Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Se on aivan sama tiputtaako 2000kpl/ha tiheyteen tai 1000-1300kpl/ha tiheyteen jos lähtötilanne on +4000kpl/ha. Puut ovat honteloita, latvukset supistuneet liikaa (varsinkin koivulla ja männyllä) ja juuristo ei ole kehittynyt samaan tahtiin pituuden kanssa. Seurauksena tarpeettomia lumi- ja tuulituhoja. Toki jos harvennuksen tekee aidosti taimikonharvennusmielessä, niin lopputulos voi olla parempi. Tällöin täytyy kuitenkin harventaa valtapituuden ollessa reippaasti alle 10m, jotta jäävä puusto ei ole honteloa jne. Alle10m pituisesta puustosta ei kertymä kuitenkaan voi olla kovin kummoinen ja poistettavat rungot ovat varsin laihoja. Ja kaupan päälle saa nuoreen metsäänsä ajourat joiden suojana ei kovin kummoista hakkuutähdemattoa ole kun ei ole sitä poistumaakaan…
Ja miten se biotalous suhtautuu huonosti kuorittuvaan puuhun ja voiko sinne biotehtaan tuuttiin työntää mitä tahansa puuvartista? Tähän olisi hyvä saada jotain faktatietoakin vai kirjoitteletko sinä pelkästään mutu-pohjalta…?
Metsäteollisuuden niin kuin mo-järjestönkin edustajat aivan oikein korostavat varhaisperkauksen merkitystä, mutta minä en ole huomannut, että he väittäisivät sillä pärjättävän ensiharvennukseen asti. Asiasta kerrotaan siihen malliin, että isoimmat tappiot vältetään kun varhaisperkaus tehdään ajallaan. Hyvin harva taimikko ei sen jälkeen tarvitse raivaussahakäsittelyä. Ehkäpä vain istutuskoivikot (raudus) pärjäävät (periaatteessa) ensiharvennukseen asti ilman toista raivaussahatyöstöä. Kustannusten osalta ajallaan tehty varhaisperkaus + taimikonhoito (harvennus) on samaa luokkaa kuin yksi myöhässä tehty raivaus. Tämän takia on vaikea ymmärtää miksi raivauksia ei tehdä ajallaan.
Jeessin ajattelu/malli lähtee ilmeisesti siitä, että, että ensiharvennus on jo ikään kuin ”pääsato” ja se mitä sen jälkeen tulee on toisarvoista plussaa. Itse ajattelen niin, että ensiharvennus on viimeinen ”taimikonharvennus”, jonka jälkeen puuston tulee olla parhaassa mahdollisessa asennossa järeytyäkseen nopeasti ja kestääkseen tuulet ja myrskyt. Se on nähty lukemattomat kerrat, että kun kuvio tiputetaan +4000kpl/ha tiheydestä lähelle 1000kpl/ha, niin tuuli- ja lumituhoja tulee merkittävästi. Ja jäävän puuston järeytyminen on hidasta tai jopa olematonta.
Teollisuus tuskin toivoo pieniläpimittaisen harvennuspuun määrän lisääntymistä. Järeä kuitupuu (ei kuitenkaan tukkipuu) tarjoaa hyvän saannon ja laadukkaan kuorettoman hakkeen kemialliseen prosessiin. Vai onko Jeesillä parempaa tietoa, että tulevaisuuden biotaloudessa puu voidaan työntää prosessiin kuorineen ja puulajit sekaisin?
Kannattaa ehdottomasti kokeilla tuntitaksaa… Jos nyt vaikka tehdään seuraava kalkyyli:
Ennakkoraivaamaton energia/ainespuuharvennus
Kertymä 30m3/ha
Hehtaarin työstäminen ajoineen ottaa 10tuntia koneaikaa
Konekustannus 60€/tunti, eli hehtaarin työkulut 600€
Myyntitulo 30mottia x 25€ = 750€ ja tästä vähennetään korjuukulut, niin 150€/ha (5€/motti) jää viivan alle.
Asiaa paremmin tuntevat korjaavat jos meni väärin…
Rane kirjoitteli laatupuun kasvatuksesta ja viittasi Kärkkäisen menetelmiin. En tiedä mitä Rane tarkoitti, mutta laatumännyn kasvatus ei edellytä kasvattamista +3000kpl/ha tiheydessä ensiharvennukseen. Se edellyttää taimikkovaiheessa riittävää mäntyvaltaista ”tungosta” ja useampaa raivaussahatyöstöä. Kylvömännikkö pitää harventaa viimeistään 2m pituudessa max 5000kpl/ha asentoon ja taimikonharvennus sitten riukuvaiheessa. Siinä voi aivan hyvin pudottaa runkoluvun 2500kpl/ha tienoille. Ensiharvennus sitten yksinpuin ja kunnon kertymällä. Yksinkertaista. Ellei hirvet tee tuhojaan.
Voiko jeessi vielä avata rautalangasta vääntäen tämän euron kasvatuspalkkion? Ja miten se suhtautuu aikaan? Miten puut kannattaa myydä 30v kiertoajalla kuituna kun 20v lisäkasvatuksella puuta kertyisi 150-200 mottia enemmän ja suurin osa olisi tukkia?
Kuusitukin ylitarjonnasta ei minun mielestäni kannata kovin paljon ahdistua kun siitä ei näy mitään normaalista poikkeavaa merkkiä. Sitäpaitsi ihan oikeasti kuusitukin hakkuut ovat kestävyyden rajoilla suuressa osassa Suomea. Ihan samalla tavalla muittenkin puutavaralajien osalta markkinassa on aika-ajoin tukkoisuutta. Tuotanto ja maailma on menossa minun mielestäni siihen suuntaan, että havupuun (tukki ja kuitu) kysyntä kasvaa. Miten jeessi on päässyt tasan toiseen johtopäätökseen?
MV:n mallin mukaisia ”metsiä” kasvatellaan aika paljonkin ja erilaisilla pohjilla. Eli muokkaus ja unohdus vuosikymmeniksi. Minun silmiin ei ole osunut yhtään hyvää, kaikki ovat täysiä katastrofeja.
Ravinteista sen verran, että luonnon kuuntelu ja ymmärtäminen ei auta yhtään jos kuviolta puuttuu vaikkapa boori. Ei siinä auta heinien ja vesakon kasvattelu eikä niiden niittäminenkään. Ravinnetta on silloin tuotava jossainmuodossa kuvion ulkopuolelta. Omaa metsää saa toki näännyttää aivan vapaasti ravinteiden puutteessa, mutta yleisohjeeksi siitä ei ole.
pH:sta vielä. Avohakkuu ja taimikkovaihe ovat erinomaisia maankunnostajia, pH nousee merkittävästi.
Suorittava tarkoittaa varmaan sitä viimeistä taimikonhoitoa, jota taimikonharvennukseksi kutsutaan? Näitä riukuvaiheen raivauksiahan ei nykyisin juuri kukaan tee/teetä, jäädään odottelemaan, ah, niin tuottoisaa ja ilmaista (!) energiaharvennusta. Sellaisen jälkeen kuvio on siinä määrin päreinä ettei se ruotsalaisen esimerkin malliin enää taivu. Paitsi taipuu tietysti, mutta huonosti.
Ruotsissa tehdään tietääkseni edelleenkin pieneltä osin kauppaa myös hehtaarihinnalla, eli maastoon merkityltä kuviolta maksetaan könttäsumma ja sillä siisti. Sopinee vain avohakkuuseen…
Tässä ketjussa on unohtunut olennaisin asia. Mihin rungonosahinnoittelun (= runkohinnoittelun) jälkeen tarvitaan enää ulkopuolisia konsultteja puukauppatilanteessa? Eikö tämä merkitse valtakirjakaupan loppua? Tai saahan sitä valtakirjaa kaupata jatkossakin, mutta mitä lisä-arvoa se tuottaa?
Minulle on epäselvää miten uudessa mittaustavassa suhtaudutaan välivähennyksiin? Jääkö motokuskille harkintaan laitetaanko tukkimittainen pätkä kuitukasaan kuilun hinnalla ja millä perusteella? Vai jääkö se ostajan tappioksi?
Tarjousten vertailuun vaikuttaisi enää kylkiäisten arvottaminen. Kylkiäisiä ovat esim. muokkaus, taimet ja istutus sekä erilaiset sijoitustuotteet. Eivät kovin monimutkaisia kylkiäisiä, mutta toki metsätaloudesta vieraantuneille.
Tosiasiallisesti katkontaan ja järeän puun ”arvostamiseen” uusi mittaustavalla ei mielestäni vaikuta mitenkään. Leimikon laadun merkitys voisi kasvaakin? Poistuman keskijäreys, kulkuyhteydet, leimikon koko jne. saavat lisää arvoa?
Hyvä, että ”olot vapautuu”, siitä olen samaa mieltä, kukin kasvattakoon kuten parhaaksi näkee. Erilaisten kasvatusmallien taloudellisesta ja puuntuotannolisesta järkevyydestä kuitenkin saanee keskustelua (jankkausta…) käydä? Minä en päästä istutuskuusikkoa ylispuustoiseksi, en näy siinä mitään järkeä. Joku toinen päästää ihan suunnitelmallisesti ja mikäs siinä. Kyseisen toiminnan taloudellista perustaa en ymmärrä. Keskustelu varmasti jatkuu…