Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Paljaaksi hakatusta metsästä ei paljoa lahjaveroseuraamuksia koidu, mutta tietysti se on väärin, että Potifar ja tyttärensä ei saa veroporkkanaa.
Hogi, neulasnäytteen ehtii vielä ottaa ja se kannattaa. Kuvailusi perusteella typpeä on todennäköisesti hyvin runsaasti ja kellertävä sävy johtuu liian vähäisestä kaliumin määrästä.
Kunnossa oleva kuivatus ei sido typpeä vaan päinvastoin mobilisoi sitä. Se taas johtaa epätasapainoon typen ja kaliumin suhteen.
Voi kyseinen kohde oli toki niin karukin, että mitään ravinteita ei oo runsaasti. Tuskin kuitenkaan jos siitä hakattiin jonkinlainen tukkimetsä.
Urean oikea levitysaika on syksy ja alkutalvi ennen pysyvän lumen tuloa. Kevät on tosiaan huonoin mahdollinen aika. Urea haihtuu keväällä ja kesällä herkästi ammoniakkina taivaan tuuliin. Jos on aivan varmaa, että hyvin pian levityksen jälkeen sataa reippaasti ja on viileää, niin sitten urean voinee levittää vaikka keväälläkin. Joka kevät ei tällaista rakoa tule.
Salpietarilla ei ole tätä ongelmaa lainkaan. Heinä-elokuu on parasta salpietarin levitysaikaa. Maa on silloin niin lämmintä kuin se kasvukauden aikana voi olla ja se edistää ravinteiden sitoutumista. Urea puolestaam tarvitsee aikaa muuttuakseen ammoniumtypeksi ja syksy on siksi paras levitysaika.
Itsellä kun nämä palstat on lähinnä ostettuja ja lisääkin voisin ostaa, niin enempi katson ainakin tällä hetkellä tuota sijoitetun pääoman tuottoa, eli oman pääoman sisäistä korkoa esimerkiksi 10 vuoden aikana tehdylle investoinnille, josta iso osa tehdään heti. Kuluja ovat sitten lainan lyhennykset, korot ja metsänhoitoinvestoinnit. Tuottoja lähinnä hakkuutulot.
Jos laskee sisäisen koron paljon kasvatusmetsiä sisältävälle tilalle jossa isommat hakkuut painottuvat 10v päähän jja tekee ne avohakkuuna ja vielä uudistaakin, niin tilan hinnasta riippuen pääsee hyväänkin sisäiseen korkoon (huom. omalle pääomalle), lainat on maksettu ja omistuksessa on tila jolla on paljon T1 taimikkoa ja mahdollisesti myös runsaasti 2-3kl metsiä. Seuraavaa korkoa voi alkaa laskemaan sitten ja ihan millä mallilla vaan. Minulle tärkeintä on saada tila maksuun ja sen hahmottamisessa oman pääoman sisäinen korko on hyvä mittari. Olettamuksille se toki perustuu kuten muutkin laskelmat.
Olen koittanut laskea saako velkavivun maksuun 20v välein toistuvin yläharvennuksin (joista ensimmäinen laajempi 10v ostosta) mutta olen joko laskenut väärin tai sitten kassavirta ei vaan riitä. Näissäkin laskelmissa heti alkuun on tehty aukkoa ja reipasta yläharvennusta,
Huippulaatua näiltä ei männystä saada, mutta tukkilaatua kuitenkin. Ja tarvittaessa lyhyellä kiertoajalla. Tulevaisuuden hinnoittelusta ei tietysti ole tietoa, mutta siitä olen vakuuttunut, että järeyttä joka tapauksessa arvostetaan.
Tammi kasvaa näillä pohjilla ihan hyvin. Tuhoriski on kuitenkin niin suuri, ja siitä on kokemusta, että useamman hehtaarin kokeilut saa tehdä joku muu. Nämä kokemukset Uusimaalta alueella jossa kallio nousee pintaan tämän tästä ja notkot ovat savea ja pienialaisia korpio. Isommat savikot on tietysti raivattu pelloksi jo satoja vuosia sitten ja vilja kasvaa hyvin
Kasvupaikkaluokitteluun mahtuu paljon vivahteita. Näillä esimerkkini savikoilla ei vuosikymmenienkään aikana synny minkäänlaista kunttaa, eli orgaanista kerrosta maan pinnalle. Kuusen juuristo jää hyvin pinnalliseksi. Vanhemmiten kuusi kasvaa hyvin, mutta ensimmäiset 10 vuotta istutuksesta tuntuvat hitailta. Kuusi kyllä nousee ja esim heinäämistä ei tarvitse tehdä. Mätästystä on tehty moneen eri malliin ja lopputulos on sama. Laikkumättääseenkään ei kovin kummoista kerrosta orgaanista ainesta saa. Rouste on paha ongelma, istuttajalta vaaditaan kokemusta ja näkemystä. Korkeita kekoja täytyy tietysi välttää, niillä ei kasva mikään puulaji.
Mistä sitten ljohtuukaan, mutta paikka paikoin savimättäät ovat 25v jälkeenkin paljaita. Rouste ja eroosio lievät niin voimakkaita ettei mikään kasvillisuus pääse tarttumaan. Savi myös kuivuu rutikuivaksi ja onko se sitten kaatosade kun pyyhkii sammaleenkin pois? Samasta syystä koivun luontainen uudistuminen on aika maltillista. Haapaa hyllä tulee hirven rehuksi aivan tolkuttomasti, mutta siihen ongelmaan on omat konstinsa.
Kaikki savikot eivät automaattisesti ole omt:tä vaikka toki rehevämmästä päästä mt:tä ne ovatkin. Näin ainakin opaskasvien perusteella.
Männyn alkukehitys näyttää ainakin näillä savimailla olevan aivan omaa luokkaansa ja ilmeisesti nykyinen taimiaines on sen verran laadukasta, että rungot ovat ainakin suoria. Oksia toki kasvaa, mutta näyttää siltä, että noin 2200kpl/ha tiheys kuitenkin riittää siihen, että tyvitukin oksat kuivuvat ennenkuin ehtivät liian paksuiksi.
Kävelin eilen läpi yhden reilun 6ha (käsittely)kuvion Etelä-Suomessa, joka on suurelta osin savimaalla. Todennäköisesti MT:n rehevämpää osaa. Pääosa kuviosta on istutettu rauduskoivulle mättäisiin, mutta osa on kuusella ja myös mäntykuvio löytyy.
Istutuksesta on aikaa 25 vuotta. Kuviolta hakattiin silloin järeä kuusivaltainen puusto.
Näistä selkeästi paras oli se mäntykuvio. Ei sekään näyttänyt laadultaan huippuhyvältä, mutta männyt ovat suoria ja aivan selkeästi järeämpiä kuin koivut ja kuuset. Rauduskoivu ei viihdy savimaalla ja huonommilla osilla tukkia ei ole tulossa lainkaan. Osa on ihan ok. Istutuskuuset näyttävät hyviltä, mutta ovat vasta nyt pääsemässä kunnon kasvuvauhtiin.
Ensiharvennus tehdään nyt kesällä jos kelit ovat kuivat. Maaperä on hyvinkin savensekaista, mutta se kantaa kuivalla säällä oikein hyvin. Kuivatus on kunnossa ojitusmätästyksen ansiosta. Mäntytjen osalta ensiharvennus on hieman myöhässä. Luontainen kuusi on tulossa koivikon ja männikön alle.
Tämä olisi kannattanut istuttaa männylle koko kuvio. Laatu on riittävää ja järeytyminen ylivoimaista kuuseen ja koivuun verrattuna.
Koivua harvennetaan kuviolta todennäköisesti alle 30mottia/ha ja männyn poistuma tulee olemaan yli 60mottia/haPuulajivalinta on tarkkaa puuhaa. Pelkkä kaavamainen ”mäntyä vain vt:lle” ohje ei riitä. Savimaat ovat hankalia.
Varmaan aika moni meistä (kaikki?) on myynyt päätehakkuita joissa tukkiprosentti on yli 80, ainakin Väli- ja Keski-Suomessa metsää omistavat (poislukien Harjavalta), mutta kuinka moni on myynyt koivikon jossa tukkiprosentti on 66? Minä en ole myynyt ja parin kuukauden takaisen koivikon päätehakkuun jälkeen en tule siihen omana elinaikanani pääsemään ellen sitten tule ostaneeksi hyvää koivikkoa. Se minun paras koivikko nimittäin hakattiin nyt ja siinä päästiin 56 prosenttiin. Pettymyshän se oli ja ei auttanut vaikka koivuvanerinvalmistaja sen hakkasi.
Hyvin hoidetusta 50v istutuskuusikossa tukkiprosentti on parempi kuin hyvin hoidetussa istutuskoivikossa ja paremman prosentin lisäksi sitä tukkia kertyy enemmän. Eli sikäli kuusikon kiertoaika poikkea koivikosta. Se on sitten asia erikseen kannattaako kuusikkoa hakata kesken arvokasvun. Jeessi on päätynyt raakapuumarkkinan suhdanneennusteessaan siihen, että koivutukin hinta menee kuusitukista ohi. Minä en siihen usko, mutta se näkee ken elää.
Männyn, oksikkaankin, tukkiprosentti on todennäköisesti korkeampi kuin koivun kunhan runko on riittävän suora ja järeä. Koivikon päätehakkuussa saa olla tyytyväinen jos tukkiprosentiksi saa 50. Riittävän järeässä männikössä se kohoaa käytännössä aina aivan vertailukelpoisiin lukemiin kuusikoiden ja ”männyn maan” luontaisten/kylvettyjen männiköiden kanssa. Usein korkeammaksikin jos vain järeyttä on reippaasti.
Omakohtainen 4,2ha koe-ala on menossa Keski-Suomessa. Heikohkolle MT-pohjalle istutettiin 2011 keväällä 1200 mäntyä ja 1000 kuusta hehtaarille. Kaksoisvakkaa ei ollut käytössä ja metsäpalveluyrittäjä antoi palautetta, että mäntyä ja kuusta ei pysty samalla kertaa vakkaan laittamaan (tai pikemminkin taimien ottaminen oli kuulemma hankalaa) joten ohjeistin, että istuta sitten aina joka toinen vakallinen kuusta ja toinen mäntyä. Seurauksena se, että männyt ja kuuset tuli hieman ryhmiin ja osittain ”nauhamaisesti”. En ole ehtinyt palstalla käydä viime kevään jälkeen. Silloin taimet olivat jo osin reilusti yli metrin mittaisia, varsinkin männyt. Mielenkiintoista nähdä miten tämä kehittyy.
Viereinen 15 vuotias kuusentaimikko antaa selvää merkkiä siitä, että mänty on kyseisellä pohjalla parempi valinta, luontaiset männyt ovat keskimäärin selvästi istutuskuusia pidempiä. Vanhassa ja uudessa metsäsuunnitelmassa pohjaksi on merkattu mt ja sitä se minunkin mielestä on, mutta sen karumpaa laitaa. Alueen hirvikanta vaikuttaa turhan isolta joten tein nyt tällaisen sekaistutusratkaisun. Saas nähdä koska hirvet pistää männyt matalaksi. Tulevana kesänä teetän jokatapauksessa varhaisperkauksen.
Keskimääräiselle ja hiukan heikommalle mt:lle aivan harkitsemisen arvoinen vaihtoehto on männyn istutus jos vain hirvitiheys antaa myöten. Istutusmännikön kehitys on suorastaan huimaa, vetää vertoja rauduskoivulle. Varsinkin mt:n karumpi laita ja alueet joilla peruskallio on lähellä sopivat männylle oikein hyvin. Valtaosa aikaisemmin kauhistelluista ”räkämänniköistäkin” hakataan kahden harvennuksen jälkeen tukkileimikoina.
Väitän, että mt-pohjan istutusmännikkö ensiharvennetaan jopa kymmenen vuotta vastaavaa istutuskuusikkoa aikaisemmin ja etumatka säilyy kiertoajan loppuun. Toisaalta hyvää kakkosharvennettua männikköä voi kasvattaa vaikka satavuotiaaksi. Ja se toinen harvennus voi olla yläharvennus jos sellainen kiinnostaa. Männikön alle saa myös kuusentaimikon samalla todennäköisyydellä kuin koivikkoon.
Kuusen juurikääpä ei tartu mäntyyn joten siinäkin mielessä mänty sopii kuusikon jälkeen kasvatettavaksi.
Anton saa itkupotkuraivarit kun puhutaan kuusen viljelystä kuusen jälkeen, mutta ihan turhaan. Kun se lahokuusikko on sitten kasvatettu toiseen kertaan, niin voihan sen sitten tuleva sukupolvi laittaa superjalostetulle koivulle, h-haavalle tai vaikka eucalle. Aurinko nousee idästä seuraavanakin aamuna.