Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Kantokäsittelyn kemeratuki pitäisi vissiin kokonaan poistaa, niin se ei asettaisi mitään rajaa korvauksen suuruudelle. Metsäfirmat voisivat sitten sopia urakkaneuvotteluissa yrittäjien kanssa paljonko kantokäsittelystä maksetaan. Sertifiointihan käsittelyä jo edellyttää.
Katsoin videon. MV:n pellonmetsitysala on saatettu aikanaan hyvään alkuun, mutta sittemmin hoitaminen on laiminlyöty. Ensiharvennus on tekemättä ja enää sitä ei kannata tehdäkään merkittävän tuuli- jalumituhoriskin takia. Paitsi tietysti ”apuharventaa”… Jos tuo olisi harvennettu 10v sitten (puolet runkoluvusta pois), niin puusto olisi todella jyhkeää ja motteja olisi kertynyt aivan samaan malliin kuin ilman harvennusta. Metsänkasvatuksen suhteen makuja on monenlaisia ja hyvä niin!
Itsellänikin on samanlainen kuvio (alle 0,5ha) Etelä-Savossa, se on jäänyt harventamatta ja enää siihen ei kosketa. Hakkaan sen aukoksi muutaman vuoden päästä viereisen kuvion yhteydessä.
Jännää tuo hysteerinen natopelko. Suomeen ei tule ensimmäistäkään Naton tukikohtaa Naton jäsenenäkään ellei Suomi päätä sellaisen tänne sijoittamisesta. Suomi ei myöskään joudu lähettämään joukkoja mihinkään Nato-alueen ulkopuoliseen operaatioon ellei se itse niin päätä. Suomen puolustusvoimat ovat tehokas nyrkki 70- ja vielä 80- luvun uhkakuvia vastaan. Ja ihan hyvä niin, omia puolustusvoimia ei missään nimessä saa jättää modernisoimatta oltiin sitten NATOn jäsenenä tai ”puolueettomia”.
Ydinohjuksia on varmasti tänne jo lukittu.
Mitään konfliktia venäjän ja Naton välillä ei ole tulossa, joten ei sen kummempia joukkojen keskityksiäkään ole tiedossa.
Suomen vapaus ja suvereenitettiin itse päättää linjastaan ja politiikastaan on se perustavaa laatua oleva argumentti jonka johdosta olen valmis omasta puolestani menemään liittoon Kroatian, Albanian, Slovenian, Slovakian, Romanian,Liettuan, Latvian, Bulgarian, Unkarin, Tšekin, puolan, Espanjan, Saksan, Turkin, kreikan, USA:n, Iso-Britannian, Ranskan, Ranskan, Portugaliin, Norjan Luxemburgin, Kanadan, Italian, islannin, Belgian ja Alankomaiden kanssa.
Niin, kun suuret kapinoi, niin pienet jää jalkoihin. Meillä on samasta asiasta näköjään täsmälleen vastakkaiset johtopäätökset. Natossa olisimme osa sellaista liittoa jota ei jyrätä eikä puskurivyöhykkeitä muodostella. Toki olemme tässä(kin) keskustelussa varmasti syvällä poteroissamme. Se on erikoista, että Natojäsenyyden kannattajat leimataan sotakiihkoilijoiksi. Se on sama kuin leimattaisiin suomen PV:n vahvistamista ajavat sotakiihkoilijoiksi myös. En keksi yhtään syytä miksei nykyisinkin päätyisi viisaus ”jos haluat rauhaa niin valmistaudu sotaan”. Valitettavasti.
Ihan hyvä keskustelun avaus Abietis vaikka johtopäätöksesi onkin väärä…
Taneli käyttää totuutta säästeliäästi muistellessaan Suomen vaiheita. Suomessa ei tainnut sotahaukkoja olla vuosisatojen ajan kun ei ollut koko Suomeakaan. Oli vain Ruotsin itäisiä osia. Venäjän vallan aikaan sortovuosina tietoisuus suomalaisuudesta alkoi muodostua, ”ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme halua tulla…” Ehkä tämäkin oli ”sotahaukkojen” propagandaa ja riidan haastamista ja kansamme kohtalo olisi pitänyt jättää äiti venäjän huomaan? Näinkö Taneli asian näkee?
30-luvulla pahimmat valloituskiihkot olivat jo karisseet, eikös se ollut 20-lukua kun heimoaate oli vahvimmillaan ja Itä-Karjalassa käytiin hölmöilemässä ihan ase kädessä? Sen verran voimakas usko 30-luvulla rauhan aikojen ikuiseen jatkumiseen jo oli, että puolustusvoimien kalustohankinnat ja linnoittaminen laiminlyötiin pahasti. Tämä maksoi tuhansien ellei kymmenien tuhansien suomalaisnuorukaisten hengen.
Minun mielestä esimerkiksi Naton täysjäsenyys ei ole riidan haastamista Venäjän kanssa vaikka Venäjä saattaisi sen sellaiseksi katsoa ainakin propagandassaan. Minua kauhistuttaa kehityssuunta jossa Venäjä ja länsi sopivat epävirallisesti (tai virallisesti), että Naton laajentuminen oli nyt tässä. Samanlainen tilanne kuin 30-luvulla, jolloin Suomen kohtalosta päätettiin puhtaasti Suomen ulkopuolella. Omalla saamattomuudellamme ja vain seuraavia vaaleissa valintaansa varmistelevilla poliitikoilla näinkin kurjasti voi käydä. Tämähän tarkoittaisi, että Suomi joutuisi Venäjän etupiiriin. Jonne se Tanelin mielestä vissin kuuluukin?
Kurki, et tule saamaan asiallista vastausta kysymykseesi. Jotkut meistä elävät menneisyydessä, jossa välttämättömyydestä tehtiin hyve. Joillekin meistä riittää se, että esimerkiksi puukaupassa saa ITSE nyt heti rahat pois. Isännän äidinkielelläkään ei niin väliä kunhan palkka juoksee.
Venäjän iskukykyä liioitellaan suuresti, mutta yksittäisiin operaatioihin se saattaa hyvin riittää.
Esimerkiksi Varkaudessa koivukuidun käyttö vähenee 700 000 mottia kun sellutehdas ja hienopaperikone kääntyy mäntykuidulle. Onhan se ollut useissa uutisissa esillä, että koivukuidun käyttö vähenee valtakunnan tasollakin. Käyttö vähenee = kysyntä vähenee. Suomesta ostetaan se määrä kuin ennenkin ja se kertyy aivan normaalisti hakkuiden yhteydessä. Venäjältä tulee jatkossakin täydennys. En keksi yhtään syytä miksei tulisi vaikka toki toivonkin, että Suomesta ostettaisiin entistä enemmän ja korkeampaan hintaan.
Niin, mielestäni en todennut mitään koivukuiden kotimaisesta menekistä mitään. Sitä hakataan jatkossakin sen verran kuin havupuuhakkuiden yhteydessä kertyy. Tuonti Venäjältä kuitenkin vähenee kun koivun kokonaiskysyntä laskee.
Jeesmies, ajopuuteoriasta voi olla montaa mieltä, mutta kannattaa edes yrittää asettua vuosiin 1940-1941. Jos Suomi ei olisi hyökännyt, Saksan rinnalla, kesällä 1941, niin Saksa olisi joka tapauksessa hyökännyt. Saksa oli voimansa tunnossa ja rintaman avaaminen jäämereltä mustalle merelle olisi toteutettu Suomen päätöksistä riippumatta ja Leningrad erittäin todennäköisesti vallattu. Siinä olisi sitten Saksan alusmaana ollut surkeat oltavat 1944 kun Saksa vetäytyi. Toki suuria määriä suomalaisia olisi värvätty SS ja Wehrmacht joukkoihin. Suomella olisi todella ollut baltian kohtalo. Tällaisia nämä historian oikut ovat. Toki mitään varmaa ”entä jos” ei pysty sanomaan.
Nyt meillä on vielä mahdollisuus valita puolemme kansakuntana. Puolueettomuus on illuusio, aina ollaan johonkinpäin kallellaan. minä kallistun mieluummin länteen. Sveitsi on ehkä poikkeus sijaintinsa johdosta, he ovat kallellaan rahaan päin.
Todellakin pohjimmiltaan kysymys on kansakunann olemassaolosta vaikka ei siltä tunnukaan kun kaikki rullaa niinkuin mikään ei meihin vaikuttaisi. Jeesmies myi tänäänkin LVI-komponetteja jne.
Venäjän puun osalta sen verran, että uusien tehdasinvestointien ja muutosten johdosta koivukuidun menekki vähenee erittäin merkittävästi ja havukuidun nousee. Tämä tulee vähentämään tuontia lähivuosina. Siihen ei Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan paljoa vaikuta.
Kysymys ei ole siitä, että pärjääkö Suomi yksin jos Venäjä hyökkään. Ei. Venäjä tuskin Suomeen hyökkää. Suvereeniteetti on se mitä menetämme jos jatkamme ”puolueettomalla” linjalla. Ja se on iso menetys. Sodan jälkeen olimme Varsovan liiton rauhankumppaneita. Nyt on hetki maistettu vapautta ja tultu niin tyytyväisiksi, että todetaan, että jatketaan vaan YYA hengessä. ”Hyvin pärjättiin sovussa 70 vuotta ja pärjätään jatkossakin”. Näin päättelee moni. Väärin päätelty. Olimme rajusti alisteisessa asemassa. Siihen ei saa palata. Puistattaa ajatuskin.
Kesällä 44 olimme sen aikaisessa Natossa (emme riemumielin) ja Suomi pelastui. Historian kummajainen ehkäpä. ”Natossa” oltiin juu ja monen mielestä se oli virhe. Eli koko jatkosotaan lähtö. Virhe tai ei, niin Saksa olisi Suomen päätöksistä riippumaata avannut rintaman jäämereltä mustalle merelle. Ja hävittänyt ehkä Pietarin maan tasalle. Mikä olisi ollut Suomen kohtalo 44-45 jos emme olisi 41 lähteneet itse?
No se siitä. Suvereeniteetti. Näyttää erittäin vahvasti siltä, että se säilyy vain Naton jäsenenä. Venäjä kunnioittaa aina voimaa. Sen takia oma puolustus on pidettävä kunnossa, mutta Natosta saamme sellaisen lisän jota itse emme kykene järjestämään. Ja kertakaikkisen rajan jota Venäjä ei voi ylittää.
Venäjää ei tarvitse pelätä kun olemme asiamme järjestäneet oikein. Venäjä on siinä rajalla ja sen kanssa pitää pärjätä. Sen kanssa pärjää vaikka ei polvella enää istuisikaan. En ymmärrä nyky menoa Kauppapolitiikassa. Taloussuhteita ei ole hoidettu oikein. Suomen pitäisi ostaa Venäjältä tuotteita joita siellä osataan tuottaa. Kovin monia tuotteita ei osata, mutta vaikkapa vetureita osataan. Ja ydinvoimaloita. Näitä pitää sieltä ostaa ja kaupat pitää sopia korkealla valtiollisella tasolla. Sitä Kremlissä arvostetaan.