Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Näätä, todennäköisesti niitä vt-kuusikoita on sinunkin katsomilla tiloilla ollut, nimittäin metsä-arviot ja metsäsuunnittelukin on vähän mitä sattuu. Kuvio merkataan mustikkatyypiksi kun pääpuulaji on kuusi. Näitä osuu kyllä kohdalle kun vähän tarkemmin katsoo.
Puustoisen vt-kuusikon kenttäkerros ei mt:stä paljon poikkea. Seinäsammal siellä vallitsee ja varvut puuttuvat. Kenttäkerros on hyvinkin erinäköinen kuin valoisammalla vt-männiköllä. Jäkälälaikut saattavat näistä kuusikoista puuttua kokonaan, johtuneeko kuusikon vähäisemmästä ilmankierrosta ja kosteammasta mikroilmastosta?
Ammattimiehet saa kommentoida erikseen, mutta kokemusta vt-kuusikoiden lannoituksesta minulla kyllä on. En ole missään muualla nähnyt samanlaista kasvureaktiota kuin 35-40 vuotiaassa vt-kuusikossa. Aivan tavallisella NP-lannoituksella ensiharvennettu vaalean vihreä ja jopa harsuuntuneen näköinen kuusikko muuttuu totaalisesti toiseksi kun typpeä lykkää 150kg/ha, eli lantaa 600kg/ha. Kyseiset lannoitukset ovat omalla kohdallani todennäköisesti kaikkein kannattavimpia metsätalouden investointeja. Kallioalueiden vt-kuusikot ovat asia sitten erikseen. Niissä kuivuuden riski on niin iso etten uskalla ainakaan suositella jatkokasvatusta lannoittaen. Niistäkin tähän mennessä hyvät kokemukset, mutta kuivuus ja kirjanpainaja on todellinen riski. Sormi saa olla liipasimella niiden kanssa joka kesä…
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vt-kankaita kannattaisi uudistaa kuusella. Tai vt-pohjien kuusialikasvosta kannattaisi suosia tai kasvattaa. Ei missään nimessä. Keskiverto mt-llkäkiin mänty hakkaa kuusen tuotoksessa. Jos hirvitiheys vsen vaan mahdollistaa.
Maastullissa oli pari viikkoa sitten (?) juttu harsintakuusikosa, oliko peräti ”varoituskuusikko”? Se oli solakkaa ja periaatteessa arvokasvuvaiheessa. Itse olisin ainakin kokeillut typpilannoitusta ennen päätehakkuupäätöstä. Kuusamossa oikein tutkittiin vajaatuottoisten ja yli-ikäisten kuusikoiden lannoitusta joskus 70-luvulla ja nekin reagoivat positiivisesti. Kannattavuus voi olla asia erikseen, mutta jos ollaan tukkikynnyksellä, niin kannattaa ainakin kaksikertaa harkita mitä tekee.
Aivan sama onko ct vai vt. Molemmilla mänty ainoa järkevä puulaji. Vaikeaksi menee.
Tällä palstalla on useampi epäilevästi kantokäsittelyn tehoon suhtautuva. Täytyy vain toivoa, että valtaosa urakoitsijoista ja kuljettajista tekee työn hyvällä asenteella, eli huolellisesti kantokäsittelynkin osalta.
Tutkimustuloksen tulkinta ei saa kääntyä sellaiseksi että kantokäsittelyllä ei ole mitään väliä…
Tupla
Taneli kuvasi hyvin tätä räkämäntykeskustelua 🙂
Mahdoton sanoa mitä siellä on. Voi olla, että nyt tukkiprosentti jää alhaiseksi ja voi olla, että arvokasvua olisi sikäli vielä saatavissa, että järeä oksainenkin runko kelpaa paremmin tukiksi kuin laiha. Voi olla niin, että yläharvennus on tässä huonoin vaihtoehto. Siinä hakattaisiin nyt isoimmat puut huonolla tukkiprosentilla pois ja jäljelle jäävien latvukset eivät enää toivu, eli niistäkään ei tukkia hakattaisi. Ja tuuli ja lumi katkoo niitä.
Näkemättä paha sanoa, mutta kun sinne halutaan alikasvosta, niin alaharventaisin nyt ja hakkaisin sitten joskus ne valtapuut kun ovat järeytyneet reippaasti. Nyt voisi vetää harvaksi 300-350 runkoa hehtaarille asentoon. Harvempi puusto helpottaa sitten alikasvoksen säästämistäkin.
En usko tämän metsälahjahuojennuksen vaikuttavan metsätilojen kokoon tai metsänomistajien aktiivisuuteen juuri lainkaan. Huojennus on niin monimutkainen ettei siitä saa keskimääräinen metsänomistaja mitään selvää. Varallisuuden jakaminen aiheuttaa jännitteitä perheissä jos niitä ei ennestään ole. ”Verovapaus” tarkoittaa sitä, että kateus nostaa päätään.
Tavallisesti kyse on muustakin omaisuudesta kuin metsätilasta ja lähes aina on tavoitteena perillisten tasapuolinen kohtelu. Metsälahjavähennys istuu tähän todellisuuteen hyvin huonosti. Luovutusvoittoverosta vapaa sukupolvenvaihdoskauppa on verotehokkain luovutustapa tämän uuden metsälahjavähennyksen jälkeenkin. Ja siiinä hyvin luontevalla tavalla liikkuu sitä rahaa jolla tasapuolisuus voidaan varmistaa.
Olen samaa mieltä kuin joku tuossa edellä, että jos jatkaja on niin tumpelo ettei kykene ostamaan tilaa edes lahjanluenteisella kaupalla, niin tuskin hänen metsätaloudestaankaan mitään tulee.
Erikoinen piirre tässä on se, että metsätalousyrittäjien etua ajava järjestö ajoi tämän huojennuksen läpi ja kuitenkin huojennus rajoittaa nimenomaan metsätalousyrittäjien metsäpinta-alan kasvattamista.
Ja kannattaa sekin muistaa, että saattaa se iäkäs metsänomistaja tarvita itsekin niitä metsätuloja. Suurella osalla eläkkeet ovat tosi pieniä ja kun itse ennustaa jonnekin 30v päähän, niin oman eläkkeeni varaan en paljoa laske…
Sitkeässä istuu usko siihen, että tiheässä oksat karsiutuvat paremmin. Se toki pitää paikkaansa, että oksat jäävät ohuemmiksi jos tungosta on kunnolla, mutta oksikkuuslaadun ja järeytymisen välillä täytyy yrittää tehdä oikea valinta. Se on kuitenkin varmaa, että kun tyvitukin oksat ovat kuolleet, niin harvakaan kasvatusasento ei niiden oksien paksuutta enää lisää.
En tunne lapin olosuhteita kovinkaan hyvin, mutta veikkaisin, että kannattaa keskittyä siihen, että tyvitukin oksat kuivuvat nopeasti (20-30 vuotta?) ja sen jälkeen tehdään latvukselle tilaa hyvinkin reippaasti. Järeys on laatukriteereistä kuitenkin ylivoimaisesti tärkein. Kuitupuun laadulla ei väitetä olevan niin väliä, mutt akuten tässäkin ketjussa mainitaan, niin järeyslaadulla on kuitenkin merkitystä.
Räkämännikön tiukassa pitäminen ei paranna puun laatua vaan päinvastoin huonontaa sitä kun järeyskehitystä jarrutellaan. Järeys on ainoa järkevä keino jolla laatua voi parantaa. Ja niin se lukemattomilla ”räkämännikköhehtaareilla” paraneekin. Todella harvassa ovat ne männiköt joita ei kahden reippaan harvennuksen jälkeen tukkina hakata.