Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Minusta menetelmän vaikeus ei ole ”ihan eri juttu”. Se on nimenomaan se juttu. Joillakin kuvioilla jatkuva kasvatus varmasti onnistuu kun kirurgin tarkasti korjataan juuri oikeat puut helikopterilla suoraan yläilmoihin. Tämä ei liene kannattavaa vaikka uudistamiskuluilta välttyisikin?
Kun jatkuvan kasvattajan hakkuu epäonnistuu, niin vika ei ole tietenkään hänessä vaan motokuskissa, metsäneuvojassa, puunostajassa, naapurissa, Metsäkeskuksessa, Tapiossa tai ministeriössä. Tai mieluummin näissä kaikissa.
Osa luomuviljelijöistä saattaa hyvinkin tehdä tiliä ja mikäs siinä, se on aivan ok tottakai. Maapallon mittakaavassa luomu on kuitenkin etuoikeutetun länsimaisen ihmisen luksusta (=turhake) johon valtaosalla maailman väestöstä ei koskaan tule olemaan varaa. Se parjattu tehotuotanto (=nykyaikainen maatalous) käyttää tuotettua yksikköä kohden vain murto-osan tuotantopanoksista (öljy, vesi, maa-ala). Toki tehotuotannossa on luomusta paljon opittavaa, mutta neuvoja ei tarvitse ulkopuolelta huudella. Raha ohjaa tehokkaimmin ottamaan luomun hyvät käytännöt tavanomaiseen viljelyyn.
Luomu on mielestäni yksittäiselle viljelijälle ihan ok, ainoa riski naapurille on oikeastaan luomussa oleva näennäisviljelijä joka antaa hukkakauran rehottaa. Toki näitä surkimuksia on tavanomaisessakin ja lukumääräisesti varmasti enemmän. Yhtään enempää tukirahaa ei luomuun kuitenkaan pidä ohjata kuin tavanomaiseen viljelyyn. Kuluttaja saa päättää, vielä kun voi, aivan vapaasti omilla rahoillaan.
Tämä on monimutkainen aihe varsinkin jos mennään maatalouden puolelle niinkuin on jo todettu.
Muutama juttu
Suorakylvöä suositaan nykyisin aika voimakkaasti, sekun saattaa pelastaa itä-meren. Näin väitetään. Kun maata käännetään vähemmän niin ravinteita huuhtoutuu vähemmän. Itse tätä epäilen, mutta paineet on tähän suuntaan. No suorakylvö edellyttää glyfosaatin käyttöä joka kevät ennen kylvöä ja usein syksylläkin. Kasvitautien torjuntaan täytyy myös panostaa enemmän.
Luomussa maata käännetään uutterasti ainakin jos halutaan satoa ja silti se luomusato saadaan vain joka toinen vuosi. Puolet ajasta pelto on ”latautumassa”Eli jos luomussa saa hyvän sadon, vaikka 4tn/ha, niin kierrossa sato on kuitenkin vain 2tn. Tätä ei useinkaan muisteta mainita. Ja 4tn on ehdottomasti yläkanttiin.
Monsanto ei taida tehdä glyfosaatin myynnillä enää juurikaan tiliä, patentti vanheni jo aikaa sitten. Glyfosaatin kestävällä gmo-soijalla kuitenkin ruokitaan jo puoli maailmaa, Jeesmieskin ellei hän ole ryhtynyt vegaaniksi.
Kuten sanottu Lotraamisesta puhuu vain Jeesmies. Omien havaintojeni mukaan kukaan muu kuin minä ei käytä glyfosaattia metsätaloudessa 🙂 Sen käyttö metsässä on täysin olematonta. Ja näin tulee varmasti jatkumaan, sen verran hysteeristä asiaan suhtautuminen on.
Mukavaa, että Timppa on onnistunut ilman muokkaustakin. Pohjat ovat varmasti omanlaisensa. Omakohtaista kokemusta ei ole kuin pienen koivikon aluskasvukuusikon täydennyksestä, siis muokkaamattoman maanosalta. Onnistui kohtuullisesti, mutta kuusentaimikon jatkosta en ole kovin toiveikas, päällä on lähes 400mottia järeää koivua.
Tutkimustieto pitää muokkaamattoman ketjun suurimpana ongelmana tukkimiehentäin aiheuttamaa taimikuolleisuutta, se on ollut jopa yli 80%. Ruotsissa ongelma on ainakin iso, mutta vaihtelua näyttää olevan. Mitäs jos vetäisi kesähakkuussa kantokäsittelyn yhteydessä Karate Zeon kannoille? Kustannus olisi ainakin tosi pieni.
Rungonosahinnoittelu saattaisi olla ratkaisu kyllä. Minulle on jäänyt epäselväksi miten siinä meneteltäisiin erilaisten vikojen ja välivähennysten suhteen. Tietääkö Anneli? Jos vika on kannolta esim. tasan 4m päässä, niin meneekö tyvitukki kuiduksi ja vian jälkeen (esim. 4,3m kohdasta eteenpäin) aloitetaan tukin mittaus niin kauan kuin latvaläpimittaa riittää? Mikä olisi siis tyvitukin ja tukin ylipäätään minimipituus? Mitataanko vian kohdalta (lyhyenkin) aina kuitupölli?
Koivun kysynnästä vielä. On totta, että harvennuskoivikon saa varmasti kaupaksi kunhan se ei ole rauduskoivikko turvemaalla :).
Koivua tuodaan sen takia, että sitä ei Suomesta saa riittävästi hankittua. Meillä ei käytännössä ole koivikoita siihen malliin, että sellufirmojen metsäpäällikkö voisi ohjeistaa ”nyt ostetaan koivikoita”. Sellaisia ei ole ja jos onkin, niin muilta hakkuilta kertyvä koivun sivuvirta määrittää hinnan.
Hoitamattomuuden takia koivun osuus mahdollisesti nousee tulevissa hakkuumahdollisuuksissa valtakunnan tasollakin. Hoitamattomuus on kuitenkin samalla myös syy siihen, että kantohinta ei nouse. Korjuu on nimittäin niin kallista, että kantohinta hukkuu rukkasten jälkiin.
Olen ilomielin väärässä. Aika näyttää.
Onhan tämä hieman yksiniittinen tämä minun näkemykseni, mutta perusteet kuitenkin löytyy. Koivutukilla on kolme valtakunnallisesti merkittävää ostajaa, UPM, MG ja Koskinen. Niidenkin toimituspaikat ovat aika harvassa. Koivutukin hinnan osalta myyjän ongelma on se, että valtaosa koivutukeista kertyy näiden ostajien, ja kaikkien muiden, havupuuostojen kylkiäisenä. Koivutukin hinta ei ole käytännössä koskaan ratkaiseva tekijä leimikon hinnoittelussa. Koivutukit sieltä tulee joka tapauksessa ja vaikkapa Storaenso vaihtaa ne sitten muunlaiseen puuhun. Tämä on siellä hinnoittelun taustalla enkä näe mitään muutosta olevan tulossa.
Juurikääpä sitten. Vakavasti otettava juttu. En ole kuitenkaan nähnyt yhtään tutkimustulosta jossa todettaisiin sen leviävän, siis oikeasti ja merkittävästi, laikku/kääntömätästys + pottikuusi viljelykuusiin varsinkin jos kiertoaika on alle 60 vuotta. Paljon tästä puhutaan, mutta näyttöä ei ole. Alikasvoskuuset ovat sitten asia täysin erikseen. Jos lahoa ja nimenomaan juurikääpää on +15% päätehakkuun tukkirungoista, niin sitten voi alkaa katsomaan koivua tai mäntyä. Sekin on hyvä huomioida, että lahosullit näyttää kertyvän ”lahopesäkkeistä”. Nämä pitäisi nykyistä paremmin tunnistaa. Hysteriaan ei juurikäävänkään suhteen ole aihetta.
Niin, koivutukki menee kuin kuumille kiville kun suostuu myymään tukit 45€/motti. Ja niitä tukkimotteja ei tyypillisesti paljoa tule. Puhtaan koivikon kiertoaika voi olla selvästi alle 50 vuotta, mutta tukkiprosenti jää alle 50 vaikka tekisi mitä. Kuusikko on samassa ajassa valmis jos tyytyy alle 70% tukkiprosenttiin kiertoajalla. Siinä vaiheessa kun koivikko on tukkinsa tuottanut kuusikko jatkaa tukin tuottamista seuraavat 30 vuotta. Mitään sellaista merkkiä ei ole näkyvissä, että kuuriuskoni kuusen kasvupaikoilla horjuisi. Toki mäntyä koitan saada sekapuuski kaikille kuvioille, mutta tästä olen kirjoitellut jo pitkään.
Koivua aion istuttaa 10v tauon jälkeen. Se täytyy myöntää. Kesämökin ympärille ei kuusta viitsi laittaa. Tulee koivikko koivikon perään noin 2ha alalle.
Rauduskoivu ei turvemaalla kasva tukkipuuksi. Poikkeus on tietysti Satakunta. Jeesmiehen hyvä kasvu tarkoittaa eri asiaa kuin suurimmalla osalla muita. Jeesmiehelle riittää, että tulee massaa kun minä vanhakantaisesti ja taantumuksellisesti uskon tukkipuun kasvattamiseen.
Tälläkin hetkellä puukauppa käy edes jotenkuten tukin osalta. Kesällä ostetaan taas kuusitukkiakin. Koivutukki menee vaikka heti kuin kuumille kiville. Turvemaan rauduskoivikoiden kauppa tuskin kovin vilkkaasti kuitenkaan käy.
En jaksa koko tätä ketjua kahlata läpi, mutta vaikuttaa siltä, että kyseinen ehdotus ennakkoverosta/”kiinteistöverosta” on sikäli ymmärretty väärin, että kuvitellaan sen lisäävän verorasitusta. Minun ymmärtääkseni on ehdotettu ennakkoveroa jonka saisi sitten vähentää puunmyyntiverosta seuraavan 10v aikana. Veroaste ei siis ehdotuksen mallissa nouse kuin niillä jotka eivät puuta 10v aikana myy.
Kun jotain vastustaa, niin on hyvä toki tietää mitä vastustaa. Osaa sitten vastustaa paremmin.
Itse en tällaista mallia kaipaa. Toki jos siihen saadaan rakennettua veroporkkana vaikkapa niin, että maksetut ennakkoverot saisi vähentää puunmyynyiverosta vaikkapa 1,5 kertaisena, niin sitten se olisi hyvä juttu. Sellainen pelko toki jää, että kaikki ryhtyvät kiireesti myymään puuta ja puun hinta sen seurauksena laskee.