moneen kertaan kuvaillut korjuukustannuksia erillaisilla poistuman keskikoolla ja minun on helppo uskoa häntä koska asia on niinkuin hän kirjoittaa:)

Jos ja kun tukaiaiset poistuvat, niin energiapuukin halutaan korjata ainespuu kuvioilta. Puunostajia ei muutenkaan ole liian monta enää valtakunnankaan tasolla ja jos keskittyy energiapuun tuottamiseen, niin nollaraja tulee vastaa monella alueella jo nyt.

Kiertoajan pitkittäminen energiapuuvaiheella tuhoaa viljelymetsätalouden kannattavuuden erityisesti kuusen viljelyaloilla. Hyvin onnistuneeseen kylvömännikköön se saattaa sopia paremmin, mutta niissäkin täytyy männyille varmistaa valtapuuasema koko kiertoajan. Jos pöheikköjä haluaa kasvattaa, niin uudistamiseen ei kannata laittaa rahaa lainkaan.

Varastoinnin kannalta parasta olisi pitää tavara pitkänä niin kauan kuin mahdollista. Pitkänä tavaran käsittely ja varastointi on joka vaiheessa yksinkertaista ja nopeaa. Koko puunkorjuun ketju on rakennettu pitkän tavaran käsitelyyn. Jos kaatopäällä jotain klapintekoon liittyvää pitäisi tehdä, niin parempi aisaaminen ja/tai kuorinta olisi paikallaan. Jos polttopuuaihiot saisi paremmin kuivumaan, niin se olisi iso plussa kaiken jatkotyöstämisen kannalta. Klapiyrittäjästä riippuen sellainenkin ketju olisi mahdollinen, että klapit tekisi sitten tilauksen mukaan kuivasta tavarasta suoraan autoon asiakkaan haluammalla dimensiolla. Toki jos toiminta on isompaa, niin kysyntähuippuihin on hyvä varautua. joskus voisi myydä kuitenkin eiootakin. Aika moni harrastelija myy tavaran kiireesti pois tarpeettoman edullisesti…

Eukaliptuksen korjuussa kuorinta on standarditoimenpide. Kuori ei enää tehtaalla irtoa. Tällainen kuorinta on kuitenkin tarpeettomoman tehokas ja samalla se on hidasta.

Sellaisiakin klapiyrittäjiä tietääkseni on, joilla on käytössä vanha kunnon VK10 ja ensimmäinen toimenpide laanilla on tavaran kuorinta. Tuohi myydään paperisäkeissä erikseen sytykkeiksi. Laanilla on kunnolliset maasta ylös nostetut pylväät joiden varassa kuivuminen on tehokasta. Peittämiseen on käytössä kunnolliset raskaspeitteet. Tavara tehdään sitten asiakastilausten mukaan. Valmista tavaraa on sopivasti valmiina vain se määrä mitä edellisten vuosien kokemusten mukaan tarvitaan. Tällä minimoidaan varastoon sitoutunut pääoma. Nimittäin suurin osa lisä-arvosta syntyy pilkkeeksi teosta ja ei ole ole järkevää sitoa tätä lisä-arvoa pitkä-aikaisiin varastoihin. Tuoreen tavaran kuivuminen aumoissa ja säkeissä ei aina suju sekään optimaalisesti, homepilkkuja tulee helposti ellei varaston paikka ole erityisen aurinkoinen ja tuulinen.

jollekion yrittäjälle saattaisi riittää sekin, että myisi kuivattua aihiota. Siinä saattaisi olla pras panos/tuotos suhde…?

Profi40 on varmasti ihan ok moto harvennuksille, mutta en näe siinä oleellista eroa muiden valmistajien keskiraskaisiin motoihin. Painoa on työkunnossa ehkä muutama tonni vähemmän kuin yleisimmissä keskiraskaissa motoissa. Keskiraskas päätehakkuumoto menestyy hyvin myös ensiharvennuksella jos raivaukset on tehty ajallaan ja poistettavat puut eivät kasva puskissa, joihin yksi runko joudutaan kuitenkin jättämään.

10m ulottuvuudella tulee fysiikan lait vastaan ja on parempi, että kone pysyy mahdollisimman tukevasti paikallaan. Vääntövarsi on melkoinen. Pehmeille maille ei parane mennä kuin talvella. Hyväksyn alhaisemman puunhinnan kunhan oikeasta korjuukelistä vain pidetään kiinn. Korpikuusikoiden käsittelyssä on tärkeää, että metsänhoito on tehokasta. Yksi harvennuskerta on maksimi ja se tarkoittaa, että mitään energiapuuvaihetta en päästä syntymään. En päästä muillekaan kuvioille, mutta erityisen tarkkana olen korpikuusikoissa. Erityisen törkeää on riittävä poistuma, se varmistaa myös riittävän havutuksen.

Koneen kuljettaja on paljosta vastuussa. Hän tekee puitteet myös ajokoneelle. Ajokoneen osalta olennaista on oikea telavarustus ja se ettei samoja uria joudu ajamaan usemapaan kertaan. Kuorman paino ei ole niin olennainen asia.

No ei kyllä kannata taimia näin keväällä suoristella. Jos taimet eivät itse itseään suoristaisi, niin ei meillä montaa suoraaa puuta Suomessa kasvaisikaan. Lumi on painanut taimia ja latvoja hiukan vinoon ja kyllä ne siitä korjaantuvat. Männyn viimeisin vuosikasvain on talven jäljiltä usein aivan vinossa, mutta kesällä puussa ei huomaa enää mitään erikoista.

Taimikoissa on mukava keväällä kävellä, mutta täysin tekemätön paikka on taimia suoristella jos taimikkoalaa on vaikkapa useampi kymmenen hehtaaria. Sama juttu kyllä heinäämisen suhteen tekee sitä sitten keväällä tai kesällä.

Taimien ruskistumista on tämän kevään aikana tapahtunut vissiin tavallista enemmän. Syynä ehkä kevätahava ja/tai sienitaudit? Näistäkään ei kannata ressiä ottaa tässä vaiheessa.

Mitä tarkalleen tarkoitat roskapuun maahanmätöllä? Ainespuumittaisetkin rungot vaan maahan lahoamaan? Lannoittavaa vaikutusta niillä ei paljoa ole verrattuna tilanteesen jossa ainespuu korjataan pois ja oksat/neulaset jää kuviolle.

Tällä palstalla törmää usein käsitykseen, että maahan jätetty puuaines olisi jotenkin merkityksellistä lannoitteena. Näin ei kuitenkaan ole. Runkopuu sisälttä varsin vähän ravinteita. Lahotessaan ainespuu pikemminkin sitoo typpeä hajoitustoimintaan.

Aivan eriasia ja silkkaa faktaa on harventamisen seurauksena oleva juuristo ja latvustokilpailun väheneminen. Sillä on positiivinen vaikutus jäävän puuston kasvuun. Harvennus lisää jäävän puuston ravinteiden saantia myös parantamalla pienilmastoa, ilma kiertää aluskerroksessa paremmin ja maa lämpenee nopeammin keväällä. Tämä parantaa metsämaan hajoitustoimintaa ja ravinteiden mobilisaatiota.

Todellinen riski maahanmätössä on hyönteistuhojen lisääntyminen. Kirjanpainaja ei maahankaadetuissa pienissä rungoissa viihdy kovin hyvin, mutta kyllä sekin tuhopainetta lisää otollisissa olosuhteissa. Männiköt harvemmin kärsivät dramaattisia tuhoja, mutta ytimennävertäjätuhot kuitenkin lisääntyvät ja se aiheuttaa kasvun taantumaa useiksi vuosiksi. Ytimennävertäjien lisääntymiseen riittää jo pinikin lumituho jos tuhopuita ei korjata.

Ylimääräistä siirtimistä kannattaa muutenkin välttää, siitä koituu vain kustannuksia ja hyödyt ovat olemattomia. Itse en tosin haapaa jätä minnekään misään vaiheessa. Poikkeuksena tulevat säästöpuuryhmät, jotka voi ”poimia” esiin jo viimeisessä taiomikonhoidossa. Alikasvoksean kasvava koivu ja leppä ovat vain eduksi kunhan niiden latvukset eivät haittaa tuotantopuuston kasvua.