Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Itse tähtään yhteen harvennukseen, jonka tulee olla ainespuuharvennus. Risut jätän ajouran suojaksi. Ajouria on mahdoton ennakoida joten ne istutetaan myös. Ne voisi istuttaa ja/tai kasvattaa tiheämmässäkin asennossa. Kannot ovat tärkeässä asemassa hakkuutähteen kanssa jotta harvennus onnistuu kesäkelissäkin, eli esimerkiksi nyt.
Yhden harvennukseen mallissa taimikonhoidot ( pääsääntöisesti 2kpl per kierto) täytyy tehdä jämptisti ja ajallaan. Tavoitteena tulee olla se, että harvennuksessa jäävät puut ovat kunnon kasvuiskussa ja tukkia alkaa järeytyä heti. Energiapuuharvennuksen jälkeen näin ei ole, sen jäljiltä myös ajoura on jo jossain määrin piloilla jatkoaika ajatellen. Kannot ehtivät lahota ennen seuraavaa harvennusta.
Istutuskuusikko ”kestää” tiheydessä 900-1000kpl/ha kiertoajan loppuun asti. Näin varsinkin jos lannoittaa ja ollaan mt tai omt pohjalla. Männiköissä 1000kpl/ha on liikaa, eli vaatii toisen harvennuksen. Se ei ole männiköissä kuitenkaan ongelma. Turvemaat ovat asia erikseen, mutta niillä kannattaakin pyrkiä vain yhteen harvennukseen. Toki turvemaissa on todella paljon eroja.
Vaikea sanoa mitään kovin painavaa kun en ole kuviota nähnyt. Jos valtapuissa on kuitenkin kasvua ja potentiaalia kasvaa tukkupuiksi, niin itse sitä kyllä yrittäisin ennemmin kuin lähtisin heti kokonaan alusta. Tuollaisessa metsässä harvennus kannattaa tehdä selkeästi alaharvennuksena ja kaikki koivut pois. Vain sellaiset kannattaa jättää joista aikuusten oikeesti voi järeytyä vaneritukki.
Jos aikaa on, niin harvennus ehkä kahdessa vaiheessa, mutta kohtuullisen harvaan asentoon kannattaa pyrkiä 10v jaksolla. Jotenkin jää sellainen vaikutelma, että metsäpohja on tässä karuhkoa. Lannoitus Metsän NP:llä saatt6aisia olla erittäin kannattavaa, mutta vaikea sanoa mitään varmaan. Parhaimmillaan lannoitus nostaa tukkipronetin tällaisella kohteella 10v jaksolla 20-30 prosentista 60-70 prosenttin, eli kannattavuus on huipussaan.
Jeessi ei tunnu ymmärtävän markkinatalouden perusteita. Hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella. Koivun osalta tilanne on se, että kun puhtaita koivikoita on hyvin vähän, niin koivu on pysyvästi sivuvirtaa. Koivikoiden vähäisyyden vuoksi integraattien ei kannata alkaa niitä hinnalla ostamaan. Vaikka hintaa nostettaisiin merkittävästikin, niin tarjonta ei juurikaan lisääntyisi. Integraattien kannalta ainoa seuraus olisi, että mahdollisesti koko koivusuman hinta nousisi ilman, että kotimainen tarjonta juurikaan lisääntyisi. Mikään yritys ei maksa raaka-aineestaan maksukykynsä mukaan. Ei, hinta määräytyy markkinoilla.
Kuusta kuusen maille ja mäntyä männyn maille. Ja koivua sekaan jos sillä on edellytys kasvaa nopeasti tukkipuuksi. Kuusta on viljelty pitkään liian karuilla pohjille. Tässä on tehty tietysti virhe. Hirvipolitiikka on yksi syy tähän, mutta PLIIS ei tehdä tästä hirviketjua!!!
Taneli tuossa jo hyvin avasikin asiaa sen suhteen minkälaisia näkymiä kuusikuidulla loppu viimeksi on. Kuusitukin hakkuut ovat jo hyvin pitkään hätyytelleet kestävää hakkuumahdollisuutta monin paikoin. Kuusella on hyvä tulevaisuus kunhan vain kasvattaa sitä oikealla paikalla. Männyn kysyntä on myös vahvaa vaikka on toki turha kuvitella, että kuidusta jatkossakaan maksetaan niin paljon kuin maksukykyä ehkä olisi.
Koivu on kiva ja kaunis puu ja sillä on varmasti kysyntää, mutta kun se ei tuota tukkia. Yleisen hoitamattomuuden takia koivua tulee kuitenkin jatkossakin hakkuiden sivuvirtana se määrä jonka teollisuus on valmis ostamaan. Suomen metsät ovat havupuuvaltaisia ja lehtipuu on tosiaan sitä sivuvirtaa joka tuskin koskaan määrää leimikon hintaa. Näin ei tule tapahtumaan edes Harjavallassa. Lehtipuun hinta määräytyy havupuuleimikoilla. Ja se on sen suurin heikkous. Vaneritukkikin kertyy havupuuleimikoilta. On aivan sama mikä koivutukin hinta on vaikkapa 5ha uudistushakkuulla jos sitä kertyy 20-40 mottia.
Koivikon kiertoaika voi olla lyhyempi kuin kuusen ja varsinkin männyn, mutta kiertoajan tukkiprosentti on erittäin harvoin yli 50%. Yleensä se jää 30% tienoille ja hiukankin pohjoiseen mentäessä se lähestyy nollaa.
Pelkkä lukeminen ei tässä tapauksessa valitettavasti riitä. Luettu pitäisi myös ymmärtää.
Joillekin on vaikea ymmärtää, että tukkisiirtymän edellytys on nuoren metsän oikea puulajijakauma ja järeys. Latvusten kunto on kaiken perusta.
Paras tulos ensiharvennukselta saadaan ilmeisesti jatkossakin kohteilla jotka on hoidettu taimikkovaiheessa jämptisti. Poistuman keskikoko on siis sopivan harvalla kasvatusasennolla nostetttu kannattavalle tasolle. Hakkuussa täytyy pitää huoli siitä, että poistetaan isoimiakin puita jos uhkana on se, että jäävän puuston keskiläpimitta ylittää 16cm. Yläharventaen siis, sehän on kovin muodikastakin 🙂
Jeesmies syyttää aivan pokkana konekuskeja siitä, että jk-hakkuu ei onnistu. Kyllä on vahvat mielipiteet. Se ei tule jeessillä kuuloonkaan, että paskasta ei saakaan kultaa? Ihmeellinen innostus jk:ta kohtaan muutenkin kun on kuitenkin aivan yleisesti tunnustettu se, että jk johtaa kuusettumiseen. Ja jeesmies on ilmoittanut perkaavansa kuusenrääpätkin pois. Missä johdonmukaisuus? Onko niin, että jos jeessin metsässä jokin käsittely ei onnistu, niin syy on aina jossain muualla kuin jeessin korvien välissä?
Jeessillä on väsymätön tarve inttää vastaa ja kyky olla tunnustamatta, että jollain toisellakin voi olla asiasta hyvää, jopa parempaa, tietoa ja kokemusta. Suorittava porras on erityisesti jeessin hampaissa, sanoo hän mitä tahansa, niin jeessi teilaa mossotukseksi. Jos suorittava alkaisi suositella haavan kasvatusta, niin eiköhän jeessi senkin tuomitsisi jyrkästi 🙂
No onhan tämä virkistävää sanailua, kai…
Varmasti järkevää toimia juuri noin kuin Timppa, ”kunnossa” ja Raivuri suunnittelevat. Aika harvaksi nämä täytyy varmasti hakata ja puusto on ryhmittäistä. Siinä tekee kuitekin virheen jos koittaa kasvatella kuusialikasvosta tuollaisilla kohteilla. Näin ei varmaankaan em herrojen osalta kuitenkaan ole.
Puuntakusen avaama keskustelu läksi heti aivan lapasesta:)
Miksi Suomelle kävi näin? Suurin syyllinen on maassa intensiivisesti harjoitettu laajamittainen ja kahlitseva sosiaalidemokratia kaikkine lieveilmiöineen. Muitakin syitä on, mutta EU-jäsenyys ei kuulu niihin. Ei edes rahaliitto sinänsä, mutta sosiaalidemokratian lamaannuttavan maan ei siihen olisi pitänyt lähteä.
Aion kasvattaa metsää entistäkin lyhyemmällä kiertoajalla. Se on aika luonnollista jos ilmastonmuutos on totta, lämpösumman lisääntyminen lisää kasvua.
Puulajit ovat nämä kolme. Lehtikuusi yms. jalopuuviritykset saa jäädä. Hoitelen niitä harvoja jotka ovat kasvuun selvinneet karsimalla ja tilaa tehden, uusia en istuta kuin yksittäisiä pihamaalle jos sinnekään.
Kovin havupuuvoittoinen tulee kasvatusmalli kyllä olemaan. Männyn osuutta lisään ainakin kuusikoiden sekapuuna. Pari mökin ympärillä olevaa kuviota uudistan kuitenkin rauduskoivulle tai jopa visakoivulle vaikka se onkin sitten koivikko koivikob perään.
Harvennusten suhteen olen kallistumassa kuitenkin aikaisempaan vaiheeseen. Vaikka kuusikko kärsisi kasvattamisen aina yhden tukin mittoihin asti, niin tuulituhoja se lisää. Taimikonharvennukset koitan tehdä entistäkin jämptimmin max 2000kpl/ha tiheyteen noin 4-6m pituusvaiheessa. Näin todennäköisesti männiköidenkin kanssa. Tämä sen takia, että puustot kestävät siten selvästi paremmin tuulta ja lumikuormaa. Ja kertymä ja poistuman keskikoko on reippaasti yli keskiarvon ensiharvennuksessa.
Kirjanpainaja ei pelota. Sen kanssa yhteiseloa on harjoiteltu nyt reilu 5v valtakunnan ”vaikemmalla” alueella. Sen kanssa pärjää hyvin.