Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Varmasti totta tuo juurien katkeamisesta johtuva vesominen. Taskutus kannattaa tehdä noin vuotta ennen päätehakkuuta. Haavan kuoleminen kestää kuitenkin sen verran kauan, että puutavara säilyy kunnossa. Voi siis myydä haapakuituna. Hinnaneroa ei tosin energiapuuhun ole.
Kaulaaminen tulee tehdä hyvin varovasti keväällä mahlan aikaan jos haluaa varmistaa sen, että haapa ei ala puskea vesaa. Kuori siis irrotetaan puuta vahingoittamatta. Moottorisahalla operaatio on sen verran tyly, että se käynnistää vesomisen. Omat kokemuukset tukevat tätä ja Matti Kärkkäinen on kirjoittanut asiasta myös. Jos tekee kaulaamisen muutama vuosi ennen päätehakkuuta, niin sitten ei varmaan ole merkitystä kuinka kuoren irrottaa
Ostopalstoilla voi hyvinkin, ja pitääkin, laskea kassavirta seuraavalle 10v ja 20v jaksolle. Viimeistään 20v aikana kauppahinta pitää saada metsästä ja lainan korot tietysti myös. Näin pitkiä takaisinmaksuaikoja ei yritystoiminnassa voi tietenkään hyväksyä vaikka sellutehtaat ja ydinvoimalat varmaan lasketaan pitemmälläkin takaisinmaksuajalla.
Kasvatusmetsistä ja taimikoista koostuvan metsätilan kassavirtaa lasken itse pääsääntöisesti avohakkuuseen johtavalla hoitoketjulla. Nykyisillä metsätilahinnoilla pelkkä yläharventaminen, metsänhoidollinen harsinta tai pienaukkohakkuut eivät riitä. Niillä ei saa pääomaa maksettua takasin. Tämän takia lasken viljelyn päätehakkuun kustannukseksi. En siis sijoitukseksi. Tämä on tietysti väärin laskettu(?), mutta muunlainen matematiikka ei pelaa.
Laskeppa Reima itse muutaman kiinnostavan tilan osalta, niin huomaat, että jatkuvasti kasvattaen kassavirta ei riitä tilan takaisin maksuun. Jaksollisessa kasvatuksessa menot pitää toki minimoida. Se onnistuu toimenpiteiden oikealla ajoituksella ja ammattitaidolla kaikissa työvaiheissa. Olennaisen tärkeää on pitää huolta mahdollisimman nopeasta järeytymisestä. Tämän takia lannoitan käytännössä kaikki kuviot kahteen kertaan. Suometsistä yritän pysyä erossa vaikka nekin voivat olla hyviä ostoksia arvokasvun kynnyksellä. Suometsien uudistaminen luontaisesti saattaa myös olla helpompaa kuin yleisesti kuvitellaan.
Viljely on minulle siis pääsääntöisesti päätehakkuun kustannus. Se siis pienentää päätehakkuutuloja, mutta arvoa en sille laske. Toki juuri istutetun kuvion arvo on kuitenkin korkeampi kuin A0 kuvion. Oikea-aikasella ja mahdollisimman edullisella taimikonhoidolla varmistan, että kuvion arvo kehittyy suotuisasti vaikka se ei Reimalle riittävää nettotulojen nykyarvoa tuottaisikaan.
Pohjois-Suomi voi olla asia erikseen. Minulla ei ole käytännön kokemusta. Aivan varmasti siellä korostuu se, että ”tili tehdään tilaa ostettaessa”.
Ansiotulojen verotus on Suomessa niin tolkuttomalla tasolla että minä ainakin maksan mieluummin pääomaveroa. Verojen tasaus pitäisi ainakin olla mahdollista paljon nykyistä (menovaraus) joustavammin. Toki se pääomaverokin on tolkuttomalla tasolle. Omasta mielestäni 30% aivan maksimi vero kenelle tahansa tulotasosta riippumatta. Sillä pitää valtion tulla toimeen varsinkin kun kaikki muutkin verot alvista alkaen ovat Suomessa ihan tapissa.
Jonkun mielestä yrittäjyyteen kuuluu varmaan tasaiset tulot. Tämä johtaisi vanhakantaiseen tasaisen kehitysluokkajakauman tavoitteluun. Tässä ei ole mitään järkeä. Metsä kannattaa hoittaa metsän lähtökohdista. Se tarkoittaa, tänä vuonna hakataan 20ha aukoksi ja seuraavan 5v aikana ehkä vain muutama pikku harvennus. Sillä 20ha aukkotulolla parjätään sitten se 5 vuotta ja jos ei pärjätä, niin syyllinen löytyy peilistä.
Juuri niinkuin Anneli totesi. Eikö ole erikoista, että Pukkala ja kumppanit pitävät verrokkina kuitenkin ”vakiintuneita viljelymetsien kasvumalleja” kun perustelevat japen/erkin parempaa kannattavuutta? Vaivihkaa työntävät myös ajatusta siitä, että erkissä puustopääomaa ”kannattaa” pistää korkeampana kuin puhdasoppisessa mallissa sen takia, että metsä näyttää enemmän metsältä…
Esimerkiksi Saksassa maanomistaja on vastuussa riistaeläinten tuhoista ja jos hän on vuokrannut metsästysoikeuden, niin tyypillisesti vuokrasopimukseen on kirjattu miten menetellään.
Metsästysoikeus on Saksassa ”arvotavaraa”. Yleinen käytäntö on, että ulkopuolinen arvioitsija tekee arvion. Tuhoja on metsissäkin, mutta isot rahat liikkuvat peltoviljelyssä. Villisioille esimerkiksi maissi on kuin huumetta. Peltolohko voi mennä ns. päreiksi jos iso lauma pysähtyy siihen. Ymmärtääkseni viljelijät ovat korvaustasoon kuitenkin tyytyväisiä. Tuhot arvoidaan puolueettomasti ja korvaukset ovat sellaisella tasolla, että viljelijät ovat tyytyväisiä.
Luonnollisesti metsästys on Saksassa melkoisen kallis harrastus. Ja riista kannat vahvat ja tuhoja on paljon. Tilanne on kuitenkin tasapainossa, metsästysoikeuden vuokraajia on jonoksi, vuokrahinnat määräytyvät markkinoilla ja tuhot korvataan täysimääräisesti. Tällaiseen systeemiin Suomessa tuskin mennään, meillä ei villisikaa (onneksi) ole eikä paljon kauriitakaan. Hirvi ja peura liikkuvat isolla alueella.
Meni väärään ketjuun
Minun käsitykseni mukaan kemerasta ei makseta hirvituhosta (tai valkohäntäpeura) johtuvan uudelleen viljelyn kustannuksia. Ne maksetaan nimenomaan hirvituhokorvauksena. Metsänviljelyn kuluja maksetaan muiden luonnontuhojen osalta kemerasta, esimerkiki myyrätuhot.
Selventää ken tietää tai luulee tietävänsä.
Karsinnasta vielä. Olen sitä kyllä tehnyt viimeksi viime viikolla periaatteessa kohtuulaatuisessa männyntaimikossa johon metsämyyrä teki tuhojaan 2007-2008. Latvasilmujen syönnin seurauksena mänty tekee latvaan todellisen häkkyrän. Siitä saattaa lähteä seuraavana kesänä 10-15 kasvainta ilman selkeää latvaa. Näitä olen sitten fiskarsin saksilla typistänyt ja leikannut. Laatutyveä ei enää tule, mutta toiveissa on, että 10-15v päästä rungossa ei näy vikaa. Jonkinsortin huijaamista tämä ehkä on tulevan ostajan osalta 50v päästä, mutta kun en usko laadusta silloinkaan maksettavan merkittävää lsiää, niin menköön nämäkin tukkina.
Tutkimustuloksiin tai kokemuksiin en ole tällaisen korjailun osalta törmännyt. Kiuruhan tätä on tehnyt hyvinkin aktiivisesti vuosittain. Itsellä ei aika riitä vuosittain tehtävään korjailuun, olen odottanut, että latva löytyy ja korjaillut sitten vuosien mittaan tätä kesämökin viereistä kuviota.
Riippuu aina kuvion tilanteesta, mutta oksikkaaksi kehittyvässä männikössä tärkeintä on huolehtia siitä, että järeytyminen on madollisimman nopeaa. Paljon näkee omistajiensa mielestä ”räkämänniköitä”, joiden harventamista viivytellään. Se on virhe. Huonolaatuisen männikön laatua voi parantaa vain järeyttä kasvattamalla. Se korjaa jossain määrin jopa mutkaisuutta. Tärkeintä on siis huolehtia siitä, että elävän latvuksen osuus pysyy minimissään 40 prosentissa kokonaispituudesta. MT-pohjilla myös typpilannoitus voi kiertoajan loppuvaiheessa olla hyvinkin kannattavaa jos sillä voidaan kasvattaa tukkikertymää. Joskus oksikkuuden syynä voi olla myös boorinpuutos. Se kannattaa korjata aina kun sen havaitsee.
Karsinta ei auta iso-oksaisessa männikössä. Se parantaa vain maisemaa, ei metsänomistajan tiliä. Karsinta kannattaa, jos kannattaa, vain jo valmiiksi hento-oksaisessa, muta hyväkasvuisessa männikössä. Niissäkin elävän latvuksen osuus kannattaa pitää yli 40%.
Voi olla, että runkoluku 700kpl/ha voi joissain tapauksissa olla hyvä tavoite ensiharvennuksen jälkeen. Riukuuntuneisiin puustoihin se ei sovi. Surkeimmissa tapauksissa, joita on lopulta hyvin vähän, on parempi tuottaa vain massaa ja silloin runkolukua ei kannata tiputtaa alle 1000kpl/ha. Voi olla, että joku 1200-1300kpl/ha olisi paras ratkaisu, jotta kasvu ei notkahda harvennuksen jälkeen.
Palstan koko ei kannattavuutta ratkaise, tässä suhteessa olen eri mieltä monen ammattilaisen kanssa. Ainakin minun mielestäni suurissa +100ha tiloissa ei saa minkäänlaista määrä-alennusta. Etelä-suomen alle 10ha palstat ovat asia erikseen, niissä tämä puuhapalstailmiö ehkä näkyy.
Pienelläkin palstalla voi olla hyvät tieyhteydet ja järkevä kuviokoko. Ne ovat tärkeämpiä asioita kuin ”keskittymän” koko.
Pienet palstat ovat myös likvidejä myytäessä ja niiden suhteen onnistuu tappion tekeminen metsävähennyksen tuloutuessakin. Niitä on myös paljaaksi hakattuna edullista siirtää seuraavalle sukupolvelle, jolla ei välttämättä ole isoja pääomia ostoon tai lahjaveron maksuun.
Puun tarjonnan kannaltarekisteriyksikön koko ei ole ratkaisevaa vaan se, että tilat ovat aktiivista metsätaloutta harjoittavien hallussa.