Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Perintöveron ja puunmyyntiveron päällekkäisyys ei ole ongelma jos/kun ei päästrä tilannetta perimisvaiheeseen. Metsätilan SPV:ssä on kaksi isoa veroporkkanaa joita ei muilla omaisuuslajeilla ole. Tärkein on luovutusvoiton verovapaus kun ostaja on lapsi, lapsenlapsi, tai sisar. Kaupassa kertyy myös metsävähennyspohjaa. Lisäksi on nyt tämä metsälahjavähennys. Sekin räätälöity vain metsätiloille.
Olen jyrkästi sitä mieltä, että jos jatkaja ei pysty hyvinkin edulliseen hintaan metsätilaa ostamaan vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan vaikka lainarahalla, niin tokko hän on sovelias mihinkään taloudelliseen toimintaan.
Metsävähennys sinällään on turhan kaavamainen. Metsävähennyspohjaa kertyy taimikkotilan ostossakin ja toisaalta pelkkää järeää puustoa sisältävässä metsässä 60% on liian vähän. Miksei metsävähennyspohja kerry aidosti puuston arvon perusteella? Valtio kerää metsävaratietoa (metsään.fi) ja tarvittaessa voisi todentaa puuston arvon metsä-arviolla kuten nytkin tehdään SPV-tapauksissa. Tämä voisi hillitä taimikkotilojen arvonnousua ja toisaalta puustoisilla tiloilla voisi vähentää vaihto-omaisuuden arvon eli ”puuvaraston” arvon niinkuin muutkin yrittäjät tekevät vaikkapa yrityskaupoissa.
Soiden ojituksen yhteydessä jos tehtiin istutuksia, niin istutuskuoppaan laitettin raakafosfaattia. Siinä fosfori on veteen liukenemattomassa muodossa ja juuret eivät saa polttovioituksia. Raakafosfaatti eli apatiittimalmi taitaa olla ainoa lannoite jota voi/kannattaa laittaa suoraan juuriyhteyteen. Apatiittia voi ostaa maatalouskaupasta, minimitoimitus lienee luokkaa 40 tonnia.
Boorilannoitus tietysti kannattaa taimikoissa jos niissä on boorinpuutos tai on selkeät ennusmerkit siitä, että boorin niukkuus tulee ongelmaksi.
Typpilannoitus ei taimikoissa kannata ainakaan jos levitystyön joutuu ostamaan. Jos kuusikko ei jaksa kasvaa edes ensiharvennusmittoihin, niin sitten ennuste on heikko ylipäätään. Todennköisesti vedestäkin on sitten puutetta.
Omalle kohdalle on osunut paljolti samanlaisia pohjia. Taimikonharvennuksessa luodaan motokorjuun edellytykset. Kuuset pois kuivilta töppyröiltä ja ylispuu koivut notkoissa valmiiksi harvaan asentoon. Kokonaisrunkoluku max 2000kpl, mieluummin alle.
Motokuskia kannattaa sitten ensiharvennuksen aluksi ohjeistaa erityisen huolellisesti. Erittäin helposti käy niin, että kuski ei osaa tehdä puulajivalintaa oikein. Tämänkin takia kannattaa raivata reippaasti kuuset kuivilta paikoilta pois eikä kasvatella ”kun mahtuuhan se siellä kasvamaan ja siitä saa kuitupöllin harvennuksessa”.
Malaxissa ei ole boorinpuutosta metsäpohjilla. Tästä olen 100% varma. Hallaa on ollut viime kesinä Etelä-Suomea myöten ja koivut hakkaa kuusenlatvoja ympäri Suomea.
Asiaa on tutkittukin ja suositukseksi jäi, että hieskoivikko kasvatetaan harventamatta tai yhdellä raivauksella päätehakkuuseen jossa hakataan koivukuitua ja energiapuuta. Se oli sitä aikaa kun energiapuulla oli kysyntää. Itse lähtisin siitä oletuksesta, että hieskoivikko ei tuota tukkia. Hieskoivui ei myöskään hyödykasvutilasta olenkaan samaan malliin kuin raudus. Ne ovat tässä suhteessa ihan eri puulajit. Raivaisin asentoon 3000kpl/ha (jopa 4000kpl/ha) ja sitten aikanaan (10-15v?) jos näyttää siltä, että tukkiakin voisi tulla, niin kuituharvennus motolla jonkun muun puukaupan yhteydessä asentoon noin 1000kpl/ha. Puut jättäisin raivauksessa nyt niin, että eivät ole kiinni toisissaan (eli on motolla aikanaan harvennettavissa) ja kaksi/usemapihaaraiset harventaisin niin että jää vain yksi runko.
Kuuset tietysti säästäisin nyt ja tekisin niille tilaa. Hyvällä tuurilla tukkia tulee aikanaan, mutta tuskin 20-30mottia enempää harventelipa sitten miten tahansa.
multipenkeistä kunnossa ovat ne harvat joita ei ole purettu ja rakennuspaikka on ollut suotuisa. Kyllä niidenkin kanssa epäonnistuttiin.
en itse käyttäisi ilmalämpöavusteisen sähkölämmityksen ulkoyksikköä millään tavalla alapohjan tuulettamiseen. Alapohjan rakenteiden ylimääräinen jäähdyttäminen lisää kondenssin riskiä ehkä juuri sen verran että homeelle syntyy otolliset olosuhteet.
Nykyään ei rossipohjaa kannata rakentaa kuin poikkeustapauksissa ja silloinkin rakennuspaikka on väärä. Maavarainen laatta on tukevampi ja energiatehokkaampi. Toki se täytyy kaikilta osin rakentaa oikein ja salaojitus erityisesti.
vanhassa rakennuskannassa rossipohjat ovat ok ja niitä ei pidä muuttaa laatalle. Eikai näin enää tehdäkään. Jos rintamamiestalon alapohja on kunnossa niin sille ei pidä tehdä mitään. Painuneet eristeet voi vaihtaa selluvillaan korkeintaan ja ilmansulkupaperit tarkasti paikalleen. alapohjan tuuletusta ei kannata millään konstilla parantaa jos talo on pysynyt terveenä jo useamman vuosikymmenen.
Kondenssi ja sen huomiotta jättäminen on varmasti yksi iso syy monen rakennuksen ongelmiin.
Energiansäästö on toinen iso ongelma. Kun vaikkapa ison koulurakennuksen ilmanvaihto suljetaan tai säädetään hyvin pienelle viikonlopuksi, niin tiedetäänkö oikeasti mitä muutakin tapahtuu kuin energiansäästöä?
Varmasti räystäillä voidaan ongelmia välttää, mutta kerrostaloissa niiden hyöty lienee aika rajallinen. Vaikkapa 6-kerroksiseen taloon täytyy laittaa aika pitkät räystäät jotta tuulen mukana kulkevan sateen pääsy seinälle oikeasti estyisi.
Kun rakennetaan isoja rakennuksia (kerrostaloja, toimistoja jne.), niin harjakaton harja nousee melkoisen korkealle jos sellainen haluttaisin rakentaa. Suurin osa tänäkin vuonna Suomeen rakennettavista kattoneliöistä on tasakattoja. Ja valtaosin ne toimivat hyvin. Jos eivät tomi, niin jossain kohtaa on oikaistu.
isoin ongelma FSC:ssä saattaa olla se, että kemiallisella torjunta-aineella (tukkimiehentäi) käsiteltyjä taimia ei saa käyttää uudistamisessa. Näin on ainakin Ruotsissa, mutta onko jo Suomessakin. Taimia koitetaan sitten vahata ja päällystää hiekalla. Tulokset ovat olleet hyvin vaihtelevia ja taimikustannus joka tapauksessa korkeampi.
tietysti myös glyfosaatin käyttö on varmaan kiellettyä. No viisi vuotta on lyhyt aika.