Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Minulla on omakohtaista kokemusta voimalinjakäytävän metsittämisestä Pohjois-Savossa. Alueen koko on vajaa hehtaari. Lähes koko linjan ala oli läpitunkematonta lepikkoa ja pajukkoa. Kuusia oli siellätäällä, mutta suurin osa niistä oli kertaalleen raivattu maahan, eli ne olivat ottaneet uuden latvan alaoksista. Ne olivat valmiiiksi lahoja.
Pohja on erittäin rehevää omt:tä ja se liittyy viereiseen taimikkoon. Päätin käyttää rahaa kyseisen kuvion metsäksi muuttamiseen. Maksoin pajukon alaskaadosta muistaakseni 500€. Sen jälkeen kaivonkonemätästys ja pari pientä kuivatusnaveroa. Odottelin seuraavaan kesään jolloin pruuttasin sumuruiskulla koko alan. Levitin samalla kerralla boorin ja glyfosaatin, jota käytin 6litraa/ha. Ruiskutuksen tein heinäkuun alussa ja tulos on mahtava, paju ja leppä käytännössä hävisivat kuviolta. Myös vadelma sai aikamoisen tyrmäyksen. Istutus seuraavana keväänä 2v kuusipaakuilla. Tottakai horsma, ohdake ja puut leveälehtiset rikat valtasivat alan jo seuraavana kesänä, mutta ne eivät ole juurikaan taimia tukahduttaneet. Nyt kolmen kasvukauden jälkeen kuuset ovat jo nousseet esiin niin, että näkyivät ”roinan” keskeltä syksyllä selkeästi.
Tämä kohde olisi ollut täysin tekemätön paikka ilman glyfosaattia. Boorilannoituskin oli täysin välttämätön. Boori olisi joka tapauksessa pitänyt levittää ja glyfosaatti meni siinä samalla.
Faktojen perusteella Jeesmiehen glyfosaattikammoa on mahdoton ymmärtää, mutta kyse taitaakin olla enemmän ideologiasta.
Burl, laitoit samalla hetkellä tarkennusta kun itse lähetin viestiä. Kun kyseessä on suopellon metsityskohde, niin typpeä ei tosiaan tarvitse yhtään lisää. Hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole kun rauta-pk ei ole enää markkinoilla. Ruotsissa yara myy pk-lannoitetta, jossa fosforia on noin 10% ja kaliumia noin 20%. Se olisi hyvä ratkaisu boorilisäyksellä, mutta ei taida olla myynnissä Suomessa. Työmäärä huomioiden laittaisin itse mahdollisimman matalatyppistä puutarha tai perunalannoitetta ja booria mahdollisesti lisäksi. Nykytermeillä yara hevi1 voisi olla käypäinen ratkaisu. Harmi ettei kyseistä kohdetta ole pk-lannoitettu jo metsitysvaiheessa, siihen olisi saanut 100% kemeraa jos suunnitelmanlaatija olisi ymmärtänyt hakea. No veronmaksajat kiittää 🙂
Neulasanalyysi ei valitettavasti anna täydellistä vastausta lannoitustarpeesta, mutta hyvä apu se kyllä on. KAsvatusmetsävaiheessa olevia turvemaan kuusikoita on pää-asiassa vain korpityypeillä. Tulevaisuudessa niitä voi olla myös ns. 2-tyypin paksuturpeisilla rämeillä.
Korpien osalta oma kokemukseni on, että ne vanhemmiten eivät ole erityisen hyväkasvuisia kasvupaikkoja. Männylle ne ovat kuitenkin liian reheviä. Vanhoissa lannoitusohjeissa varttuneisiin kuusivaltaisiin korpiin on suositeltu NPK lannoitusta ja omat pienet kokemukseni tukevat tätä. Ne ovat olleet varsin ohutturpeisia, eli kuivatuksen ja runsaan haihduttavan puuston takia turvekerros on pysynyt happipitoisena ja sen seurauksena turve on hajonnut ja painunut. Tämä seurauksena juuristo saa jo jossain määrin fosforia ja kaliumia pohjamaasta. Pelkkä typpikin saattaisi riittääl, mutta jos neulasanalyysin mukaan fosforia ja kaliumia tarvitaan, niin NPK on toki varmempi ratkaisu.
Jos haluat ensin kokeilla, niin ainakin Yara Pellon Y3 lannoitetta myydään useimmissa maatalouskaupoissa 40kg säkeissä ja voit ostaa vaikka vaan yhden säkin. Siinä on typpeeä 23% , Fosforia 3% ja kaliumia 8%. Kokeile sitä 600kg/ha annoksella ja seuraa reaktiota. Yksi säkki riittää 25m*25m ruudulle. Levitys menee sitten vasta keväälle kun kasvukausin on alkamassa ja lumet (?) sulaneet.
On pelkästään kohtuullista, että luovutusvoiton tappion voi vähentää muistakin pääomatuloista kuin luovutusvoitosta. Näin olisi pitänyt olla aina. Luovutusvoiton verotus ylipäätään on hyvin epäoikeudenmukaista ainakin tavallisten tallaajien kiinteistö ja osakehuoneistoluovutuksissa. Siiinähän verotetään inflaatiota. Hankintameno-olettama 40% yli 10v omistusajan jälkeen on aivan liian pieni.
Aitaamiseen ei missään nimessä saisi/pitäisi olla tarvetta millään Suomen kolkalla. Hirvikanta pitää hoitaa niin alas, että jokaisella kylällä voidaan kasvattaa metsänomistajan valitsemaa suomalaista puulajia joko kylväen tai istuttaen. Silloin on hirvikanta liian suuri jos rauduskoivua ei kannata istuttaa metsäisen alueen keskelle ilman pelkoa isoista syöntivioituksista. Sama juttu männyn istuttamisen suhteen.
Rauduskoivu lähtee yleensä sellaiseen kasvuun, että taimikonhoitoa ei edes tarvita. Silloin ”hoitamattomuus” ei voi olla sellainen syy, että metsänomistaja olisi itse vastuullinen tuhosta.
Suorittava. Asia on kuules niin, että hirvikanta on monilla alueilla aivan liian suuri. Talvikantaa pitää laskea reippaasti. Tämä taas saattaa johtaa siihen, että Suomeen syntyy alueita joissa hirviä ei juurikaan ole. Eli joidenkin seurojen saalismäärät tippuvat hyvinkin reippaasti. Ja tämä on oikein. Nimittäin hirvenmetsästys ei ole mikään perusoikeus.
Jätkät pätkät, en aio kyseistä kuviota enää harventaa. Perustelut:
Runkoluku on nyt noin 800kpl/ha jokseenkin tasaisesti jakautuneena. Väitän, että valtapuut eivät harvennuksesta juurikaan hyötyisi. Harvennustukki on ainakin tähän asti ollut muutaman euron halvempaa kuin päätehakkuutukki. Sahat eivät yleensä harvennuksia osta. Harventamisen seurauksena syntyisi lievää aukkoisuutta joka ei enää noin varttuneessa puustossa ainakaan nopeasti korjaannu. Kasvu tippuisi pohjapinta-alan pienemisen verran. Tuulituhojen riski myös kasvaisi. Metsäpohjan vesakoituminen, vadelma ja kastikka pääsisivät hyvään alkuun.Onnittelut Kepalle metsätilakaupasta!
Rane on tässä oikeassa vaikka onhan se metsä toki tuotantokoneistokin. Nykyään kun metsävaratieto on jokseenkin tarkkaa voitaisiin siirtyä siihen, että ostettaessa puuston arvo luetaan tosiaan varaston arvoksi. Siitä varastosta kun myy tavaraa, niin varaston ostohetken arvo vähennetään puunmyyntitulosta niin kauan kun varastoarvoa on jäljellä. Toisin sanoen metsähennyspohja olisi ainespuun arvon suuruinen ja sen saisi vähentää 100% puunmyynnistä. Kun varasto (=metsähennyspohja) on loppuun käytetty niin sen jälkeen menisi normaali pääomavero.
Tämä toisi tolkkua lähinnä nuorta metsää ja taimikoita sisältävien palstojen hintoihin. Nythän niitä ostetaan metsävähennyspohjan haalimiseksi tolkuttomiin hintoihin.
Kyllä se on turhaa puuhaa vaikka itsekin siihen toistvasti syyllistyn. Kuusella on erittäin voimakas taipumus kasvaa ”yksirunkoisena”. Boorilannoitetuillakin kuvioilla, joilla taimet ovat varsinaisia häkkyröitä ennen lannoitusta, tilanne on 10v jälkeen lähes aina se, että ainakin päätehakkuupuusto löytyy yksirunkoisena.
Jos boori on kohdillaan, niin voihan sitä hienosäätöä leikkaamalla tehdä, mutta tarmokkuus kannattaa kohdistaa alempaan latvukseen jossa on selvä merkki poikaoksan muodostumisesta. Viime kesän ”tuplalatvat” asettuvat pääosin itsekseen, katsokaapa vain. Tilanteen seuraaminen on tosin vaikeaa, muovinauhalla ne puut täytyy merkata ja valokuva todisteeksi.
Enemmän olen aikaa käyttänyt myyrätuhosta kärsineeseen istutusmännikköön. Sekin on todennäköisesti ollut turhaa työtä. Parin metrin korkeudessa on ko palstan männiyissä aikamoinen häkkyrä joita olen oksasaksilla siistinyt. Laatupuuta ei tule, mutta tukkia kuitenkin.
Kaikkein turhinta työtä on koivikoiden karsinta, varsinkin istutuskoivikoiden. Niistä ei viilupuuta kuitenkaan saa ruskotäpläkärpäsen takia. Pienet oksat eivät pudota niitä kuiduksi, mutta niiden poistaminenkaan ei kuutiohintaa paranna. Toki voihan markkina kehittyä niin, että oksaton ”kärpäskoivu” herättää kiinnostusta. Itse en siihen usko.
Boori on muuten aivan yhtä tärkeää koivikoissakin. Boori kun on kohdillaan, niin isommilta haaroilta yleensä välttyy ja perustukiilaatua kertyy nopsaan.
Tukin ja kuidun hinnanero tulee säilymään, mutta järeysvaatimus saattaa nousta tai eriytyä. Ei aiheuta muutosta omiin kasvatusmalleihin. Järeytymisen pitäminen vauhdissa ja mahdollisimman iso rungon keskijäreys aina tavoitteena. Poikkeuksena ylispuiden poisto jos sellaisia kuvioita ostopalstalla tulee. Niissä ylispuiden poisto heti kun motokorjuu jotenkuten kannattaa. Tai maahankaato.
Portimo, harvennukselle on varmasti jo kiire. Jos niissä lehtikuusissa on tukkipotentiaalia niin harvenna niiden hyväksi. Pudota runkoluku suoraan alle 600kpl/ha. Lehtikuusi tarvitsee todella poikkeuksellisen paljon tilaa, mutta järeytyminenkin on sitten reipasta. 10-15v päästä toinen harvennus sitten asentoon 300kpl/ha ja sitten voikin odotella minkälaisia mastopuutarpeita tulevaisuus tuo tullessaan.
Parhaat rungot voi pystkarsiakin. Lehtikuusella ei sahapuuna paljoa arvoa ole, mutta jos onnistut kasvattamaan oksatonta järeää tyvitukkia, niin se menettelee. Se näkee ken elää.