Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Eihän tässä ole muuta murhetta kuin muutama vuosi sitten tehty turha kunnostusojitus. Siihen jos on saatu valtion tukea, niin vielä huonompi. Ehdottomasti tällaiset kannattaisi yhdistää viereisten kuvioiden käsittelyyn. Turhasta ojitusinvestoinnista huolimatta kippaisin tämän nurin jos liittyy luontevasti johonkin naapurikuvioon. Ja päinvastoin, jos viereen ei tule päätehakkuuta tai harvennusta, niin en tähänkään koskisi. Toisaalta jos vieressä on enemmänkin suokuvioita,. niin liittäisin ehkä samaan kasvurytmiin niiden kanssa. Vaikea sanoa mitä tekisin kun en tunne kokonaisuutta.
Tilasin metsäsuunnitelman eräältä MHY::ltä ja sain mitä tilasin. Painotin erityisesti sitä, että puustotunnkset täytyy saada kohdalleen. Pienellä omalla otannalla voi todeta, että määrät on justiinsa kohdallaan. Tulevan kasvun ennustaminen onnistui heikommin. Tyypillisesti kone laskee sen ja tässä tapauksessa kasvu on 3-4mottia/ha parempaa kuin mitä metsäsuunitteluohjelma ennustaa. Tämä ongelma on kaikilla toimijoilla, kasvumallit eivät ole ajantasalla jos kyseessä on hyvin hoidettu havupuuvaltainen viljelymetsä.
Minulle sopisi leimaukseen tai metsäsunnittelmaan reippaasti isommat motit kuin mikä sitten todellisuus on. Puuta myydessä on ehdottomasti etua siitä, että leimikko on iso. En siis tiodellakaan valittaisi tai epäilisi jos hakkuussa kertyy vähemmän puuta kuin paperilla väitetään. Asia on eri ainostaan jos siortuisin ostamaan metsäpalstan pelkästään paperien perusteella.
Nykyisillä ja oman arvioni mukaan tulevillakin hintasuhteilla istutan kuusen kasvupaikalle kuusta vaikka lahoa olisi ollut paljonkin. Omalle kohdalle ei tosiaan ole osunut tutkittua tietoa siitä, että lyhyellä kiertoajalla riskiä olisi. Siitä on esitetty lähinnä arvailuja. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi huolissani lahoriskistä. Minä kuitenkin arvioin sen istutuskuusille pieneksi ja vaihtoehdon (=lehtipuukierto) huonosti kannattavaksi. Toki kantojen korjuun teetän aina kun se on mahdollista. Sekapuuksi suosin mäntyä. Maat ovat sellaisia savensekaisia ja kuivempia kalliotöppyröitä siellä täällä. Niihin sitten mäntyä istuttamalla. Koivua jää aina hieman sekapuuksi ensiharvennukseenkin. Siinä ne pääosin poistan ellei selvää viilutyviainesta ole. 99 prosenttisesti ei ole.
Hieskoivusta ei tukkia hakata kuin poikkeustapauksessa. Poikkeuksena tietysti Harjavalta ja Pohjois-Satakunta, jossa tukkia ja viilutyveä ilmeisesti kertyy ja ostajat niitä ostavat vaikka alueella ei muuten koivutukin ostajia jonoksi ole.
20ha ensiharvennusalalta on kokemusta muutaman vuoden takaa. Puolet siitä oli viljelty kuuselle 70-luvubn alussa ja toisen puolen osalta luotettiin alikasvokseen. Yleisilme ennen ensiharvennusta suunnilleen samanlainen. Lahokuitu hakattiin luontaisesti uudistuneelta alueelta. Viljelykuusikossa poistuman keskikoko oli isompi ja lahoa hyvin vähän.
Kirjanpainajasta on useiden hehtaarien kokemus. Isoin yhtenäinen ala noin 3ha. Ongelmaa on esiintynyt poikkeuksetta vain yli-ikäisissä aikanaan harsituissa metsissä. Ja niissäkin vain alueilla joissa peruskallio on lähellä maan pintaa. Eli siis männyn kasvupaikoilla, jotka ovat uudistuneet alikasvoksen kautta kuuselle. Nuorissa kasvuisissa alle 60v kuusikoissa en ole havainnut yhtään tuhoja. Tuulenkaatoihin suhtaudun vakavasti, ne korjaan aina ja jos korjaaminen ei onnistu, niin sitten Karate Zeon käsittely parveilun aikaan keväällä tällaisille rungoille.
Torso voisi vielä arvioida paljonko sitä juurikäävän kuviolla oikeasti on. Tällä palstalla vallitsee juurikäävän suhteen aikamoinen hysteria. Muutama lahorunko leimikolla tuntuu riittävän siihen, että puulaji menee vaihtoon. Miksi näin? Minun kohdalle ei ainakaan ole osunut tutkimusta, jossa selkeästi olisi osoitettu riski seuraavalle istutetulle kuusisukupolvelle.
Jos savimaan uudistaa koivulla, niin riski ainakin toteutuu varmuudella. Tukkia ei tule eikä paljon mottejakaan.
Kuusi/mänty sekametsä saattaa hyvinkin olla järkevä ratkaisu. Mäntysekoitus on tosin kuusikossa aina positiivinen asia.
Jos lahjoa oikeasti on, niin en epäröisi kannonnostoa varsinkin jos joku vielä niistä maksaakin.
Jos lahoa epäilee olevan paljon, niin kannattaa varmasti koittaa saada ”lahopesäkkeet” jotenkin merkittyä. Voi sitten välttää kuusen istuttamista niihin. Laittaa vaikka tervaleppää niihin niinkuin täällä jo esitettiinkin.
Miten niiden koivikoiden jälki ei jessiä tyydytä? Eikö kuski osannut tehdä p******t kultaa vaikka se sinun mielestä olisi ollut mahdollista?
Vaaranpaikat, eli vanhat kaivot on syytä täyttää. Niitäkään ei tarvitse tyystin pyyhkiä näkyvistä.
Kiviaitojen antaisin pysyä paikoillaan, varsinkiin pellon reunassa. Ne ovat kulttuuriperintöä, kertovat mistä olemme tulleet.
Tuskin edes kustannuksissa paljoa säästää, maksaa se kiviaiden purkaminenkin jotain. Ja päälle pitää ajaa mursketta kuitenkin. Parempi tehdä tielle kunnolla koholla oleva pohja ja siihen sitten 0-100mm murske. Tulee parempi lopputulos aivan varmasti.
En ole vertaillut metsikkösiementä ja siemenviljeltyä siementä, mutta minulla ei ole mitään syytä epäillä tutkimusten lopputuloksia. Siemenviljelty siemen varsinkin männyn ja koivun osalta tuottaa samassa kiertoajassa noin 20% suuremman puumäärän ja laatu on parempaa. Kuusta lähinnä istutetaan ja taimitarhoilla käytetään aina siemenviljeltyä siementä jos sitä vain on saatavilla. Ruotsalaiset ovat kuusen siemenviljelyn osalta Suomea edellä, mutta tänä keväänä saatiin ilmeisesti kotimaistakin siementä useamman vuoden tarpeeseen.
En jaksa ymmärtää sitä, että joillain alueilla metsikkösiementä vielä kerätään ja keruutetaan hyvinkin innokkaasti. Lappi on toki asia erikseen. Mielestäni tutkimusten tulokset ovat yksiselitteisiä ja siemenviljelysiemenen käyttö on yksittäisenä toimenpiteenä metsätalouden kannattavimpia päätöksiä.
Jalostushyöty on niin kiistaton, että siemenpuuasennon käyttöä voi perustella ainoastaan maisemasyillä. Ja sekin on makuasia.
Aika monessa yhteismetsässä taitaa olla ongelmana tämä loppumaton maannälkä. Hallinnon aktiiveilla ei ole niin väliä jaettavasta ylijäämästä, mutta metsäkaupat kiihottavat ja niissä on mukava olla mukana päsmäröimässä. Yhteismetsän vastuutehtävissä saa myös tietynlaista meriittiä ja arvostusta, jotkut ovat sille hyvin persoja. Se on hyvä kakkosvirka jos kunnanvaltuustoon tai edes mhy:n valtuustoon ei ollut riittävää nostetta. Minun mielestäni perinteisissä yhteismetsissä hoitokunnan tehtävän tulee olla yksiselitteisesti vuotuisen ylijäämän varmistaminen ja maksimointi. Nykyisillä metsäpalstojen hinnoilla ylijäämä ei ainakaan suurene. Enkä pidä yhteismetsän velkaantumistakaan kovin suotavana, ei kuulu minun mielestä asiaan.
Asia erikseen ovat sitten nämä viime vuosina nousseet sijoitusyhteismetsät. Perustajilla on niissä selkeä tavoite ja jos sen mukaan toimitaan, niin mikä siinä. Ihan mukavia kerhoja joissa pääsee maannälkää tyydyttämään pienemmällä riskillä. Suotavaa tietysti olisi, että uusia tiloja liitettäessä omistajalle tehdään pelin henki selväksi ja osuuksia saa aidosti tilan markkina-arvoa vastaavan määrän. Ehkä parempi olisi näittenkin laajentua perustajajäsenten panostuksin ja pankkilainalla.
Yhden suvun yhteismetsiin suhtaudun aika lailla epäillen. Nykyinen ja seuraava sukupolvi voi hyvinkin katsoa samaan suuntaan, mutta kun muutama vuosikymmen vierähtää, niin osakkaina on jo kaukaisia sukulaisia tai täysin ulkopuolisia. Elämässä tulee vastaan tilanteita joissa rahaa täytyy irrottaa isompia määriä ja yhteismetsä ei tähän tilanteeseen sovellu. Osakkailla voi olla etuosto-oikeus, mutta onko rahaa kun tilanne vaatii? Siinä voi mennä välit sukulaisiin aivan yhtä helposti kuin perikunnissa. Yksi omistaja per rekisterinumero on hyvä tavoite. Metsätilat ovat aika likvidiä omaisuutta ja ne on helppo muuttaa rahaksi jos omistajia on tasan yksi.
Kehutaan nyt sitten pumppuavusteista sähkölämmitystä kun se itse kunkin omalta kannalta tuntuu niin mukavalta. Minullakin on ILP kesämökkikäytössä olevassa rintamamiestalossa. Käytän sitä kesällä viilennykseen, on mukava. Jos ja kun mökillä ollaan jatkossa talvellakin, niin hankintalistalle menee pellettitakka kännykkäohjauksella. Sillä saa lämmöt sitten ylös.
Valtakunnan sähköhuollon kannalta pumppujen yleistyminen ei ole hyvä asia. Minun mielestä valtio tukee niitä aivan perusteetta ja muutenkin hurmos on harras. Pellettiä pitäisi edistää vähintään samaan malliin, mutta Suomessa sitä käytetään lähinnä hevostalleilla kuivikkeena. Noin niinku kärjistäen. Uskomaton juttu kuitenkin kylmässä ja metsäisessä maassa! Häpeällistä.
Jos en olisi metsänomistaja ja lämmittäisin isompaa kiinteistöä, niin tutkiminen kunnolla miten kivihiilirouhetta tai pellettiä saisi edullisimmin kuskattua Puolasta Suomeen. Se on valitettavan edullista ainakin lähtömaassa. Myös luotettavaa kattila ja poltintekniikkaa on saatavilla.
Pähkäilijä pähkäili asiaa omalta kantiltaan ja minä koitin selvennellä tätä valtakunnan asiaa. Tottakai suoran sähkön vaihtaminen oikein mitoitettuun MLP järjestelmään vähentää sähkön kulutusta. Öljyn vaihtaminen MLPhen ei sitä tee.
Kokonaisuutena pumppujen hyötysuhteet ja säädöt ovat vähän mitä sattuu. Mainospuheiden kauniisiin tavoitteisiin ei päästä. Pörssihinnoittelu on askel oikeaan suuntaan. Säätövoiman käyttäjät maksavat silloin ainakin osan aiheuttamistaan kustannuksista. Myös siirtohintaan tulisi saada sama mekanismi, edes osittain.
Sähkön kulutushuippuja tulisi pystyä leikkaamaan. Pumpuilla niitä kärjistetään. Tietysti jos maalämpöön ajaisi ison varaajan kautta, niin ainakin lievän parannuksen tähän saisi.
Puulämmittäjä leikkaa kulutushuippuja. Oikein mitoitetut uunit ja oikea poltto leikkaa kulutushuippuja. Tyypilliseen MLP taloon (=lattialämmitys) puulämmiitys ei vain oikein sovi. Ne eivät pelaa yhteen.