Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
A.Jalkaselle
´”typistämällä karsintaa” on tutkittu ja tulos on jalopuita lukuunottamatta se, että typistäminen ei kannata. Koivulla se johtaa lahovikaisuuteen niin rauduksella kuin sen visamuodollakin. Poistettavan oksan näkee jo ”typistysvaiheessa”, joten miksi sitä ei poistaisi saman tien?
Tammi ilmeisesti kestää ronskia käsittelyä ja se helposti kasvattaa kaksi haaraa (ja useampiakin:)) jotka tavoittelevat taivasta. Jos karsinta on jäänyt tekemättä ajoissa, niin poistettavaa voi olkaa heikentämään niin, että kun oksaksi ”kutistuneen” haaran lopulta poistaa niin se kyljestyy nopeasti.
Itseäni kiinnostaisi tietää mikä on lopputulos männyn osalta. Myyrän ja hirven jäljilta haaroittuneita mäntyjä tulee taimikossa kävellessä taiteltua kaikkina vuodenaikoina. Tyypillisesti saksia tai edes pikku kirvestä ei ole matkassa. Mäntyyn jää tappi tai sitten ”heikennän” turhan innokkaista sivuoksia. Yksi 3ha taimikko on saanut tätä käsittelyä jo useamman vuoden ajan kun se sijaitsee kesämökin vieressä Olen niitä tappeja sitten napsinut pois kun sattuu olemaan oksasakset mukana.. Oma kuvitelma on, että tukkia niistä tulee, mutta voi olla hiukan silkkoa sisältä. Parempia tukkeja kuitenkin jos taittelua ei ole tehty?
Oma kokemus on, että hinnat nousee näissä korkeiksi ja jos hinta ei miellytä myyjää, niin hän käyttää veto-oikeutta. En käytä näiden ihmettelyyn enää aikaa. Sama pätee niin ajoneuvoihin kuin kiinteistöihin.
Suomessa jotkut tahot kovasti vannovat ympäristöteknologian ja cleantechin nimiin, että niistä uusi Nokia. Tällä verukkeella voidaan sitten perustella kaikenlaista sääntelyä ja varsinkin verotusta. Täydellistä potaskaa. Suomalaisen sääntelyn lisääminen ei tasan yhtään auta cleantech-yrityksiä kansainvälisessä kilpailussa. Suomen markkinat ovat lisäksi aivan liian pienet, eihän täällä osata tehdä edes puhtaastipolttavia puukattiloita.
Tuulivoimaa edistettiin uskottelemalla, että siitä uusi huippuosaamisen sektori Suomeen. Mitä tästä on jäljellä? Tuulivoimapuisto työllistää hetken betoniasemaa ja sen jälkeen yhden kylän ukon teiden auraukseen.
Öljyriippuvuudesta on ihan hyvä pyrkiä pois kunhan emme vain sahaisi omaa oksaamme…
Metsämaan kalkitseminen ei parhammissa tapauksissa laske puuston kasvua, mutta useimmmiten laskee. Suomelaiset puulajit ovat sopeutuneet happamiin olosuhteisiin. Pelto- ja puutarhaopit eivät päde metsässä jossa mykorritsa sienet ovat sopeutuneet happamaan olosuhteeseen. Kalkitus tappaa mykorritsat, en suosittele sitä. Kalikitus voi myös johtaa voimakkaaseen boorinpuutokseen, boori on huonosti liukoista kun pH nousee ja booria on yleisesti metsämaassa vähän.
Humuksen merkitys on myös pienempi kuin maalais- tai kaupunkilaisjärki äkkiseltään antaa ymmärtää.
Jos kuski osaa asiansa, niin paras jälki kokonaisuudessaan syntyy naveron kaivuuseen mitoitetulla kauhalla. Naveromätästys on ylipäätään paras menetelmä. Vesitalous tulee järjestettyä samalla. Se toimii myös kivisessä maassa parhaiten kun maata täytyy ottaa sieltä missä sitä on. Myös kääntömätästys onnistuu sillä ja tarvittaessa laikutuskin. Pelkkään laikkumätästykseen tehdyt ”elimet” sopivat vain optimi olosuhteisiin. Laikkumättään hyvä ja huono puoli on se, että laikkuun tulee luontaista taimiainesta. Hyvällä tuurilla mäntyä. Huonommalla, ja useimmiten, hieskoivua.
Sopimukseen kirjataan mättäiden tavoitemäärä per ha ja työn jälkeen inventoidaan alue huomioiden säästöpuuryhmät jne. Tämä tarkoittaa sitä, että tiheyden tulee olla tavoitteen (esim. 2000kpl/ha) mukainen, mutta yksittäisellä hehtaarilla voi olla vaikka vain 1200 mätästä jos olosuhteet ovat aidosti sellaiset, että mätästys on mahdotonta esim louhikon tai säästöpuuryhmän takia.
MV koittaa nyt olla populisti. ”Kaskimetsätalous” kuulostaa toki jotenkin luonnonmukaiselta ja luonnollisesti, mutt totuus on täysin päinvastainen. Kasken polton jälkeen syntyy eri lehtipuulajeista koostuva vesakko, joka ei muutamalla laatuharvennusraivauksella paremmaksi muutu. Toki hyvällä onnella voi lopputulos olla vanerikoivikko. Kuusta syntyy sinne alle jokseenkin takuuvarmasti seuraavan 50-100v aikana. Tolkuttoman pitkä odotusaika. Kyllä ne kaskialueen ”metsät” olivat vaan todella surkeita. Itä-Suomessa lepikoita uudistettiin valtion tuella lukemattomia hehtaareita sotien jälkeen. Ei niihin syntynyt alikasvoskuusia. Hyvä, että kaskitalouden kaltainen maan riistäminen on loppunut. Siellä missä sitä edelleen harjoitetaan on elintaso samalla tasolla kuin Suomessa 100v sitten.
Minä en pakotteita kannata tässä asiassa ( Ukrainan tilanne on eri juttu). Tukijärjestelmän tulee kuitenkin olla sellainen, että se kannustaa konetyönä kohtuukustannuksin korjattavaan puustoon.
Pieniläpimittainen puu ei muuten kuivu paremmin/nopeammin kuin järeä. Päinvastoin. Mitä ohuempaa puuta haketetaan, niin sitä huonompi on sen lämpöarvo laitoksen pihassa. Näin siis teollisesta mittakaavassa. MO:n omassa manuaalipuuhastelussa tilanne voi olla toinen. Itse en viitsi polttopuita pilkkoa alle kuitupuun vahvuisesta tavarasta, rukkasenjälkiä jää liikaa.
Männyn istuttamista vältellään monesti aivan syyttä. Fakta on, että mt-pohjalla istutusmänty kehittyy todella hyvin. Männikön ensiharvennus on 5-10v aikaisemmin kuin kuusikon. Ainakin karummat mt-pohjat sopivat hyvin männyn istutukselle. VT-pohjilla pitäisi jo pärjätä kylvöllä. Luontaiseen koivuun verrattuna kertaalleen hoidettu istutusmännikkö on suunnilleen samaan aikaan ensiharvennuksessa ja harvennuksessa poistuma on isompi. Ja jäljelle jää tukkipuuaihiot, koivikoissa sitä sun tätä.
Nykyisiä 30-50v istutusmänniköitä ei pidä liikaa katsella kun nyt arvioi männyn istutuksen järkevyyttä. Taimimateriaali on kehittynyt 30v aikana huimasti (jalostus ja pottitaimet). Turvemaiden istutus ei tosin taida kannattaa kuin rehevimmillä pohjilla, joilla voi käyttää kuusta. Niilläkin tosin hallariski kannattaa arvioida. Männyntaimet maksavat vähemmän ja pikkupaakku on aivan ok. Hirvituhoriski on toki olemassa, mutta siinäkin on alueellista vaihtelua.Nyt harvennusiässä olevat avojuuritaimin perustetut männiköt ovat valtaosin laadultaan kuitenkin kelvollisia. Harvennuksessa poistetaan huonoimpia ja jos kaksi harvennusta tehdään, niin todella harvassa ovat ne kuviot joilta ei kohtuullista tukkiprosenttia voi odottaa päätehakkuussa. Eihän niistä mitään puusepänpuuta hakata, mutta tukkia kuitenkin.
Varmista, että sen turvekankaan ojat ovat sikäli tukossa, että pohjavesi nousee. Sitten vain odottelua 10-15 vuotta niin siellä on sankka luontainen mänty/koivu taimikko. Rahkasammalpintahan taimettuu erittäin hyvin. Ojien perkaus sitten ja tainikon hoito. Turvekankaiden istutus ei taida kannattaa. Puuha palstat ovat toki erikseen, itsekin olen ”mökkipalstan” metsiin investoinnit ihan liikaa…
Voihan ne tyrmäystipat laittaa vaikka samana päivänä mätästyksen jälkeen. Mättäälle ei kannata ruiskuttaa kun niillä ei pitäisi lehtivihreää olla, vain kivennäismaata. Itsellä ei ole ongelmia ollut vaikka istutus on ollut jo seuraavana päivänä ruiskutuksen jälkeen. Tämä on oma kokemus, takuuta en anna.
Tämä glyfosaattiruiskutus ei ole se merkittävin asia. Laadukas mätäs, lämmin maa, hyväkuntoiset taimet (juurenpäät näkyy valkoisina ja tanakoina) ja istutus kivennäismaan alla olevaan kunttaan asti ratkaisevat.