Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Varhaisperkausta pystyy tällainen ei kanta-asiakaskin ostamaan 300€/ha taksalla. Ja sitä seuraaviakin jos ei päästä vesakkoa karkaamaan. Joskus tarvitaan se kolme raivausta, kustannukset noin 900€. Usein riittää 600€.
Kun taimikonhoitoihin suhtautuu kokonaisuutena niin ei tarvitse murehtia yksittäistä kuviota. Voi olla, että joku taimikko vaatii neljäkin työstöä, hui kauhistus!
Kuusikkoon sopivaa apulantaa, pellon y3, saa 40kg säkissäkin. Se on oikein sopivaa kun boorihan on laitettu kohdilleen jo aikaa ennen kasvatuslannoitusta, eikö niin?
On hyvä, että Luke tutkii ja nimenomaan metsänkasvatuksen kustannustehokkuutta. Ammattilaisilla on sitten vastuu jalostaa tulokset käytäntöön. Tässä tulee olemaan valitettavasti se heikko lenkki. Pelkkä ”alue” ei riitä ohjeeksi päätöksenteossa. Lisäksi tulee huomioida pienilmasto, maalaji tarkasti, kuivatustilanne nyt ja tulevaisuudessa, hoitoketjun jatko ja toimenpiteiden ajoitus, kuvion korjuukelpoisuus sellaisenaan ja/tai yhdistettynä muihin saman alueen kuvioihin jne jne.
Valitettavasti kustannustehokkaimpien ketjujen hahmottaminen vaatii teoreettista osaamista, kokemusta, jatkuvaa uteliaisuutta ja ennen kaikkea oikeaa asennetta. Liian usein joku näistä jää vajaaksi. Onneksi poikkeuksiakin on. Metsänomistaja voi itsekin olla huippu osaaja, mutta harvalla meistä kertyy sellaista volyymiä päätöksiä, että oikeasti voi sanoa jotain oppineensa…
Kuten jätkä totesi, niin varsinainen pystykarsinta kannattaa vain valmiiksi hyvälaatuisissa metsissä. Ja tuskin niissäkään…
Asia erikseen on sitten ”korjailu”, eli poikaoksan alkujen ja kaksoislatvojen tiputtelu jos sillä saadaan tyvi pelastettua perus tukkilaaduksi. Tämä voi olla hyvinkin kannattavaa (?)
Paljon tyvilahoa sisältään leimikkoon runkohinta sopii hyvin varsinkin metsänomistajalle. Käytännössähän se tarkoittaa järeyden ja tukkiosuuden pienenemistä, mutta ostaja maksaa silti saman hinnan terveestä puusta. Laho menee lahon hinnalla oli hinnoittelu mikä tahansa.
Rungonosa hinnoittelu olisi se kaikkein läpinäkyvin malli, paljon parempi kuin runkohinta. Se sopisi kaikkiin leimikoihin. Tarjousten vertailussa täytyisi enää pohtia mikä se tukin ja kuidun osuus siellä on. Sekin selviää jo lähi vuosina laserkeilaamalla maasta käsin tai UAVlla.
Erikoisin mittaus oli minulla ”autetussa” kaupassa, jossa harvennettiin pehmeän maan männikköä. Nuori motokuski teki innolla parria ja vähän tukkiakin. Kokeneempi ajokonekuski nosteli raakkeja kuitukasaan. Ei siinä mitään, ihan ok. Erikoiseksi homman teki kuitenkin se, että kuidut meni motomitalla ja parri/tukit tehdasmitalla…
Taitaa enemmän mennä aikaa ajourien pohdintaan ja mallailuun kuin mitä ”säästyy” taimi ja istutus kuluissa. Minä en ainakaan aikaa tällaiseen käyttäisi. ”Ajouratkin” kannattaa istuttaa kun kannot ja hakkuutähteet ovat sitten aikanaan apuna koneita kannattelemassa.
Istustiheydestä tinkiminen on hyvinkin marginaalista säästöä. Sinällään tuo 1300kpl/ha tiheydessä kasvattaminen saattaa olla ihan järkevää, mutta kun istuttaa 1800kpl/ha, niin voisitten taimikonharvennuksessa valita 1300 parasta puuta. Ei siinä lopulta kovin montaa istutuskuusta tarvitse poistaa ja parhaat jää jäljelle.
Kun sitten aikanaan ensi/ainoaharventaa tiheyteen 700 kpl/ha, niin lopputuloksena on se, että jäävät puut ovat keskimäärin yhtä etäällä toisistaan ajourakin huomioiden, se ura vaan näkyy ihmissilmään ”aukkona”.
Tiheys ja ”tungos” ei muuten sitten kiritä pituuskasvua yhtään ainakaan näillä tavanomaisilla puulajeilla. Tätä on ihan tutkittukin. Täytyy olla todella poikkeuksellisen harva puusto ennenkuin pituuskasvu hidastuu. Toki tungoksessa saa aikaiseksi pitkän, mutta ohuen puun…
microngroup.com/ulva
Eli eikun tilaamaan vaan, tällä on maahantuojakin, mutta en muista kuka se on.Ulva ei mielestäni kuitenkaan sovellu bortracin kehitykseen. Se on liikaa suotuisasta tuulesta riippuvainen ja säiliö tosi pieni.
Reppuruiskuun saa kerralla 0,3-0,5ha annoksen ja pistemäisellä suuttimella levitysleveyttä saa monta metriä tuulisellakin säällä.
Nythän tämän naaras/uros suhteen tapahtuu parannusta kun vasasuoja poistuu loppukauden jahdeista. Se on ollut suurin syy siihen, että naaraita ei ole kaadettu. Ei tämäkään toki kerralla muutu, perinteet istuu tiukassa, mutta avaus oikeaan suuntaan se sentään on.
Lisää joustoa lupamääriin tarvitaan vielä merkittävästi. Toisaalta sarvirajoituksillakin on ollut merkittävä vaikutus ka tuloksia alkaa näkymään. Toki seurakohtaisiahan nämä asiat on. Jahtipäälliköillä on valtaa ja varmaan ”demokraattisestikin” seuroissa päätetään, että ”meidän seura pitää vasasuojan voimassa”…
Taneli, minä olen huomannut, että tällä palstalla on jokseenkin turha esittää tutkimustuloksia. Ne eivät arvon raadille kelpaa elleivät ne tue omia uskomuksia. Tämä kitkentä on mielenkiintoinen juttu, jospa Tanelikin vaan ostaisi kitkennän jollekin palstalle ja tekisi sitten ihan omat johtopäätökset ja seurannan? Vai onko liian suuri investointi? Ylipäätään suosittelen kokeilemaan erilaisia menetelmiä ja vaikka puulajeja. Itse aion vielä sen hybridihaavikonkin istuttaa kun sopiva kuvio menee päätehakkuuseen.
Suorittava kirjoittelee nyt aivan jostain muusta koneellistamisesta kuin kitkennästä. Sehän tehdään nimenomaan hyvinkin aikaisin, ei se sovellu hoitamatta jääneille kohteille. RS-työstä tykkäävät ja elävät voivat olla huoletta, ei ole mitään merkkiä siitä, että yksityismetsiä alettaisiin laajamittaisesti hoitamaan ajoissa ja oikeaan aikaan.
Kitkennästä vielä, se ei vissiin ole mikään todiste menetelmän toimivuudesta, että UPM käyttää sitä metsissään vakiintuneesti? Sekin vissiin vaan merkki yhtiön harjoittamasta totuuden vääristelystä? Varmaan ajatuksena on tehdä kitkentää yhtiön metsissä ja sitten myydä menetelmää kalliilla hinnalla hyväuskoisille metsänomistajille? Vai mitä häh? Yhtiöiden maat muuten ovat keskimäärin huonommilla pohjilla kuin yksityismaat. Kuviokoot ovat tietysti isompia, mutta senhän voi korjata jokainen omalta osaltaan.
Amatimiähele riittää töitä jatkossakin. Eikai kukaan ole väittänytkään, että kitkentä sopii joka kohteelle. Ns. Perhemetsätalouden (liian pienet) kuviot jää rs- kohteiksi jatkossakin, mutta kun kuviolla on kokoa enempi kuin kolme hehtaaria niin kitkentä on kokonaisuutena varsin kilpailukykyinen menetelmä. Näkemättä asiaa ei voi hahmottaa, mutta se ei tietenkään estä viisastelua.
Saisi niitä kitkettyjä taimikoita vaikka mainostaa hiukan aktiivisemmin, niin tutustuminen olisi helpompaa. Tulokset puhuu puolestaan, jälki on hyvää.
Turvemaille kitkentä ei sovellu, niillä pinta nousee mattona ylös. Kivennäismailla ei ongelmaa kunhan mennään ajoissa niinkuin pitääkin. Ja boorit samalla kertaa jos on tarpeen.
Kannattaa kokeilla vaiko ihan riskillä, harvalla se yhdestä taimikosta on kiinni vaikka se menis ihan päreiksi. Vai onko?