Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Maa- ja ilmalämpöpumppujen lisääntyminen tarkoittaa lisätarvetta säätövoimalle. Talvella varsinkin kovilla pakkasilla sähkön kulutus lisääntyy rajusti lämpöpumppujen hyötysuhteella heikentyessä. Kovilla pakkasilla tuulivoima ei paljoa auta. Säätövoima tuotetaan lauhdevoimaloissa joissa hukkalämppöä ei pystytä hyödyntämään kaukolämmöksi. Lauhdesähkön hyötysuhde on tosiaan vain noin kolmannes. Lisäksi sähköä kuluu sen siirrossa.
Maalämpöjärjestelmät mitoitetaan tietoisesti alitehoisiksi. Tämä säästää rahaa investointivaiheessa kun esim maalämpökaivoa ei tarvitse porata niin syvälle. Kovan kulutuksen aikana tarvittava lisälämpö tuotetaan vastuksilla. Näin kun tapahtuu lukuisissa omakotitaloissa ja jopa kerrostaloissa, niin sähkön kulutus kasvaa rajusti. Tämä vaikuttaa myös pörssisähkön hintaan. Nykyisillä sähkösopimustyypeillä tällä ei ole, vielä, vaikutusta pumppulämmitttäjien sähkön hintaan.
Suomen olosuhteisiin (=talvella on aidosti lämmitystarvetta) lämpöpumput eivät ole kestävä saati vastuullinen ratkaisu. Ne nimenomaan lisäävät äkillisiä muutoksia sähkön tarpeeseen. Tämä heijastuu koko sähkön tuotanto- ja jakeluketjuun. Tarvitaan lisää siirtokapasiteettia lyhytaikaisia kulutuspiikkejä varten. Me kaikki maksamme tästä. Samoin kuin säätövoiman rakentamisesta.
Sähkön hinnoittelussa kuluttajille tulisi heti siirtyä markkinahintoihin. Tällöin ainakin osa kuluista menisi säätövoiman todellisille käyttäjille, eli pumppulämmittäjille. Näin tulee toki tapahtumaankin kun etäluettavat mittarit on asennettu kaikkiin keskuksiin.
Pumppujen markkinoijien mainospuheet hyötysuhteista ovat oma lukunsa. Ja vaikka hyvään hyötysuhteeseen päästäisiinkin, niin sähkön hinnan nousu kulutushuipuissa tasapainottaa tilannetta jatkossa.
Lauhdesähkön tarvetta ja kivihiilen käyttöä lisää osaltaan hurmoshenkinen lämpöpumppujen suosiminen. Silloin kun valtakunnan lämpöpumput käyvät punaisina ja vastukset apuna, niin lauhdevoimallahan se energia tuotetaan. Eli kivihiilellä. Lauhdesähkön hyötysuhde on noin 1/3, eli suhdeluku on sama kuin propagandan mukaan lämpöpumpulla sähköä lämmöksi muutetaan.
Ja kansa ostaa pumppuja ja esittelee merkittäviä sääntöjä. Näillä muistoilla ei se kompuran tai koko pömpeliin uusiminen sitten 10v päästä enää kirpaisekkaan.
Maa- tai ilmalämpöavusteisia sähkölämmitysjärjestelmiä ei Suomen tapaisessa maassa pitäisi ainakaan tukea. Valitettavasti kotimaiset kattilavalmistajat ja valtiollinen energiapuuyhtiö pilasivat pelletin maineen.
Jos persus kestää isommankin tuhon, niin vakuutus ei varmaan kannata. Varsinkin jos sen vuotuisen vakuutusmaksun ”rahastoi” erilleen, niin siinähän sitä sitten on mistä ottaa.
Vakuuttaminen on riskin jakamista. Omalla kohdalla rekisterinumeroita on useampia ja vakuutukset sitten tuhoriskin mukaan. Pääosin 15v taimikkoa oleva metsä ei vakuutusta kaipaa, mutta tilanne muuttuu sitten ensiharvennuksen jälkeen. Silloin vakuutus on paikallaan lumituhoriskin nousun takia. Tällaisiin kohteisiin olen valinnut hyvin alhaisen omavastuun. Isommalla kuviolla tuhoja tulee lähes aina vaikka vajaatuottoiseksi ei ole mennyt tähän mennessä mitään.
Isot taimikkoalat kannattaa myös vakuuttaa niin pitkään kunnes myyrätuhoriski lakkaa olemasta.
Tukkivaltaiset tilat ovat sitten oma lukunsa. Niihin olen valinnut korkean omavastuun, joka alentaa vakuutusmaksua, mutta korvaus on apuna jos iso vahinko käy.
Itsellä sen verran velkavipua näissä metsähankinnoissa, että täysin ilman vakuutusta en uskalla olla. Korvauksia saa kun muistaa niitä hakea.
Lehtipuulle vaihtaminen tarkoittaa realistisesti paksuturpeisella maalla ainoastaan hieskoivua. Voi olla oikeakin vaihtoehto, mutta tuottopotentiaalia voi olla hyvinkin kuusivuotinen kasvattamiseen. En täytyisi pelkän kuitupuun tuottamiseen. Sen voi tehdä kuusen ohellain.
Haapa nyt ei ainakaan menesty paksuturpeisella maalla. Jos menestyisi, niin olisin haapaa varmaan sellaisellakin pohjalla nähnyt. Mutta kun en ole. Harjavallassa tämä on tietysti toisin.
Vaikea sanoa kun en ole kohdetta nähnyt. Noin vanhaan kuusikkoon ei harventamaan kannata yleensä mennä. Epäilen ettei järeytyminen paljoakaan parane. Pohjaveden korkeus on helppo mitata kun kaivaa reilun kuopan. Veikkaan, että vesitalous on kunnossa. Harvennus, ojitus ja penkkatien teko nyt ei ainakaan kannata! Varsinkaan jos jo 10v kuluttua hakataanaukoksi.
Muutama maininta oli jo ravinnetilan selvittämisestä. Se kannattaa tehdä jokatapauksessa. Neulasanalyysiä varten joutuu muutaman kuusen kaatamaan, tuskin noin pitkien kuusen latvasta saa haulikolla näytettä irtoamaan. Jos ravinteet ovat epätasapainossa, niin lannoituksella kasvu piristyy ilman harvennustakin ja vaikutusta on tulevallekin puusukupolvelle.
Eli siis neulasnäytteen ottoon nyt ja raportti tuloksista sitten tähän ketjuun. Kiitos.
Ei nyt pidä kuitenkaan antaa riistaväelle kuvaa, että aitojen virittely olisi minkäänlainen ratkaisu laajemmin. Omien palstojeni osalta se on ainakin täysin epärealistista. Tässä täytyy käydä joka päivä ansiotyössä ja kaikkea vapaa-aikaa en voi käyttää aitojen virittelyyn. Matkaakin palstoille on 200-500 kilometriä ja osa talvella auraamattomien teiden varsilla.
Yhtään aitaa en ole virittänyt, mutta väitän, että luonnossa tapahtuvat muutokset huomioiden se on jokseenkin hankalaa kuitenkin. Akkutoiminen ratkaisu ei montaa heinän kortta tarvitse siihen, että virta kuluu huomattavan nopeasti loppuun.
Jos asuisin jonkun palstan vieressä, niin ehkäpä sitten voisin jopa kokeilla aitaamista, mutta kun en asu.
Ehkäpä muutamalle promillelle taimikoista aitaaminen voisi olla ratkaisu.
Ylipäätään nämä saippuat ja aidat eivät kestä edes puolitieteellistä lähestymistä asiaan. Yksittäisissä tapauksissa ne näyttävät toimivan, mutta totuus taitaa kuitenkin olla se, että alueella ei van ole sellaista hirvikantaa, että oikeaa syöntipainetta olisi. Näihin konsteihin liittyvä paltoilla käyminen jo sinällään karkottaa hirviä.
Ainoa toimiva lääke on hirven talvikannan laskeminen. Nyt on valitettavia merkkejä siitä, että metsästäjät haluavat taas kantaa nostaa vaikka se juuri ja juuri on saatu aika isollakin alalla kohtuulliselle tasolle. Painetta siis MTK:n ja riistyaväen suuntaan ja metsästysvuokrasopimukset katkolle jos toiminta ei miellytä.
Ei leviä juurten kautta. Kyllä siinä vain käy niin, että kerkät ovat kesäkuussa niin herkkiä, että ruiskun suuttimesta paineella tuleva tavara ”pyörteilee” ja jonkinlainen määrä päätyy kerkille. Ruiskuttaa voi ennen istutusta tai sen jälkeen kun vuosikasvainten ovat puutuneet.
Haavan kantojen käsittely on ehdottomasti järkevää, mutta liian hankalaa siitä ei kannata tehdä. Laita 20% glykolia joukkoon niin teho varmistuu. Glykoli 20%, glyfosaatti 30% ja loput vettä. Kyllä tehoaa.
Jos vierastaa glykolia niin vaihtoehdoksi käy propyleeniglykoli, sitä on jopa elintarvikkeissa lisäaineena.”Kolottamista” moottorisahalla olen harrastanut ennen hakkuuta kun haavat on helppo käydä läpi. Hakkuun jälkeen se ei enää onnistu kuin juurikin moton perässä kulkien.
Jos päätehakkuukuviolla on runsaasti haapaa, niin millään muulla omatoimisuudella kuin taskutuksella ei pysty vähentämään kustannuksia yhtä paljon.
Eikös niiden Siperian soiden sulaminen ole positiivinen asia? Silloinhan ne alkaa kasvaa ja se sitoo hiilidioksidia? Näinhän meille on täällä Suomessa kerrottu että ojittamaton suo on hiilinielu.
Jesse taas täällä laukoo vaikka tuskin edes erottaa boorinpuutosta, kuusen tuomiruostetta, suopursuruostetta ja hallatuhoa toisistaan. Muutama kymmenen hehtaaria alle 10v kuusitaimikoita itsellä kasvamassa ja näistä kaikista on kokemusta. Ongelmat rajoittavat 10 prosentin osuudelle ja niistäkin tulee vielä kuusivaltaisia tukkimetsiä.
Kesäkuussa todetut hallatuhotkin jäivät lieviksi pohjois-Savon palstalla, valtaosa letkahtaneista latvakasvaimista on nyt näköjään pystyssä ja terve silmu odottaa kevättä. Toki kuolleita kasvaimia on joukossa. ”Tervehtyneet” latvakasvaimet jäivät hiukan mutkaisiksi ja lyhyiksi mutta suoria ne ovat. Verhopuustosta ei ollut mitään apua, ei ainakaan 2500kpl/ha 5-8m hieskoivikosta jonka jätin 2ha istutuskuusikon päälle. Hallatuhot oli siellä yhtä pahat kuin vieressä olevalla puhtaalla kuusentaimikolla.
Kuusen poikaoksia ja monilatvaisuutta ei kannata korjailla ainakaan alle 3m taimikoissa ennenkuin boorinpuute on poissuljettu tai lannoitus on tehty. Jostain on jäänyt mieleen, että Suomessa kuusi vaihtaa latvarankaa keskimäärin 16krt kiertoajassa ja silti 99/100 korjattua kuusta on yksirunkoisia.
Jos muut tärkeämmät metsänhoitotyöt on tehty, niin varmasti aikaa kannattaa käyttää kaksoislatvojen korjailuun niin kuusilla kuin männyillä.
Kisi
Aika teoreettiselta ongelmalta vaikuttaa tuo lannoitettujen puustojen lahoalttius. Nopeasti kasvaneella tarkoitetaan ymmärtääkseni uudistammisesta lähtien nopeasti kasvanutta. Näin ainakin itse asian ymmärrän. Ainakaan viimeiseen 20 vuoteen lannoituksia ei ole tehty taimikoihin tai riukuvaiheen metsiin. Eikä siinä järkeä olisikaan. Jos puusto on kasvanut nopeasti, niin nopeasti se on myös päätehakkuukypsää, eikö näin? Ei ole siis lannoitustarvetta. Toki hyväpuustoisilla kohteilla lannoitus 6-10v ennen päätehakkuuta voi nopeakasvuisessakin kohteessa olla hyvion järkevää. Ei ole ainakaan minun silmiini osunut yhtään tutkimusta jossa lannoitus muutamassa vuodessa lisäisi lahoa. Ei ole osunut sellaistakaan jossa laho olisi lisääntynyt nuoressa puustossa.
Pääsääntöisesti lannoitus kohteet ovat normaaleja vt-mt männiköitä ja kuusikoita niitä lannoitetaan yhden kerran kiertoajan loppupuolella. Miten tällaiset lannoitukset voisivat vaikuttaa esimerkiksi ydintavaran laatuun?
Se, että muutama prosentti vuosittain päätehakatuista hehtaareista on ylipäätään lannoitettu ei voi olla syynä siihen, että erityisen hitaasti kasvanut puuta ei tunnu riittävän sitä tarvitseville. Tänäkin päivänä on Suomen niemellä kaadettu rekkakuormittain hitaasti kasvanutta puuta. Kysymys ei ole tavaran puutteesta vaan siitä, että se ei kulkeudu sitä aidosti tarvitseville. Liekö sitten niin että ostohalu, ostokyky ja maksukyky eivät ole balanssissa…?