Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Anneli, nykysysteemi suosii sukupolvenvaihdoskauppoja. Siinä on aivan poikkeuksellinen säännös metsätilojen osalta, eli myyntivoittoverottomuus jos myy lapselle, lapsenlapselle tai sisarelle ja on omistunut yli 10v. Tämän lisäksi perikuntamuotoinen omistus katsotaan osaksi tätä 10v sääntöä. Huojennukset ovat siis käytössä, mutta niitä ei osata tai haluta käyttää. Omaisuus pitäisi saada omaksi ilman mitään byrokratiaa ja ilman, että rahaa tarvitsee käyttää lainkaan. Ei sinne mitään betonivalua varmaan tehdä, mutta jos kaikkein helpoin tapa hoitaa järjestely ei aiheuta kustannuksia, niin sitähän sitten käytetään vaikka metsä ei paljoa kiinnostaisi. Tämä on jo ongelma ja jatkossa vielä isompi. Tätä palstaa seuraa muutama tuhat metsänomistajaa (?). Me kyllä asiamme ja metsämme hoidamme, mutta entä ne 200 000 kaupungissa koko ikänsä asunutta metsänomistajaa vuonna 2030? Näin se nimittäin muuttuu tämä omistajarakenne. Tällä hetkellä vain 10% metsänomistajista on asunut koko ikänsä isossa kaupungissa. Luke ennustaa, että 15-20v päästä näitten urbaanien osuus on jo 50%.
Ja niinkuin Reima totesi, niin mikäli minulla on ennestään metsätiloja, ja olen käyttänyt metsävhennystä, niin jos ostan tänä vuonna uuden tilan, raivaan sen ja myyn sen 2017, niin metsävähennys tuloutuu vaikka sillä ei ole periaatteessa mitään tekemistä tänä vuonna ostamani tilan kanssa. Tämä saattaisi kaatua hallinto-oikeudessa, mutta se selviää vain testaamalla…
Esimerkki hyvin järjestetystä ostotoiminnasta ja asiakashallinnasta tuo Anton. Kun asiakas myy puuta vuosittain ja hänet tunnetaan varsin äkkivääränä persoonana, niin esimiehen esimieskin jalkautuu silloin tällöin maastoon. Tällä luodaan voimakasta asiakassidosta ja metsänomistaja tuntee olevansa erityinen. Hyvin hoidettua ostoa tosiaan.
Minulla on varmaan erilainen elämäntilanne kuin Antonilla kun en ehdi odotella sitä soittoa vaan soitan itse.
Koitin nyt oikein muistella koska olisin puukauppaa hieronut ostohenkilön kanssa kasvotusten. En vissiin kertaakaan. Puhelinkeskustelulla ne alkavat ja leimikontiedot olen sitten lähettänyt sähköpostilla ja samalla viisiin ovat tulleet tarjouksetkin. Tarjoukset olen ”hyväksynyt” sähköpostilla ja sitten paperit ovat tulleet allekirjoitettavaksi. Kohtuulllisen sähköinen prosessi jo tämäkin. Reklamaatioasiatkin ovat hoituneet sähköpostilla ja puhelimella. Ei ole ollut isoja juttuja. Kerran unohtui firmalta 300mottia mäntykuitua heinäkuulle asti ja ytimennävertäjä teki tuhojaan. Asiallisesti hoitui sekin ja sähköpostilla.
En ole pettynyt kertaakaan. Puhelimessa saatu mielikuva on ollut oikea. Jälkeenpäin olen näitä ostajia joskus tavannutkin, muutaman kerran leimikonsuunnittelussa ja metsätapahtumissa.
Sopii minulle kokonaan sähköinenkin kaupanteko, mutta sen puhelinkeskustelun haluan käydä jatkossakin. Ja motokuskille soitan aina…
Anneli, jos tavoitteena on siirtää metsätila aktiiviomistukseen, niin se kauppa tehdään hyvissä ajoin, eli luopuja on noin 60v ja jatkaja noin 30v. Ylipäätään olen sitä mieltä, että kolmekymppisellä pitääkin olla velat tapissa :). Ja ihan oikeastikin näin.
En ole lainkaan innostunut sen lahjaveronkaan vähennysoikeudesta pyynmyyntiverosta. Se hyvä siitä ehkä seuraa, että puukauppaan säilyy jokin motiivi kun huojennuksen saa vain puuta myymällä, mutta miksi haluamme betonoida metsäomistusta sukuihin?
Anneli, miten tämä tämä järjestely aktivoisi metsätalouden kehittämiseen saati laajentamiseen? Siis se, että tilan saisi haltuun lähes ilmaiseksi vain sillä, että tekisi pari puukauppaa. Miten tämä toisi tiloja markkinoille? Miksei sinun omassa tapauksessasi tehty verotehokasta sukupolvenvaihdoskauppaa?
Ei ei, kyllä kokonaisuutta pitää kehittää niin, että metsätiloja tulee markkinoille ja ne perheet joissa löytyy yksi jatkaja tekevät ratkaisunsa ajoissa.
Metsävähennystä ei missään nimessä pidä kaavamaisesti nostaa 60 prosentista. Jos halutaan korottaa, niin luotetaan sitten valtion varoin kerättyyn metsävaratietoon. Jos olemassa oleva puusto on tiedossa, niin sille voi laskea arvon puutavaralajeittain. Jos kyseinen arvo on enemmän kuin 60%, niin käytettäköön sitä metsävähennyspohjana. Se olisi oikeasti se puuvarasto jonka ostaa ja muussakin liiketoiminnassa tuotteen ostohinnan saa vähentää myyntihinnasta. Näin ”metsävähennyspohjan hankinta” ei vääristäisi jo ennestään ylihintaisia taimikkotiloja.
Metsävähennyspohjasta tulisi myös olla mahdollisuus ”kieltäytyä”. Tämä mahdollistaisi taimikkotilojen oston, kuntoon laiton ja edelleen myynnin. Nyt metsävähennyksen tuloutuminen estää käytännössä tämän varmasti kaikkien kannalta järkevän yrittämisen.
Erityisen tärkeää on, että mahdollista uutta huojennusta ei uloteta perintönä saatuihin tiloihin. Metsiä nimittäin perii yli 60v henkilöt ja voi perustellusti kysyä miten se parantaa yrittäjämäistä metsätaloutta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö senioreista löytyisi aktiivisia metsänomistajia ja –hoitajia. Isossa kuvassa kuitenkin tiedetään, että kun omistajan ikä lähestyy 70v, niin hoidon ja hakkuiden aktiivisuus loppuu.
Metsätilojen sukupolvenvaihdoksessa on oikeastaan vain yksi verotuksellinen ongelma ja se on lahja- ja perintöveron voimakas progressio kun siirrettävä omaisuus on arvoltaan yli 50 000euroa, niin toisessa veroluokassa lahjaveroprosentti on jo 33. Eli siis Metsätilan siirtäminen veljen tyttärelle maksaa ja paljon. Ensimmäisessä veroluokassa lahjavero on yli miljoonan euronkin lahjasta kohtuullisempi 20 prosenttia.
Tällöin käy niin, että jatkava sukupolvi joutuu tekemään ylisuuret hakkuut veron maksamiseksi ja se taas tarkoittaa pääomaveroa kovimman kautta. Järjestely voitaisiin tehdä myös kaupalla, mutta jatkajilla on usein velvoitteita jo ennestään (asuntolainaa merkittävästikin) joten muutaman sadantuhannen lainan ottaminen tuntuu hurjalta. Itseäni se ei hirvittäisi kun lainaa olen tähänkin mennessä ottanut metsän ostoon, mutta ymmärrän kyllä ongelman varsinkin jos jatkaja on aloitteleva metsänomistaja.
Valtaosa metsätiloista on alle 50ha pinta-alaltaan ja niiden osalta järjestelyt onnistuvat varsin pienen veroseuraamuksin jo nykyisillä keinoilla vaikka tuo toisen veroluokan lahjaveroprosentti on korkea jo suhteellisen pienen tilan osalta ja luovutusvoittoverovapaa kauppa on mahdollinen vain lasten, lastenlasten ja sisarusten välillä. Tämä isojen tilojen ongelma pitäisi siis ratkaista niin, että useiden satojen hehtaareiden metsätiloista ei tarvitse väkisin tehdä maatiloja. Maatiloillahan perintöveron 55§ huojennus on erittäin merkittävä. Huojennuksen kohdistaminen vain isoihin tiloihin taitaa vaan olla mahdotonta vaikka meillä on nyt porvarihallitus. Valitettavasti.
Perikuntien purkaminen on jo nykyisin hyvin verotehokasta. Ensin pitää muodostaa metsätilayhtymä ja sitten yksi osakas voi ostaa muiden osuudet. Yhtymäosuuksien kaupasta muodostuu metsävähennyspohjaa ja luovutus on luovutusvoittoverosta vapaa mikäli metsätilan hallinta aika on yli 10v (perittävän ja perikunnan yhteinen hallinta-aika).
Reima nyt meinaa, että juuri tällä metsäsektorilla kaikki toimijat pyrkivät taloudelliseen optimiin. Niin tulkitsen tuon väittämän, että kannattavuus määrittäisi tekemisen ja sen tulokset. Näin ei ole ainakaan metsänomistamisen tai siitä luopumisen suhteen.
Muuttujia on paljon, siitä olemme samaa mieltä.
Itse tiloja ostavana en kaipaa metsävähennykseen korotusta. Jos tiloja ostaa, niin metsävähennys ei lopu koskaan… Tai tältä ainakin nyt näyttää. Korkeampi metsävähennyspohja, esim. 90%, kapitalisoituu taimikkovaltaisten tilojen hintaa. Metsävähennysmahdollisuutta ei myöskään pidä laajentaa tiloille jotka eivät nyt ole sen piirissä. Se johtaisi samaan ilmiöön, eli metsää ostettaisiin vain sen takia, jotta saadaan ”perintötilan” puunmyynneille alhaisempi vero.
Kaikkein fiksuimpia olivat ne jotka pinta-alaveron aikaan hoitivat sukupolenvaihdoksen kaupalla. Ostaja ehti vielä myydä puuta veroitta ja veromuutoksen jälkeen oli metsävähennys käytössä.
Reima muistelee nyt vanhoja ihan turhaan. Pinta-alavero oli metsiään hyvin hoitavalle erinomainen systeemi taimikkovähennyksineen kaikkineen. Ainoastaan selvästi tavallista isommat pinta-alat olivat ongelmallisia progression takia.
Perimistä tai lahjaksi saamista ei pidä ainakaan suosia vapailla markkinoilla ostavien kustannuksella. Miksi pitäisi? Hoitavatko metsänsä perineet sitä yleensä paremmin. Hakkaavatko he enemmän puuta?
Anneli, nykysysteemi saattaa suosia myyntiä, mutta myyntiä voi ja lähes aina myös kannattaa käyttää myös sukupolvenvaihdoksessa. Lähiomaiselle myynti on luovutusvoittoverosta vapaa ja metsävähennys tulee käyttöön. Rahalla on helpompi hoitaa sisarosuuksia ja rahaa on aina helppo jakaa. Saattaapa se luopuva sukupolvikin keksiä rahalle jotain käyttöä. Perintöä ei pidä millään tavalla suosia. Kuoleman odottelu ei ainakaan paranna metsätilarakennetta. Jos jotain tuetaan tai ohjausta tehdään, niin toimenpiteet pitää rajata elinaikana tehtyihin järjestelyihin.