Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Mielenkiintoista seurata miten jpjulkun projekti etenee!
Jos entisen turvesuon metsitys osuisi omalle kohdalle, niin tutkisin kyllä tarkkaan miten onnistuisi kylvämällä istuttamisen sijaan. Tarkkuuskylvökoneita on olemassa ja työnnettävät niistä ovat hyvinkin edullisia kuten EarthWay 1001–B. Siihen saa myös jonkinlaisen lannoiteannostelija lisävarusteena. Ajatuksena siis se, että kylväisi mäntyä riveihin ja samalla levittää hyvin pienen määrän laadukasta tuhkaa tai apatiitti/biotiitti seosta päälle. Tämän seurauksena, toivottavasti, männyt itävät ja kehittyvät samalla kun valtaosa alasta ei edelleenkään ota kasvillisuutta. Tuhkan levitys koko alalle sitten kun männyntaimet ovat vakiintuneet.
Jos kylvää mäntyä tarkkuuskoneella 10cm välein ”nauhaan” niin 100 metrille menee 1000 siementä ja jos nauhat ovat 1 metrin välein niin hehtaarille 100000 siemntä. Tämä tarkoittaa noin 400g siemntä hehtaarille. Ja jos ”tuhkanauhan” leveys on vaikka 2cm, niin hehtaarin alasta tuhkan alle jää 200neliötä. Tämä tarkoittaa 80kg/ha tuhkaa (tms.) hehtaarille, eli ei kovin paljon. Tämä siis jos ns. normiannos on 4000kg/ha.
Tietysti avomaaviljelyn ammattikalustolla, traktorivetoisella, projekti sujuisi vielä laadukkaammin ja ainakin nopeammin.
Ilmeisesti männyn kylvöt ovat onnistuneet turvesuopohjilla kohtuullisesti ja jos männiköitä on vieressä niin luontaisestikin hyvin. Ongelmana on voimakas vesakoituminen ja pintakasvillisuuden reuhahtaminen mikäli tuhka on levitetty koko alalle ennen mäntyjen itämistä(?). Ja tämä taas johtaa veaoitumiseen ja erittäin työläisiin rauvauksiin?
Happosadekeskustelun aikaan joskus 80-luvulla Metla perusti joitakin kalkituskokeita, ilmeisesti vain kivennäismaille. Parhaimmillaan kasvu ei heikentynyt, mutta keskimäärin pieneni. Kalkituksella saatiin aikaiseksi voimakkaita boorinpuutoksia, pH:n noustessa boori saatavuus heikkenee.
Kalkista tuskin on mitään hyötyä tuvemaillakaan kun fosforia ja kaliumia ei sillä saada lisättyä.
Lumituhojen riski on todellinen yli 200m merenpinnasta, hyvä huomio. Kasvattaminen taimikosta lähtien mh-suosituksiakin harvemmassa asennossa voi auttaa jonkun verran? Huonolla tuurilla ei auta mikään?
Riukuuntuneen metsän typpilannoitus heti ensiharvenuksen jälkeen lisää tuulenkaatojen todennäköisyyttä. Näissä kannattaa odottaa 2-3 kasvukautta ennen lannoitusta. Ei kannata päästää metsää riukuuntumaan. Jos taimikonharvennus on tehty ajallaan ja riittävän harvaan asentoon (max 2000kpl/ha) 10 vuotta ennen ensiharvennusta, niin valtapuusto on hyvässä kunnossa. Tällaisen kuvion lannoitus vaikka heti alaharvennuksena tehdyn ensiharvennuksen jälkeen ei ole iso riski.
Yläharvennus lisää aina tuulenkaatoja, lannoituksella tai ilman, kun lisävaltapuiden tuuliolosuhde muuttuu hyvinkin reippaasti. Jos lisävaltapuut, eli nykyiset valtapuut, pysyvät pystyssä, niin lannoitukset voinee aloittaa 4-5 vuoden kuluttua harvennuksesta.
Varsinkin mt:n karumman laidan varttuneita kuusitaimikoita (+ reheviä boorinpuuteoirehtivia) olen lannoittanut Metsän NP:llä kun vieressä on muutenkin lannoitusta. Ja hyvin tuloksin. Metsän NP:ssä on booria 0,3%, eli 600kg = 1,8kg booria/ha joka on riittävä määrä pahempaankin puutokseen.
Voi olla että joitain turvesuopohjia on jo valmiina kevään istutusta ja tuhkalannoitusta varten, mutta peltoheittojen ja vastaavien metsitys kannattaa ottaa ihan rauhassa. Glofosaattiruiskutus on näillä aivan a ja o ja sen ainoa oikea ajankohta on heinäkuun alkupuoli. Tätä ennen tai oikeastaan viimeistään nyt on olemassa oleva vesakko syytä olla kaadettuna jotta se ehtii hyvin vesoa heinäkuussa tehtävää ruiskutusta varten. Samalla kannataa laittaa nestemäinen boori mukaan. Tuskimpa näitä ruiskutuksia kukaan on viime vuonna tehnyt. Muokkauksen aika on sitten myöhemmin syksyllä ja istutus keväällä 2022.
Kiireellä ja hosumisella ei metsitys onnistu. On kyllä vaikea ymmärtää miksi taimet on saatava maahan jo tänä keväänä ilman asianmukaisia valmisteluita. Se on tietysti valitettava että Metsäkeskuksen järjestelmät/prosessi ei ole toiminut, mutta itse järkevän operaation kannalta mitään vahinkoa ei ole tapahtunut.
Moottorisumuruisku on boorilannoituksessa täysin tarpeeton laite.
Ehkäpä joku kovakuntoinen urakoitsija/metsuri voi siitä hieman hyötyä, mutta täytyy muistaa että pelkkä ruisku painaa 15kg ja täysi tankki toiset 15kg, vaatii aika hyvää hyvää kuntoa ja hyviä polvia että pystyy tuon kanssa liikkumaan rivakasti. Moottorisumuruiskujen ergonomia ei ole mitenkään erityisen hyvä, paino makaa pääosin hartioilla vaikka jonkinlainen lantiovyö on saatavilla lisävarusteena ainakin Stihlin ruiskuun.
Laadukkaalla reppuruiskulla (esim. S<span class=”base” data-ui-id=”page-title-wrapper”>OLO 475 Comfort) pääsee samaan lopputulokseen helpommin, keveämmin, hiljaisemmin ja halvemmalla. Ja ruiskulla voi olla muutakin käyttöä esim. heinäntorjunnassa tai tricon levityksessä</span>
Olennaista on että reppuruiskussa on ns. säätösuutin (yleensä kierrettävä messinkinen) jolla suihkun saa säädettyä pistemäiseksi. Samalla suihkun ”kantomatka” kasvaa useisiin metreihin (jopa 5-10 metriä puolelleen). Liuosta ei todellakaan tarvitse saada levittymään minkäänlaisena sumuna, riittää oikein hyvin että kuviolle leviää ”pisaroita”. Suihku suunnataan levitettäessä yliviistoon ja neste putoaa maahan pieninä pisaroina, ikäänkuin rakeina.
Olennaista on myös että ruiskussa on kalvopumppu joka kestää hieman sakeampienkin nesteiden pumppausta. Kun saa oman levitysjälkensä jotenkuten kalibroitua niin vettä on turha kantaa metsään, hyvä seos on 15 litraa bortracia ja 15 litraa vettä hehtaarille.
Levittääpä mitä hyvänsä niin ruisku on aina syytä huuhdella puhtaalla vedellä lopuksi. Bortrac on hieman kuin siirappia, jos sen päästää kuivumaan tai ”liimaantumaan” pumppuun niin seuraavalla kerralla kuuluu vain ”naks” ja pumppu on sökö.
Jos kävelee vaikkapa hiipimisnopeudella 2 km tunnissa niin 15 metrin levityskaistalla se 3 hehtaaria. Siis 3 hehtaaria tunnissa. Tähän on lisättävä jonkin verran suunnittelu- ja tuumailuaikaa, mutta joka tapauksessa päivässä levittää helposti 5-6 hehtaaria jos kuvio on saavutettavissa.
Ei kannata tehdä boorilannoituksesta liian vaikeaa
Epätietoisuutta ja mutua näyttää olevan paljon.
Boori on hivenravinne, oikeastaan mikroravinne, joka on terveelle kasvulle välttämätön mutta toisaalta vuotuinen tarve on hyvin pieni. Jos boori levitetään liuosmuodossa kuviolle niin on aivan sama vaikka siellä olisi se kaadettu pajuvesakko ja vaikka suurin osa liuksesta jäisi sen oksille alkuvaiheessa. Boori ei sieltä mihinkään haihdu vaan päätyy maaperään sateiden ja myöhemmin ehkäpä pajukon lahoamisen myötä. Aivan takuu varmasti maahan tulee kuitenkin riittävästi booria niin että akuutti kasvuhäiriö korjaantuu.
Asiaa on tutkittukin ja tulosten mukaan booria kannattaa laittaa 2kg-3kg/ha kohteille joilla on näkyviä kasvuhäiriöitä. Ja huom!, tuo 2-3kg tarkoittaa alkuainebooria. Tutkimusten mukaan 2-3kg nostaa booritason riittävän korkealle tasolle jopa vuosikymmeniksi. Ilmeisesti joissain oikein vaikeissa tilanteissa lannoitus on jouduttu uusimaan jo 10v kuluttua. Näissäkin jää avoimeksi se, että onko se ensimmäinen helikopterilla tehty levitys osunut aivan kohdalleen.
Yara Vita Bortrac sisältää booria 150g per litra. Jos käytetän Bortracia niin sitä tulee levittää 13 – 20litraa (+vesi tasaisen levityksen varmistamiseksi) hehtaarille jolla tuo 2-3kg booria/ha saavuettaan. Soluboorissa booria on 20,5%. Sitä tarvotaan siis 10-15kg/ha.
Soluboorin levittäminen on hankalaa. Se on koostumukseltaan kuin perunajauhoa. Jauheen levittäminen tasaisesti on hyvin vaikeaa. Se täytyy sekoittaa esim. sahanpuruun huolellisesti, mutta kevyen purun levittäminen on taas hankalaa sekin. Soluboori pölyää helposti esim. ilmaan heitettäessä ja sitä pölyä ei kannata hengittää. Soluboori liukenee kylmään veteen heikosti, siitä on vaikea tehdä väkevää liosta. Rakeistettu soluboori sisältää booria 15% (painoprosentti) ja rakeistuksesta huolimatta sekin pölyää voimakkaasti, ei ole miten miellyttävää levitettävää.
Liuoksen (=Bortrac) levittäminen on huomattavasti helpompaa varsinkin jos käytössä on laadukas reppuruisku jossa on säätösuutin jolla suihkun pystyy säätämään pistemäiseksi. Pistemäisellä suihkulla välttää tuulikulkeuman ja saa reippaasti levitysleveyttä. HUOM! Booriliuosta ei tarvitse levittää joka neliölle tasaisesti vaan riittää aivan hyvin että se ”huiskitaan” isompina pisaroina kuviolle. Liuosta ei siis tarvtse levittä ”sumuna”, siitä ei ole mitään etua.
Jos kohde olisi omani, niin väkisinkin mieleen tulisi pajujen kantokäsittely parin tunnin kuluessa kaadosta boori+glyfosaatti liuoksella. Siinä saisi kaksi asiaa hoidettua samalla kertaa. Toki pelkkää booria joutunee kuitenkin myös levittämään tasaisen tuloksen aikaansaamiseksi.
Neulasanalyysejä näistä ei yleensä kannata ottaa ja oikeastaan mitään muuta järkevää lisättävää näissä ei ole. Turvemaat toki erikseen, ja turvemaapellot, niillä saatetaan tarvita fosforia ja kaliumia. Kannattaa huomioida että neulasanalyysin tulos ei ole mikään absoluuttinen totuus.
Reima, anna tulla vaan se lista.
Jean S ehdottelee tuossa sen kaltaista epäpyhää liittoa että itse pidän sitä kunnianvastaisena ja arvottomana toimintana. No kukin taaplaa tyylillään.
10 vuoden ympäristötuki on luokkaa 10% kohteen hakkuuarvosta. Pohjois-Suomessa tavallista paremman kohteen hakkuuarvo on luokkaa 6000 euroa/ha ympäristökorvaus noin 600euroa/ha. Jos sellaista edes myönnetään. Tätä voi kukin miettiä että minkälaiseen riitelyyn, ja julkisuuteen, on aihetta.
Ostajan toimintaa en halua vähätellä, pöljästi siinä toimittu joka tapauksessa kun metsänomistaja on tapahtumiin voimakkaasti tyytymätön.
Olen ymmärtänyt että valtion ei vuosiin ole halunnut enää käyttää vähiä Metsorahoja Pohjois-Suomeen varsinkaan määräaikaisiin sopimuksiin kun suojelutarve on isoin Etelä-Suomessa ja voimakas ohjaus pysyviin sopimuksiin. Sitä vaan meinaan että ensin on karhu kaadettava ja vasta sitten nyljettävä. Vai oliko tässä niin että Pasi oli jo saanut sitovan tarjouksen suojelusta ennen onnetonta hakkuutapahtumaa?