Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Toivottavasti Metsurimotokuski ei tule minun tai naapureiden metsään kesähakkuulle. Sen verran paha asenneongelma näyttää asian suhteen olevan. Asiaa on tutkittu varsin paljon ja yksiselitteinen tulos on, että kesähakkuussa tyvitervas tarttuu käsittelemätömälle kannolle kuin sika limppuun. Valitettavasti riukumänniköiden harvennukset (raivaussahatyönä) tulisi käsitellä myös. Itse teetän kyseiset hoidot talven kynnyksellä.
Männyn käsittelyä tulee tehdä ja Kainuusta alaspäin ja nimenomaan ”uusilla” alueilla se on tärkeää, jotta leviämistä voidaan ehkäistä. On kokonaan toinen kysymys saako urakoitsija työstä oikean suuruisen korvauksen, se ei huolellisen käsittelyn tarpeellisuuteen vaikuta ollenkaan.
Ykiselitteinen tutkimustulos on myös se, että kantokäsittely toimii varsin hyvin kun se tehdän huolellisesti ja se taas on tunnetusti asennekysymys. On totta, että kantoja murjoutuu hakkuulla varsin paljon, mutta silti kantokäsittely toimii. Urean vaikutusmekanismi perustuu pH:n nousuun leikkopinnalla. Korkea pH ei ole ole juurikääpäitiöille hyväksi ja kantoon tulee muita lahottajasieniä.
Jeesmies kirjoittelee taas ihan höpöjä. Eikös sen verhopuukoivikon pitäisi sitä hallaa nimenomaan torjua lehdillään, ei niinkään rungoillaan? Mitä ihmettä tarkoitat? Ja maaston kuivatuksesta on vain haittaa kun jeesmieskin on tuominnut kuuset jo sukupuuttoon kun eivät kuulemma kestä kuivuutta?
Entäs sitten suojaava kosteus kerkille? En ole sellaisen tarpeesta kuullutkaan, kerro lisää! Ja entäpä kevätaurinko? Ahavaa vissiin tarkoitat? Eipä ole siitäkään tähän mennessä ongelmia aiheutunut, ehkä joku latvanvaihto, mutta nehän kuusentaimella korjaantuvat parissa vuodessa. Varttuneemmilla kuusilla en ole ahava-vioituksia koskaan nähnyt.
Nyt puhumme näköjään kahdesta eri asiasta, mutta otsikon aiheesta emme ollenkaan…
Minä väitän kokemuksiini perustuen, että verhopuustolla ei ole mitään virkaa hallantorjunnassa ja mehänpoika puhuu liian suuresta hirvikannasta. Sellaista tilannetta ei ole omalle kohdalle osunut, että hirvi estäisi vähä-arvoisen vesakonkin nousun, eli pitäisi lehtipuuston kertakaikkiaan matalana. Kieltämättä kuusentaimikoissa joskus näkyy tilanne, että pihlajat ja haavat pysyvät puskina. Ja hyvä näin.
Samaa mieltä olen mehänpojan kanssa siitä, että hirvikanta on liian suuri ja sen alhaalla pitäminen tuntuu olevan mahdotonta. Itsekin jännitän keski-Suomessa olevan 11ha 3v männyntaimikon puolesta, että miten sille käy. Kasvupaika on vt ja männyt ovat lähteneet erinomaiseen kasvuun.
Kirjoitteleeko mehänpoika kokemuksiin perustuen vai kirjaviisauteen nojaten? Itsellä kokemusta keski-Suomesta ja pohjoissavosta. Ja kokemusteni mukaan verhopuustolla ei ole ollut MITÄÄN vaikutusta hallantorjunnassa kummassakaan maantieteessä kolmen viime kevään aikana. Verhopuuston ( 2000kpl/ha, pituus 4-8m) alla kuusentaimet ovat kärsineet täsmälleen yhtä pahasti hallasta kuin viereisillä samanikäisillä puhtaissa kuusentaimikoissa. Ainoa ero on siinä, että verhopuuston alla kuusentaimet kehittyvän hitaammin, eli pysyvät hallalle alttiina kauemmin kuin vapaana kasvaneet verrokit.
Molemmilla tiloilla k-Suomessa ja p-Savossa halla tuntuu vierailevan lähes vuosittain. Silti molemmat tilat ovat olleet varsin kuusivoittoisia jo ennen minun omistukseentuloa ja puut ovat olleet järeitä.
Muissa maantieteissä ei hallatuhoja ollut ja P-Savossakin ne olivat tänä vuonna lievemmät kuin kahtena edellisenä.
Älä huolestu niinkuin et tietysti huolestukaan… et ole ylittänyt ”ärsytyskynnyssyytä”. Mielipiteesi ovat aivan ok ja maailmaan mahtuu puhetta. Epäjohdonmukaisuus, kuvitteelliset tulevaisuuden visiot ja mielipiteen perustaminen vain omaan subjektiiviseen kokemukseen kiinnittävät toki huomiota ja huvittavatkin, mutta kyllä tänne puhetta mahtuu!
Jeesillä linjaukset vaihtuu melkein kesken lauseen. Maalaat tulevasta biotaloudesta leveällä pensselillä kuvaa, että puun laadulla ei ole mitään merkitystä (järeys, puulajit) mutta puukaupan hinnoitteluperusteita ei sitten saisi kyseenalaistaa ”Tulevasta voi visioida mutta nyt on nyt ja sillä siisti.” Mukavaa ajanvietettähän tämä kinastelu sinun kanssa on jos on joutilasta aikaa. Väkisin vain tulee mieleen Kekkosen sanat yhdessä uudenvuodenpuheessaan… ”Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään..”Jeesillä menee helposti omat puukaupat ja yleinen keskustelu sekaisin. Ei tässä ole keskusteltu siitä miten sinun kesken olevan puukaupan suhteen tulee toimia. Nimet on sulla paperilla ja mustaa valkoisella, eli sopimuksen mukainen suoritus kuuluu sinulle. Mutta ei siitä sen enempää.
Yleisellä tasolla oikeudenmukaista olisi niin metsänomistajille ja kuin urakoitsijoillekin, että leimikon korjuuolosuhteet ja korjuukustannukset näkyisivät kantohinnassa ja urakoitsijan taksassa. Tottakai vapaassa markkinataloudessa taitava metsänomistaja voi saada puusta ”liian hyvän hinnan”. Tämä tosin lienee aika harvinaista 🙂 ja ei siinä mitään. Huononkin leimikon saa kaupaksi paremmin kun on antaa oheen jotain ostajaa enemmän kiinnostavaa. Ja se on ihan ok. Isossa kuvassa ja keskimäärin toivon leimikon ominaisuuksien kuitenkin näkyvän paremmin kantohinnassa. Tämä kannustaisi metsänomistajiakin hoitamaan metsiään.
Sama juttu minullakin, palkkatyöt ohjaavat siihen, että omaa työpanosta käyttää pääasiassa suunnitteluun ja kohtuuhintainen raivausurakoinnin hankintaan. Omat raivaukset ovat lähinnä terapiaa ja joidenkin kuvionreunojen vimeistelyä. Ne tuppaa metsureilta jäämään usein turhan tiuhaan asentoon.
Tuo 4000kpl/ha tiheydessä ensiharvennukseen on kyllä teoriaa ainoastaan yhdellä raivaussahatyöstöllä. Saman se vaatii kuin 2000kpl/ha, ero ei ole niin suuri. Kaksi kertaa ja rehevillä pohjilla kolmekin. Näin siis jos aivan rehellisiä ollaan…
Suorittava on tuossa minusta pyrkinyt aivan oikein perustelemaan sitä, että työstä kuuluu saada kohtuullinen palkka jopa urakoitsijankin. Sen verran ”alisteinen” asema heillä urakanantajiin nähden on. Tätä on sitten turhaa ja asiatonta kommentoida tyyliin ”mitäs läksit”.
Puunostajilta toivoisin ryhtiä niin, että todelliset korjuukulut huomioidaan mo:lle maksettavassa kantorahassa. Tällä hetkellä saattaa olla niin, että järeitä leimikoita kasvattavat kompensoivat keppimetsänkasvattajia. Tämä on tietysti väärin ja tulee kyllä muuttumaan kun tehokkuusvaatimus kuitenkin jatkuvasti kasvaa…Se on aivan sama tiputtaako 2000kpl/ha tiheyteen tai 1000-1300kpl/ha tiheyteen jos lähtötilanne on +4000kpl/ha. Puut ovat honteloita, latvukset supistuneet liikaa (varsinkin koivulla ja männyllä) ja juuristo ei ole kehittynyt samaan tahtiin pituuden kanssa. Seurauksena tarpeettomia lumi- ja tuulituhoja. Toki jos harvennuksen tekee aidosti taimikonharvennusmielessä, niin lopputulos voi olla parempi. Tällöin täytyy kuitenkin harventaa valtapituuden ollessa reippaasti alle 10m, jotta jäävä puusto ei ole honteloa jne. Alle10m pituisesta puustosta ei kertymä kuitenkaan voi olla kovin kummoinen ja poistettavat rungot ovat varsin laihoja. Ja kaupan päälle saa nuoreen metsäänsä ajourat joiden suojana ei kovin kummoista hakkuutähdemattoa ole kun ei ole sitä poistumaakaan…
Ja miten se biotalous suhtautuu huonosti kuorittuvaan puuhun ja voiko sinne biotehtaan tuuttiin työntää mitä tahansa puuvartista? Tähän olisi hyvä saada jotain faktatietoakin vai kirjoitteletko sinä pelkästään mutu-pohjalta…?
Metsäteollisuuden niin kuin mo-järjestönkin edustajat aivan oikein korostavat varhaisperkauksen merkitystä, mutta minä en ole huomannut, että he väittäisivät sillä pärjättävän ensiharvennukseen asti. Asiasta kerrotaan siihen malliin, että isoimmat tappiot vältetään kun varhaisperkaus tehdään ajallaan. Hyvin harva taimikko ei sen jälkeen tarvitse raivaussahakäsittelyä. Ehkäpä vain istutuskoivikot (raudus) pärjäävät (periaatteessa) ensiharvennukseen asti ilman toista raivaussahatyöstöä. Kustannusten osalta ajallaan tehty varhaisperkaus + taimikonhoito (harvennus) on samaa luokkaa kuin yksi myöhässä tehty raivaus. Tämän takia on vaikea ymmärtää miksi raivauksia ei tehdä ajallaan.
Jeessin ajattelu/malli lähtee ilmeisesti siitä, että, että ensiharvennus on jo ikään kuin ”pääsato” ja se mitä sen jälkeen tulee on toisarvoista plussaa. Itse ajattelen niin, että ensiharvennus on viimeinen ”taimikonharvennus”, jonka jälkeen puuston tulee olla parhaassa mahdollisessa asennossa järeytyäkseen nopeasti ja kestääkseen tuulet ja myrskyt. Se on nähty lukemattomat kerrat, että kun kuvio tiputetaan +4000kpl/ha tiheydestä lähelle 1000kpl/ha, niin tuuli- ja lumituhoja tulee merkittävästi. Ja jäävän puuston järeytyminen on hidasta tai jopa olematonta.
Teollisuus tuskin toivoo pieniläpimittaisen harvennuspuun määrän lisääntymistä. Järeä kuitupuu (ei kuitenkaan tukkipuu) tarjoaa hyvän saannon ja laadukkaan kuorettoman hakkeen kemialliseen prosessiin. Vai onko Jeesillä parempaa tietoa, että tulevaisuuden biotaloudessa puu voidaan työntää prosessiin kuorineen ja puulajit sekaisin?