Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Hienoa, että jeessi ymmärtää koneellisen metsänhoidon päälle. Siinä on tulevaisuus vaikka muutosvastarinta on kauhea. Fixteri voi olla yksi ratkaisu jos metsä on päästetty piloille. Sonnasta ei saa kultaa, mutta tulee edes jotain.
Koneellistamisen osalta suurimmat mahdollisuudet on viljelyketjun alkupäässä. Koneistutus tekee oikeilla pohjilla KESKIMÄÄRIN jo paremman jäljen kuin manumies. Laatu on parempaa etenkin kokonaisuus huomioiden (mättäiden laatu, taimien kunto, taimien määrä kpl/ha, taimien sijainti mättäillä jne.). Koneellistaminen vaatii kunnollisen kuviokoon joten joka paikkaan se ei sovi.
Koneellinen kitkentä on myös jo valmis menetelmä. Olen nähnyt aika paljon kitkettyjä kohteita ja jälki on kertakaikkiaan hyvää. Tuloksena yleensä laadukas sekametsä johon ei tarvitse mennä seuraavan kerran kuin kannattavalle ainespuuharvennukselle. Istutustaimien kasvu kiihtyy kun kilpailu vähenee. Jos haluaa viimeisen päälle jäljen, niin seuraavana kesänä voi raivaussahalla paikata jotain kulmia ja reunoja jos haluaa. Kokonaisuuden kannalta se ei isoilla kuvioilla ole tarpeen.
Puun takuselle, ainakin Pohjois-Savossa neulasnäytteitä otetaan boorinpuutoskohteilta enää hyvin vähän. Normaaleilla käyttömäärillä ja tasaisella levityksellä yliannostuksen vaaraa ei ole vaikka kohteella ei olisi puutostakaan. Näytteen ottaminen ja analysointi on turha ja aika iso vaiva ja kulu.
Suometsät ovat asia erikseen, niillä neulasanalyysi on yleensä paikallaan, mutta muutenkin kuvion ominaisuuksia tulisi tarkastellan. Esimerkiksi turvekerroksen paksuus. Turvekerros on voinut painua kuivatuksen seurauksena kymmeniä senttejä ja puut saavat jo pohjamaasta ravinteita
Jeesmies haluaa näköjään määritellä miten minä metsää kasvatan. Hänen uskottelustaan huolimatta en lakaise kaikkia koivuja maahan. Ne joilla on potentiaalia saavat jäädä vaikka viimeisessäkin harvennuksessa pystyyn. Päätöksen teon perustana raivatessa ja harvennettaessa on se, että onko rungolla mahdollisuus kasvaa tukkipuuksi. Jos ei ole, niin se kaadetaan pois. Tällä mallilla kuusikkoon tavallisesti jää 100-200 RAUDUSkoivua. Jos istutuskuusikossa valinta täytyy tehdä männyn ja koivun välillä, niin mänty todennäköisesti jää. Ensiharvennuksessa tehdään sitten toinen valinta, vain tukkipuuaihiot jätetään. Vain selkeisiin aukkoihin jätetään todennäköisesti vain kuitu/energiapuuksi kasvava runko. Iksinkertaista ja tuottavaa. Tulevat säästöpuuryhmät merkkaan jo ensiharvennusleimikkoon, jos ehdin.
Ei liity aiheeseen, mutta koivusta muutama sana. Koivutukki ja kuitu kertyy havupuuhakkuiden ohessa. Niiden hinta hyvin harvoin ratkaisee ja ostajilla tuskin on haluja maksaa harvoista puhtaista koivikoista juurikaan lisähintaa. Koivutukin käyttäjiä on vain muutama, kyllä ne osaa koivunsa hankkia edullisesti ilman kartelliakin. En näe, että tähän olisi tulossa mitään muutosta. Jeessillä on ilmeisesti parempaa tietoa?
Koivua ei voi myöskään ryhtyä voimallisesti hankkimaan vaikka metsäpäällikkö antaisi sellaisen käskyn. Mistäs hankit kun koivikoita ei ole? Koivun tarjonta tulee myös jatkossa paranemaan. Sen verran laajaa hoitamattomuus ja harjavaltalainen puunkasvatus on. Tähänkään en näe muutosta tulevan.
Jatkossakin parhaiten pärjää ne jotka tuottavat kohtuullisin kustannuksin ja kiertoajalla järeää puuta. Siis tukkia. Sen hinta on karkeasti nelinkertainen kuitupuuhun verrattuna.
Äänekosken myötä harvennusten kauppa voisi ehkä käydä nykyistä paremmin. Itse en tosin ole huomannut harvennusleimikon kaupassa mitään ongelmia kun tavara on hyvää ja myytäväksi on muutakin rämemänniköiden ojalinjahakkuita…
Erinomainen uutinen!
Kuitupuuta tarvitaan ja sitähän Suomessa riittää. En usko, että uusi sellutehdas vaikuttaa ainakaan niin, että kuitupuun laatuvaatimukset löystyisivät. Pikemminkin päinvastoin. Männyn ja kuusen järeyden ja hehtaarikertymän kasvattaminen on ostajien tavoitteissa. Ei toki niin, että kuitupuusta halutaan maksaa juurikaan enempää. Puumarkkinan toimivuus tulee nyt testiin. Puukaupan tukkivetoisuus tulee säilymään aivan varmasti en näe mitään syytä etteikö näin jatkuisi. Sahurit toivottavasti saavat pienoisen lisän hakkeen hintaan. Sahauskapasiteettia Suomessa kyllä on ja se saadaan täyskäyttöön.
Resepti siis on lisää järeyttä ja havupuuvaltainen kasvatusasento. Haapakuitua ei taida tämä tehdas kaivata. Ja korjuuolet tietysti kuntoon. Kukaan ei pääse rikastumaan, mutta pyörät pyörivät.
Tapahtui kerran hankintapalvelun harvennusleimikolla…
Poika teki innokkaasti tukkia ja pikkutukkia aina kun vaan sitä näytti. Isä ajoi ja teki lajittelua laanilla. Tukiksi kelpaamattomat nosteli kuitukasaan. Ja mikäs siinä, jos laatu ei ole tukin tai pikkutukin laatua, niin näinhän sen pitää mennä.
Pienoinen ongelma oli vain se, että tukit meni tehdasmitalla ja kuidut motomitalla ja korjuu laskutettiin tietysti motomitalla. No tämä oli tietysti vain metsänomistajan ongelma 🙂
Naapureiden, naapurikylien ja pitäjienkin hakkuuaukoilla näitä isoja haapoja seisoo kymmenittäin, joten en ole enkä aio kaavoihin kangistua vaan hakkaan ne energiapuuksi. Suosin raitaa, pihlajaa ja leppää säästöpuuna. Myös isoimmat männyt jää usein pystyyn.
Anneli, jos monimuotoisuus lisääntyy hakkaamalla aukkoja joiden antaa uudistua luontaisesti, niin ei ainakaan täällä Etel-Suomessa ole siitä (monimuotoisuudesta) puutetta! Monimuotoisuus tuskin siitä järkkyy vaikka vesakon alle olisi unohdettu istutustaimet?
Mettämies, avaappas sitten uusi otsikko siitä ”ihan eri jutusta” joka on jatkuvan kasvatuksen todellinen ongelma jos kerran puunkorjuu ei ole.
Nykyisellään konekorjuun kausivaihtelun kustannus valtakunnan tasolla 100 miljoonaa euroa. Miten poimintahakkuiden lisääntyminen vähentäisi tätä? Koealojen korjuunjäljen edustavuuteen suhtautuisin kyllä varauksella, tuskin harvinaisia kokeita on haluttu ”pilata” korjaamalla keskimääräisellä korjuukelillä ja keskimääräisen kuskin toimesta?
Ei voi välttyä käsitykseltä, että teollisuus on tottunut siihen puut saa ostettua laittamatta tikkua ristiin. Kaikessa muussa kaupallisessa toiminnassa, varsinkin miljardibusineksessa, asiaan kiinnitettäisiin ratkaisevasti enemmän huomiota. Metsänomistajat ovat suurimmalta osin kuluttaja-asiakkaita. Kontaktien määrä ratkaisee ja hieman niiden laatukin. Tämän ymmärtämisestä ei näy merkkejä. Toki sopimusasiakkaisiin panostetaan, mutta niiden hankiminen ei näytä kiinnostavan!
MHY:lle on katettu pöytä tässä mielessä. Valtakirjakauppa näyttää olevan monen, isonkin, ostajan ratkaisu. Olisiko niin, että puut saa sieltä kuitenkin pienimmin kuluin ja vaivattomasti?
Oli miten oli, niin metsänomistajien kontaktointi firmojen mutta myös mhy:n taholta on olematonta. Poikkeuksia toki on.
Omat metsäni olen ostanut vapailta markkinoilta ja ainakin omalla kohdalla se on tarkoittanut sitä, että en ole ehtinyt odottaa yhteydenottoja paria päivää pitempään. Lähipiirissä on merkittäviäkin metsäpinta-aloja omistavia ja heidän osaltaan olen huomannut, että kaupanteko ei kiinnosta. ”vakiostaja” suurempi sahakin täytyy joka vuosi herätellä kaupoille vaikka 1000-5000mottia on ostanut jo 10v ajan. Täytyis naapurin vissiin myydä integraatille vaihteeksi…?