Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Kimppaan puuntakusta 100 prosenttisesti. Ajoitus on aivan olennainen asia. Siihen pystyy vaikuttamaan ihan itse. Vielä kun ostopalveluiden laatuun voisi todella luottaa, niin helppokaan tämä puun tuottaminen ja tilintekeminen olisi. Erityisesti muokkausjälki on usein jokseenkin puutteellista. Irtopalstoilla joutuu usein ostamaan sian säkissä ainakin ensimmäisellä kerralla.
Oikeiden tekijöiden etsintään kannattaa käyttää aikaa.
Niin, itse ainakin edustan sitä linjaa, että kunnostusojitus kannattaa yrittää välttää aina kun mahdollista. Etelä- ja Keski-Suomessa 120mottia hehtaarilla riittää pääsääntöisesti siihen, että haihdunta riittää pitämään pohjaveden riittävän matalalla. Resepti on yksinkertainen. Selvitetään aina luotettavasti suometsän ravinnetilanne. Jos puustoa on niin vähän, että kunnon harvennuskertymää ei tule pudottamatta jäävää puustoa alle 120 motin, niin harvennusta kannattaa lykätä. Jos ravinteet ovat epätasapainossa, niin lannoitus korjaa sen. 10v lepo ja kasvun elpyminen on seurauksena. Sitten voi olla jo harvennus mahdollista niin, että riittävä haihduttava puusto jää jäljelle. Kunnostusojitukselta vältytään ja vesistöt kiittää.
Vahvasti on taas mututuntumaa ja maalaisjärkeä eetterissä. Maaperän prosessit eivät koivukarikkeen ilmastavaa vaikutusta kaipaa rämeellä sen enempää kuin kangasmaallakaan. Päinvastoin karike ”aiheuttaa” tai edesauttaa huonosti maatuvan raakahumuskerroksen syntymistä. Se on monella rämeellä syynä huonoon taimettumiseen.
Jeesmiehen rämeellä koivusekoitus ei ole ollut tasapainoisen ravinnetilan syy vaan sen seuraus. Huonosti kasvavalla rämeellä ravinteet ovat ovat olleet epätasapainossa ja/tai kuivatus riittämätön. Koivusekoituksella ei tilannetta voi parantaa kuin poikkeustapauksissa (hyvin harvinaista). Korjuukelpoisuutta mahdollisimman hyvä puusto toki parantaa, mutta paras tapa on laittaa ravinnetasapaino kuntoon, ei sekapuuston väkisinkasvattaminen ja ravinnepuutoksessa kituuttaminen.
Kulotus on hiukan eri asia, sen pH:ta kohottava vaikutus on lopulta aika pieni. Sen edut liittyvät ravinteiden parempaan mobilisaation kulotuksen jälkeen. Maaperän lämpöolojen paraneminen on myös merkittävä etu. Tämä pätee erityisesti paksukunttaisilla mailla. Jos uusi sukupolvi perustetaan istuttamalla, niin mätästys ajaa käytännössä saman asian kuin kulotus. Pohjoisen paksukunttaisilla alueilla käyttäisin itsekin kulotusta sen jälkeen äestys ja männyn konekylvö. Kulotuksen järjestäminen on vain sen verran työlästä varsinkin etämetsänomistajalle, että tekemättä ne minun osalta taitaa jäädä. Kuusmottisen kuvailemalle kasvupaikalle en kulotusta tekisi. Siinä vain turhaan avataan maaperä hieskoivun siemenille. Toki jos tarkoitus on kasvattaa luontainen koivikko, niin sitten kulotus voisi olla hyväkin ajatus.
Kuusmottisen avauksesta ei ilmennyt onko kuviolla ollut puustoa ennestään? Oliko siinä tiheä kuusikko?
Jos edellinen puusukupolvi on kasvanut hyvin, niin en näe mitään syytä ryhtyä ”parantamaan” maaperää. Ketunleipä kertoo, että ravinteita kyllä löytyy. Suomalaiset puulajit ovat sopeutuneet happamiin olosuhteisiin. Kalkituskokeissa tuloksena ei ole saatu lisäkasvua, mutta jossain tapauksissa kasvuntaantumaa. pH:n äkillinen kohoaminen tappaa maaperän eliöstöä, mm mykorritsasieniä.
Tässäkin ketjussa nousee taas esiin ajatus siitä, että lehtipuusekoituksella olisi jokin erityinen lannoittava vaikutus. Näin ei käytännössä ole. Pari poikkeusta toki on. Leppä on paras lehtipuu istutuskuusikkoon. Sitä kannattaa säästää, mutta ei kuitenkaan kuusikon päällä. Toinen poikkeus on hieskoivu turvemailla joilla kuivatuksen johdosta turvekerros on painunut siinä määrin, että hieskoivun juuret ulottuvat pohjamaahan. Juurien pohjamaahan kasvun edellytyksenä on, että vesitalous on kunnossa. Tällaisissa tapauksissa hieskoivun karike saattaa parantaa mäntyjen ja kuusien kaliumin ja fosforin saantia. jos havupuustoa on alle 120mottia, niin koivua kannattaa pitää sekapuuna kuivatuksen parantamiseksi/ylläpitämiseksi.
Mielestäni ns. räkämänniköiden kiertoaikaa ei kannata ainakaan pidentää, mutta siitä kannattaa huolehtia, että kasvutilaa on riittävästi nopealle järeytymiselle. Pystykarsinta näillä kohteilla on ehkä ilo silmälle, mutta tuottoa ei investoinnille tule saamaan.
Räkämänniköissä on todellakin eroja. Joillekin räkämöntyjä ovat kaikki puut joissa on oksia tai oksakyhmyjä näkyvillä ensimmäisen tukin matkalla.
Huonoimmilla kohteilla vaivana on oksakkuuden lisäksi sorokkasieni, joka asettaa omat rajansa kiertoajan jatkamiselle.
Minusta räkämänniköt vertautuvat koivikoihin sikäli, että niille syntyy usein oikeinkin hyvä kuusialikasvos ja se kannattaa tietysti hyödyntää. Eli siis tilaa männyille kasvaa ja samalla myös kuusille nousta. Jos mäntyjen osalta on mahdollisuus kasvattaa ne tukiksi, niin toki se kannattaa tehdä.
Niin, valtamediassa linjana on, että turvetuotannon päästöjä voi vähentää vain ajamalla tuotanto alas. Missään ei näy kirjoituksia uusista teknologioista ja menetelmistä vesistövaikutusten pienentämiseksi. Jos haluttaisiin olla objektiivisia niin tämäkin kortti katsottaisiin. Mutta kun ei.
Metsätalouden uutisoinnissa Hesari on pahasti kallellaan cityvihreiden ajatusten suuntaan. Tälle ei liene mitä tehtävissä, mutta noin 20 vuotta jatkunut tilaukseni päättyi tänään.
Jeesmiehen harmiksi energiapuun tuki on jo laskemassa uuden petutuen myötä. Tukea saavat sitten myös yhtiöt ja vaikkapa metsähallitus. Ottajia on jatkossa enemmän ja raha jakaantuu useammalle. Tuet tuskin tulevat nousemaan. Tukien varaan ei mitään toimintaa kannata perustaa, ei edes maataloutta. Kuitupuun osalta markkina ei Suomessa toimi. Tämä korjaantuu tukien poistuessa kun energiapuun ostajat alkavat täysimääräisesti kilpailla kuiduttavan teollisuuden kanssa. Silloin korostuu kuvioiden korjuukelpoisuus ja järeys. Pusikot jäävät metsänomistajat ongelmiksi.
Aika harvassa on lopulta ne päätehakkuukuviot joilla on puhdas kuusikko tai männikkö poikkeuksena kuivat hiekakka kankaat.
Jättökannoiksi tulee siis valita joku puu puulaji kuin kuusi tai mänty. No aina tämä ei ole näin yksinkertaista.Omat metsäni ovat osittain pahimmilla lahoalueilla ja maapohjat ovat sellaisia, että koivu ei kasva laadukkaaksi kuin sekapuuna. Olen istuttanut ja edellinen sukupolvi on istutanut kuusta myös lahokuusikkoon. Mitään hälyyttävää ei ole ilmennyt vaikka tälä palstalla suhtautuminen on aika hysteeristä. Silti otan lahon hyvin vakavasti ja pyrin kaikin järkevin keinoin sen leviämistä vähentämään. Lehtipuukierto väliin ei vain nykyisillä rajoitteilla (hirvi, puun hinta, alhainen tukkiprosentti) lyö minun mielestäni leiville. Viljelykuusikon kiertoaika on maksimissaan 50 vuotta. Uudistamisjäreyteen pääsee pääsääntöisesti jo muutama vuosi ensiharvennuksen (ainoa harvennus) jälkeen. Kiertoaika ei ole montaa vuotta h-haavikkoa pitempi, mutta markkinoiden haluamaa tukkia kertyy aivan eri malliin.
Väitän, että olemme juurikäävän suhteen melkoisessa epätietoisuudessa. Selkeitä ohjeita ei ole tarjolla, millä tukkiosuuden lahoprosentilla kuusen viljely ei ole enää järkevää? Tähän ei ole vastausta.
Energiapuun kysynnän ja hinnan oletettu nousu muuttaa tilanetta edelleen. Onko tulevaiuudessa nin väliä vaikka lahoa olisi merkittävästikin jos energiapuun hinta oikeasti nousee? Pönttölahoja ei nuorista viljelykuusista sentään tule kuin ylipitkillä kiertoajoilla. Valmiiksi lahot alikasvoskuuset ovat asia erikseen.
Männyn tyvitervastautia pidän paljon hankalampana ongelmana. Männiköiden kiertoaika on pidempi ja sekametsää ei kannata karuilla mailla kasvattaa. Toki voihan siellä pitää näön vuoksi koivuja joukossa, mutta eivät ne puuta tuota.
Kaksi harvennuskertaa kyllä riittää varsin hyvin jos taimikonhoidot on tehty ajallaan. Turvemailla riittää yksikin harvennus. Myös rehevissä viljelykuusikoissa riittää yksi harvennus jos taimikonharvennuksessa on tiputettu runkoluku 1800kpl/ha tasoon (sisältäen kaikki puulajit). Jos kuusikon päällä kasvatellaan ensin energiapuuta, niin harvennuskertoja tulee vähintään yksi lisää. Hyvin monesti kaksikin käyntiä tulee lisää kun ylispuukoivuja ei poisteta vaan sinne jää kuitenkin se 200-600kpl ”vaneriksi kypsymään”. Kiertoaika venähtää samalla vähintään 20 vuotta…