Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Nämä neulasanalyysien tulkinnat ja suositukset eivät ole mitään jumalan sanaa. Ne ovat vain apukeino mahdollisen ravinne-epätasapainon tunnistamisessa. Varsinkin sivuravinteiden (kalsium, magnesium, rikki) osalta puutosrajaa ei oikeasti tunneta. Sama juttu kuparin ja sinkin osalta. Maaperän tunnistaminen, ja latvuksen kasvuhäiriöidenkin, on tärkeämpää.
pahimmillaan on tulkittu turvepelto kivennäismaaksi ja saatu boorin ja fosforin puutosten takia suositus NP+B lannoituksesta. Ja aiheutettu ankara kaliumin puutos kun kivennäismaalle kaliumlisäystä ei suositella.
Näiden ravinneanalyysien ja varsinkin puutosrajojen ilmoittaminen em. ravinteiden osalta kannattaisi karsia analyyseista pois kun aiheuttavat vain turhaa epäselvyyttä. Suomalaisia metsämaita ei kannata kalkita missään olosuhteissa. 300kg/ha tuhkaa on turvallinen määrä. Siitä ei ole mitään iloa, mutta ei haittaakaan. Toki jos on ns. boorituhkaa niin sitten saadaan boorilannoitus ja se on hyvä juttu JOS on boorista puutetta
Magnesiumin puutosta on todellisuudessa havaittu vain erittäin huuhtoumaherkillä sorakuoppien metsitysalueilla eikä Metlakaan aikoinaan tutkinut asiaa tarkemmin. Puutosrajat ravinneanalyysille on vedetty jostain vanhasta olettamasta. En olisi lainkaan huolissani rehevillä pohjilla joista tässäkin lienee kyse
Kun boorinpuutosta tarkemmin tutkittiin reilu 20 vuotta sitten niin havaittiin että se häiritsee hienojuurien kehitystä niinkuin näkyvän latvankin. Havaittiin myös, että häiriö aiheuttaa myös muiden ravinteiden puutosta latvuksessa (=neulasnäytteessä). Tämän seurauksena kehitettiin Metsän NP2 lannoite (19-4-0, boori 0,4%, sinkki 0,1%) johon sai kemeratukeakin. Ajatuksena että elvyttää boorinpuutoksesta kärsivän kasvatusmetsän nopeammin hyvään kasvuun. Ja hyvinhän se toimi, mutta kyllä boorinpuutos olisi korjaantumut pelkällä boorilla.
Ilmeisesti rehevillä pohjilla sinkistä voi oikeasti olla jonkinlaista niukkuutta boorin lisäksi, mutta magnesiumista en olisi lainkaan huolissani.
Kannattaa tehdä pelkkä boorilannoitus niin muutkin puutokset korjaantuvat ja jos haluaa hifistellä niin ehkäpä YaraVita Zinktrac joku loraus samalla. Zinktracissa sinkkiä 700g litrassa joten 1 litra sitä hehtaarille riittää niin saa saman määrän kuin Metsän NP2 ( ja NP1) saatiin.
Kalkkia ei pidä suomalaisille metsämaille levittää, se aiheuttaa vaan boorinpuutosta kun pH:n nousu heikentää boorin saatavuutta.
Jos on varttuneempaa metsää niin Metsän NP1 olisi paras ratkaisu, mutta näillä hinnoilla jäänee tekemättä.
Metsitystuen varsinainen tavoite ei ole ollut hiilinielun kasvattaminen vaan metsäkadon hidastaminen. Tämän takia jo puustoiseksi katsotun kuvion metsittämiseen ei tukea ole saanut. Esim. FAO:n määritelmä metsälle on suomalaisittain aika vaatimaton (vrt. savannit)
Sarkaleveydellä ei ehdoissa ja niiden tulkinnassa sinällään ole väliä. Vanhat ojat saavat olla vaikka 5m välein, MUTTA jos niissä kasvaa puita, niin vaaditaan 20m jokseenkin puutonta väliä.
Onko tässä järkeä on asia erikseen. Ja onko järkeä tukea turvesuon pohjien metsitystä 1500 eurolla, eli istuttamista, kun pelkkä tuhkanlevitys jo varmistaa puuston uudistumisen ja kasvun?
Uturuiskut sillä tavoin käytettynä kuin Jätkä esittää ovat historiaa. Uturuiskulla levitys tehtiin tosiaan utuna niin että ”levityshyrrää” pideltiin varren päässä noin 2 metrin korkeudessa. En ainakaan itse sellaiseen enää lähtisi. Vaatii todella otollisen tasaisen, mutta heikon tuulen että onnistuu edes teorissa ja käytännässä utu leijailee levittäjän päälle. Levitystasaisuuden arviointi on myös hyvin vaikeaa. Mitään lisäaineita ei utu-ruiskussa käytetty vaan se oli nimenomaan optimoitu 360g glyfosaattia sisältävälle Roundupille. Nesteen viskositeetti on tärkeä ominaisuus ja sitä ei pidä (pitänyt) soteka millän seoksilla.
Jos laitteet kiinnostaa, niin mankarulv.com sivuilta niitä löytyy. ”Ylä-ilmoihin” levittävää mallia ei ole tarjolla, mutta Jätkä varmaan virittelisi sellaisen noista itse. Noita Mankarin laitteita käytetään joulukuusiviljelmillä hyvällä menestyksellä. Voisi toimia nuorissa taimikoissakin. Ulva-ruiskun etu on kontrolloitu levitys, kun glyfo leviää käytännössä keskipakoisvoiman levittäminä mikro-pisaroina niin ”paine” puuttuu. Tämä tarkoittaa että sumua ei leviä levityskohdan ympärille kuten reppuruiskulla voi käydä. Tyyni sää on silti ehkäpä vielä eduksi. Ulvaruiskulla ei kannata sitten booria levittää, hehtaarille sitä tarvitaan 15litraa joten ulv-ruiskulla menisi ikä ja terveys ja viskositeetti tuskin edes soveltuu ko laitteisiin.
Pajukon torjunnassa olennaista on saada noin 6litraa/ha annoksella glyfosaattia käsiteltävälle alalle. Sinällään on totta, että vesimäärä kannattaa pitää pienenä, 5% seos on laihin mitä kannattaa käyttää. Sumuruiskulla voi aivan hyvin käyttää vaikka 50% seosta.
Selvä. Ehkäpä asiasta saadaan myös kokemuksia nyt kun näitä kohteita on paljon.
Laitapa Jätkä hakukoneeseen Bracke T26.b
Bräcke valmistaa sekä metsä-äkeitä että jatkuvatoimisia laikkumätästäjiä.
Kumpikaan näistä ei mielestäni sovellu turvepohjien muokkaukseen. Ei myöskään yhä käytössä olevat TTS metsä-äkeet sen missään eri versioissa.
Turvekankaalla arvokkaita kokemuksia, kiitos!
Paljas turvepinta on varmasti hellekesänä kova paikka sirkkataimille. Tämä voi puoltaa hyvinkin sitä, että tuhka kannattaa levittää pari vuotta kylvöä aikaisemmin jotta saadaan kasvillisuutta suojaksi sirkkataimille (niiden viereen) vaikka siitä harmia onkin myöhemmin.
GPS ajo-opastin kannattaa ottaa avuksi suorien linjojen ajamiseen, näitä löytyy nykytraktoreista. Siinäkin voisi olla järkeä, että kylvörivin eteläpuolelle jyrsittäisiin tms. muokattaisiin palle jonka varjossa sirkkataimet pysyvät paremmin hengissä?
Yksi käyttökelpoinen kone saattaisi olla Neva 111.2 jyrsin. Juttua löytyy tuolla hakusanalla.
Tavanomainen metsä-äes tyyliin bräcke tuskin näihin hommiin soveltuu.
Suopohjia on hyvinkin monenlaisia. Pohjamaan laatu ratkaisee paljolti männyn laadun. Jos pohjamaassa on karkeaa ainesta (usein on) ja turvetta on jäljellä noin 30cm niin mänty kehittyy ihan ok laatuiseksi ja tukkiprosentti moninkertaiseksi hieskoivuun verrattuna. Ja aivan varmasti koivua on sekapuuna teki mitä tahansa.
Täysin kerettiläinen ajatus turvesuopohjien vesakon torjuntaan kun tavoitteena on turvata mäntyjen kehitys:
ruiskutus pienellä määrällä glyfosaattia (1-2litraa/ha?) ja vähintään 200litraa, mieluummin 300litraa, vettä seoksella syksyllä kun männyn taimet ovat täysin puutuneet, mutta koivun lehti vielä vihreä. Tähän voisi käyttää traktoriruiskua niin homma joutuu ja annostuksen pystyy vakioimaan.
Männyt eivät vahingoitu, mutta koivut ottavat nokkiinsa kunnolla. Eivät kaikki kuole, mutta mänty menee seuraavina vuosina menojaan?
Istuta argrow pottiputkella, mutta käytä lannoitteena mahdollisimman matalatyppistä NPK:ta, eli Yara Hevi 1 (NPK 8-5-19+ hivenet).
Argrow lannoite ei noille kohteille sovi kun siinä ei ole lainkaan kaliumia.
Lannoitetta ei siinä paljon tule, mutta saattaisi hyvinkin riittää parin kasvukauden tarpeisiin. Kustannus olisi lähinnä mitätön ja lisätyötä ei käytännössä ollenkaan.