Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
MV, olen ymmärtänyt, että pyrit parhaaseen mahdolliseen tukkipuun tuotokseen jopa kustannuksista välittämättä. Minkä takia et hyödynnä nykyisen viljelymateriaalin kiistatonta jalostushyötyä?
Oston jälkeinen 10v jakson kassavirta riittävä ja palstalla riittävä markkina-arvo sen jälkeen. Siinä kriteerit metsätilan ostoon. Muut arvot ovat plussaa, mutta vaikkapa järvenrantatontilla ei tulevaisuudessa suurta arvoa ole ( muutama tonni?), poikkeuksena Saimaa, Päijänne ja mikä tahansa lutakko alle 100km Helsingistä.
Muutama sata douglaskuusta on tullut istutettua. Viimeisin oli metsämaalle noin 30 aaria. Istutus 2012 keväällä rehevälle metsämaalle, moreenia. Tuntuu olevan istutuksen jälkeen tosi herkkä ahavalle. Peloonreunametsien reunoihin ja muualle suojaavat puuston kupeeseen istutetut säilyvät hyvin, mutta kasvu on heikkoa.
Hieno puu kuitenkin ja vaikuttaisi aika kestävästä kunhan kasvu pääsee vauhtiin.
Tuki voi olla perusteltua mös metsäteiden rakentamiseen ja kunnostamiseen. Kunnostamisen tuki on tosin siinä ja siinä. Jos tietä hoidettaisiin vastuullisesti ja pitkäjänteisesti, niin ”peruskorjausten” tarvekin olisi vähäisempi.
Pohjois-Suomessa on kyse enemmän aluepolitiikasta kuin metsätaloudesta. Siellä on lisäksi omat erityispiirteensä kuten porotalous.
Kunnostusojitus on aika monisyinen juttu sekin. Aika monella kohteella puusto pitää yllä riittävää haihduntaa ja samalla harventamisen taloudellisuus on kyseenalaista. Valtapuusto ei juurikaan harvennuksesta hyödy. Kasvattaminen harvennuksitta päätehakkuuseen olisi talouden ja luonnon kannalta järkevämpää. Nyt kemera ohjaa ainakin osittain kannattamattomiin harvennuksille ja ojien perkaukseen. Nykyisen metsälain myötä ei ole enää tarvetta pyrkiä tiettyyn lakirajaan.
Aika pitkälle on ehditty aloituksen aiheesta.
Kemeraa voidaan minun puolesta jatkaa ainakin niin kauan kuin nykyinen himoverotus jatkuu. Työlajeja voidaan kuitenkin tarkastella kriittisesti. Sellaiset työlajit voivat perustellusti pysyä tuettuna joiden tuotto on kaukana tulevaisuudessa ja jotka eivät vääristä hoitoketjua. Myöhästyneen taimikonhoidon tukeminen ei ole perusteltua. Tällä palstalla on moneen kertaan kuultu, että kasvatusketju johon kuuluu energiaharvennus on kannattavampi kuin vanhakantainen varhaisperkaus-taimikonharvennusketju. Taimikonhoidontuki tulisi siis kohdistaa varhaisperkaukseen ja sen jälkeen kukin saa tulla toimeen omillaan. Energiapuun kasvatusta ei ole perusteltua tukea, mutta puun energiakäyttöä on. Puun läpimitasta riippumatta. Tällöin tilanne olisi tasapuolinen kaikille.
Kemiallinen torjunta ei ole ensisijainen keino, mutta hyvä vaihtoehto sekin. Ohjeet lukijoiden kuvissa sivulla 6 (tällä hetkellä). Kannattaa pitää mielessä jos muut konstit jää kesken…
Ei ole ei. Metsänomistajien intresseissä kuitenkin on, että metsäenergialla tuotettaisiin sähköä nykyistä enemmän. Yksityiset sahat voisivat investoida voimalaitoksiin jos homma saataisiin kannattavaksi. Syöttötariffi olisi tähän ratkaisu. Puulle, myös kuitumittaiselle, saataisiin lisää käyttöpaikkoja.
Syöttätariffi on toki jyrkkä interventio vapaaseen markkinatalouteen. Tässä yhteydessä sen kuitenkin hyväksyn. Edut ovat kiistattomat. Lisää elinvoimaisuutta sahateollisuuteen, lisää työtä, korvaa tuontienergiaa, vaihtotase paranee, verotulot jää Suomeen, voimalaitostekniikka todennäköisesti suomalaista.
Miinuksena sähkön hinnan nousu. Vaikutus kuitenkin kerrannaishyödyt huomioiden pienempi kuin tuulivoimalla. Saksan tielle ei tässä kuitenkaan pidä mennä. Uusiutuvaa tuetaan siellä niin rajalla syöttötariffilla, että sähkön hinta on kuluttajille moninkertainen Suomeen verrattuna.
En ole puun energiakäytön tukemista vastaan. Tuen kanavoinnille on vain paljon tehokkaampia ja järkevämpiä tapoja kuin tehoton ja turhanpäiväiseen valvontaan perustuva kemera, jossa hallinto vie toisen puolen kyseisistä verorahoista. Tukimuodoista, jotka ohjaavat tehottomuuteen kasvatusketjussa ja korjuussa voivat tuskin olla kansantalouden kannalta perusteltuja. Perusteluksi ei riitä myöskään se, että jotkut metsänomistajat haluavat kasvattaa metsää niin, että ketjuun kuuluva tehoton energiaharvennus toteutetaan veronmaksajien tuella.
Kestäviä ratkaisuja metsäenergian arvonnousuun ovat päästökaupan remontti, syöttötariffi pientuotannolle (sahat) ja verovähennysoikeuden tuplaaminen metsätalouden investointien osalta. Mikään näistä ei edellytä hallintohimmeleitä eikä johda vääristymien kasvatusketjussa.
Pienkonebensaa on mittarimyynnissä Nesteen nettisivujen mukaan seuraavasti (neste.fi)
Neste Oil Helsinki Eläintarha, Nordenskiöldinkatu 22, 00240 HELSINKI
Neste Oil Jyväskylä Tourula, Tourulantie 2, 40100 JYVÄSKYLÄ
Neste Oil Porvoo Asentajantie, Asentajantie 4, 06150 PORVOO
Neste Oil Tampere Lielahti, Lielahdenkatu 2, 33400 TAMPERE
Neste Oil Turku Satakunnantie 191, Satakunnantie 191, 20320 TURKUTämä ei ole mainos taisellaiseksi tarkoitettu. En ole missään suhteessä kyseiseen yhtiöön.
Kuitenkin kun aika moni kauhistelee kannutavaran hintaa, niin tässä on ainakin vaihtoehto.
Ennen kuin MV ehtii…
Tee apuharvennukset taimikonhoidon yhteydessä ja unohda ne sitten. Taimikonharvennuksessa 4-7m (noin) pituusvaiheessa. Siinä jätetään max 1800kpl/h niin, että ensiharvennukseen päästän ilman ennakkoraivausta. Samalla kannattava konetyö on mahdollista. Kuvion koko ja korjuuolosuhteet toki vaikuttavat.
Ensiharvennus sitten kun elävän latvuksen osuus uhkaa tippua alle 60 prosentin. Tarkoittaa Etelä-Suomessa noin 15m valtapituutta ja 10-20% tukkiprosenttia harvennuksessa. Kantorahatulona 1300-2000€/ha, joka on noin kaksi kertaa enemmän kuin yhdistelmäkorjuun kantorahatulo.
Jos aikaa ja innostusta riittää, niin ensiharvennuksen voi varsin hyvin leimata, eli leimaa ainakin ne rungot jotka haluat ehdottomasti poistettavan ja motokuski poistaa loput. Jos taito riittää, niin voit merkata ajouratkin. itsellä ei taito riitä viisasteluun niiden osalta.
Ensiharvennus tehdään 30-35v vaiheessa. Sen jälkeen kuusikko kasvaa todella kohisten. Jo parin kasvukauden jälkeen hehtaarikasvu on harvennusta edeltävällä tasolla vaikka runkoluvusta on otettu puolet pois. Ja kaikki kasvamaan jääneet rungot tuottavat tukkia varsinkin jos leimasit ehdottomasti poistettavat puut.
Alueilla joilla boorinpuutos voi olla ongelma lannoitus kannattaa tavalla tai toisella tehdä taimikkovaiheessa, niin ensiharvennuksen jälkeen jää vain tukkirunkoja.
Ensiharvennuksen jälkeen harvennukset voi sitten unohtaa. Rehevällä pohjalla mahtuu olemaan 900 runkoa päätehakkuuseen asti. Myöhemmät harvennukset altistavat vain turhille tuulenkaadoille ja valtapuut (500kplha) eivät niistä hyödy.
Apuharvennusten hyötyä en ymmärrä ainakaan MV:n esittämässä muodossa. Se voi sopia omatoimiselle metsänomistajalle ja pienille kuvioille. Taloudellista perustetta niiden käyttämiselle ei minun mielestä nykypäivänä ole. Riukuuntumaan päässeiden kuvioiden auttamiseen se voi myös sopia, mutta silloin on kasvatusketju jo epäonnistunut.