Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Olen päässyt näkemään nuita Naarva kitkijällä käsiteltyjä taimikoita 5-6v kitkennästä ja ne ovat viimeisen päälle hienoja. Kitkentä on ”valmis” menetelmä, suosittelen. Johtopäätökset pitää tehdä nimenomaan useampi vuosi käsittelyn jälkeen. Varsinkaan työnäytöksen perusteella ei kannata paljoa viisastella. Kitkentä on niin eri tekemistä kuin raivaussahatyöstö, että jälki ei tietenkään amatiniähele kelpoo.
Ja onhan se kitkennässä heikkoutena, että siinä talloontuu jopa 50 istutustainta hehtaarilla. Hui kauhistus!!!
Laatutyviä ei istutuskoivikosta hakata, mutta järeää vaneritukkia mahdollisesti kyllä.
En tinkisi istutustiheydestä 1600kpl/ha yhtään. Koivikoihin tulee aina jonkinlaista tuhoa. On parempi todennäköisyys saada päätehakkuuseen 400 tyveä kun taimia istuttaa 1600kpl verrattuna 1000kpl.
Istutustaimet kasvavat sopivalla pohjalla tasatahtiin ja tuossa 1600kpl/ha tiheydessä tyvitukin osalta oksat kuivaa aika pieninä.
Karsimisessa ei ole järkeä kun ruskotäpläkärpänen kuitenkin pudottaa laadun perus vaneritukiksi.
Kuusikon saaminen sinne istutuskoivikon alle on omien kokemusten ja lukuisten tienvarsikoivikoiden katselun perusteella enemmän epävarmaa kuin varmaa. Toki jos tyytyy aukkoiseen ja epätasaiseen metsänalkuun niin mikäs siinä. Joku korkolaskija tietysti todistaa, että muutaman sadan luontaisen kuusen kasvatus tuottaa paremman koron kuin kuusen istutus…
Jos metsävähennyspohja nostetaan 90 prosenttiin, niin metsäsä ostaneet tekevät jatkossa aina tappiollisen metsätalouden tuloksen. Se tarkoittaa, että 30% menoista saa takaisen verotuksen kautta. Sehän on suunnilleen nykyisten tukiaisten osuus tehokkaassa viljelyketjussa kl2 vaiheeseen asti. Kävishän se näinkin.
Metsävähennyksen tuloutuminen vaan kahlitsee sekin metsätilarakennetta niinkuin hieno termi kuuluu. Ei hyvä.
Jos metsävähennyspohja nostetaan 90 prosenttiin, niin metsäsä ostaneet tekevät jatkossa aina tappiollisen metsätalouden tuloksen. Se tarkoittaa, että 30% menoista saa takaisen verotuksen kautta. Sehän on suunnilleen nykyisten tukiaisten osuus tehokkaassa viljelyketjussa kl2 vaiheeseen asti. Kävishän se näinkin.
Metsävähennyksen tuloutuminen vaan kahlitsee sekin metsätilarakennetta niinkuin hieno termi kuuluu. Ei hyvä.
Savimaan uudistamista on tiedossa keväälle 2017. Muokkauksen laatu ratkaisee tuloksen täysin. Kyllä sitä kunttaa/humusta vaan pitäisi saada jonkinlainen kerros ohuen savikerroksen alle. Taimi sitten syvälle niin, että potti varmasti ulottuu siihen orgaaniseen kerrokseen. Rouste ei sitten ole ongelma.
Savimaalla joutuu istuttamaan kylmään maahan. Ei voi ottaa riskiä siitä, että savi kuivuu. Kuivaan ”savikanteen” istuttaminen vaatii voimaa ja iltapäivällä se voi loppua ammattilaiseltakin. Kuivaa savea ei myöskään saa tivistettyä kunnolla. Koneistutuksesta minulla ei ole kokemusta savimaalla, mutta se saattaisi olla paras mahdollinen menetelmä.
Tulevana kesänä (kesäkuussa) olisi pari hehtaaria kuusen istutusta ja vajaa hehtaari kesäkoivua. Mätästys juhannuksen tienoilla ja heti perään istutus.
Ruotsissa FSC edellyttää, että tukkimiehentäitä ei torjuta kemiallisesti. Suomessa lienee sama paine aika kova FSC:n osalta. Ongelmat ovat Ruotsissa tosi isoja, istutustaimet saattavat tuhoutua lähes kokonaan. Yksi välivuosi ei riitä, tarvitaan kolmekin vuotta, että syöntipaine laskee merkittävästi. Tukkimiehentäi lisääntyy kannoissa joten havujen korjuu tai kuivuminen ei asiaa helpota. Kantojen nostokaan ei auta kun ne kannot on kasalla parikin vuotta juuri sillä uudistetavalla kuviolla.
Ruotsissa on kovasti kehitelty mekaanista suojausta, esimerkiksi erilaisia vahauksia hiekalla tai ilman. Kokemukset ovat vaihtelevia. Mekaanisen suojan lisääminen nostaa taimikustannusta aika paljon.
Oma mielipiteeni on, että taimien käsittely torjunta-aineella taimitarhalla on täsmätorjuntaa parhaimmillaan. Nitriilikäsineet istuttajille ja käsienpesu ennen ruokailua ei ole vaikea järjestää.
Tupe, hieno suoritus! Turhia tuumaustaukoja ei ole pidetty kun tasaisen tekemisen tahti on ollut 4,5 minuuttia per kauha ja keskimääräinen ajomatka noin 200 metriä!
Juuri näin chester, Glalla ja minulla on varmasti aikaa laatia hakemus vaikka ruutupaperille ja jatkossakin se on mahdollista, mutta onko se järkevää?
Esimerkiksi juuri kaavatietoja ei nimenomaan ”säilytetä ja ylläpidetä” monessa paikassa vaan se haetaan ja esitetään sähköisesti yhdestä paikasta ja esitetään monessa kanavassa. Aivan niinkuin tilan rajat jo pitkään. Ei niitäkään piirretä monessa paikassa erikseen vaikka lohkomisen jälkeen.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Valtiolla on tavoitteena, että ajantasaisin metsävaratieto on yhdessä tietokannassa ja että kaikki päivittävät sitä. Se on hyvä tavoite ja tuskin mikään muu taho ottaisi sitä tehtäväkseen.
Parasta olisi jos tiedot avattaisiin omistajatietoineen. Vain se mahdollistaisi passiivisten aktivoinnin. Joidenkin mielestä passiivisten tulee kuitenkin pysyä passiivisina vaikka oma organisaatio ei ole aktivoinnissa onnistunut.
Tässä nyt Gla ja joku muukaan ei ole ymmärtänyt mistä tässä kokonaisuutena on kyse. Aivan varmasti näin massiivisen tietovaraston käyttöönotossa voi olla ongelmia aliuksi niinkuin on ollutkin, mutta kehitys kulkee aivan oikeaan suuntaan. Laserkeilausta tuskin on ajateltukaan ainoaksi tiedon keruu menetelmäksi. Esim. maastotyönä kerätty tieto on aivan tätä päivää nyt ja jatkossakin. Maastotyönä kerätyn tiedon päivittäminen metsään.fihin on ainakin omalta osalta onnistunut joka kerta hyvin sujuvasti. Kaikkein sujuvinta oli siirtaa tuore metsäsuunnitelma sinne metsään.fihin.
Kaukana ei toivottavasti ole sekään päivä kun metsäkone laserkeilaa käsitellyn kuvion hyvinkin tarkkaan ja tieto päivittyy metsään.fihin.
Kasvumallien suhteen kehitettävää on edelleen, koneellisestihan niitä puustotietoja kasvatetaan. Kasvumallien epätarkkuus tuskin on kuitenkaan Metsäkeskuksen syy. Ja sama ongelma on ollut metsäsuunnittelun alusta lähtien.
Päällekkäisyyksistä on digitaalisessa ympäristössä turha edes puhua. Paikkatieto on ”tasoja” ja kaavatieto on yksi sellainen. Kyseinen taso yksinkertaisesti vain siirretään sitä ylläpitävältä toinijalta metsään.fihin.
Jos Gla meinaa, että sähköpostin liitetiedosto on sähköistä asiointia niin hän on pahasti väärässä. Ei. Sähköistä asiointia on se, että olemassa olevaa tietoa ei tarvitse rustailla pdf-pohjille vaan vaikkapa juuri kemera-asioissa riittää kun klikkaa sitä kuviota ja valitsee, että ”hae kemeraa” ja muutama klikkaus perään ja hakemus on lähtenyt käsittelyyn. Pdf:ien siirtely ei paljoa paperipostista eroa.
Me täällä meuhkaavat olemme tietysti huippuasiantuntijoita omien metsiemme suhtee ja tiedämme asiat paremmin kuin kukaan muu. Ihan mukavaa kuitenkin on saattaa tiedot ajantasalle jo nyt, varsinkin kun se on varsin helppoa jos jaksaa muutaman lauseen kirjoittaa kuvion puustotunnuksista.
Olen avannut tietoni jokseenkin kaikille metsäpalveluita tarjoaville toimijoille ja se todella toimii. Olen saanut pelkästään asiallisia yhteydenottoja niin puukaupan kuin metsäpalveluiden osalta. Ja kovia tarjouksia esim. taimikonhoidosta. Ja jälkikin on ollut hyvää. Suosittelen tietojen avaamista kaikille!