Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Kantosirpissä se ”sirppi” avasi venttiilin. Paine pumpattiin käsin kuten paineruiskuissa. Paineen pumppaaminen ei ole ongelma, mutta sen venttiilin avaamiseen olisi hyvä saada ”järkeä”.
Silloin kun tämä kemikalihysteria ei ollut vielä todellisuutta, niin raivaussahaan oli saatavilla kantosirppi, eli lisävaruste jolla sai ilmeisesti kohtuu vaivalla mcpa tai glyfosaattiliuoksen ruiskutetusta lehtipuun kannolle. Kantosirpistä löytyy kuvia googlettamalla. Jos purppuranahakka itiöistä saadaan kehitettyä kaupallinen tuote jolla vesominen voidaan estää, niin sitten toivottavasti saadaan kantosirppi tai vastaava takaisin markkinoille. Todennäköisesti harmaaorvakka (rotstop) ja purppuranahakkavalmiste voidaan sekoittaa samaan liukseen ja sitten olisi biologinen luonnolle vaaraton litku tarjolla jolla voidaan raivauksen yhteydessä estää lehtipuiden vesominen ja juurikäävän leviäminen havupuiden kantoihin.
Se levityslaite kuitenkin tarvitaan. Nykypäivänä ruisku voisi olla akkutoiminen ja vaikka sen verran älykäs ettei kantosirpissä ollutta mekaanista vipua enää tarvittaisi.
Hakkuita en tee itse lainkaan, korkeintaan maahankaatoa. Etäpalstojen istutus ja satunnaisten raivaustöiden ajaksi olen etsinyt mökin vuokralle tai ollut hotellissa. Jotain majoitusta löytyy yleensä yllättävänkin läheltä. Joissain paikoissa on sauna valmiina illalla ja ruoka hyvin kohtuulliseen hintaan. Sesongin ulkopuolella saa hotellihuoneenkin alle 60 eurolla ja siihen kuuluu runsas aamiainen. Mieluummin olen jossain maatilamajoitustyyppisessä kortteerissa. Samalla syntyy kytkös paikallisiin, löytyy vaikka se kohtuuhintainen soraurakoitsija jne.
Ei paljon kannata taukotupiin, kiinteisiin tai liikuteltaviin, investoida.
Mallasohrakasvuston (tai mallasvehnän) pakkotuleennuttaminen ei taida olla oikein mahdollista jos tavoitteena on mallastaminen, wikipedia: ”Mallas on idätettyä viljaa, josta idut on poistettu, ja sen jälkeen jyvät on kuivattu ja rouhittu”
Idätys ei onnistu jos kasvusto on tapettu glyfosaatilla.
On jokseenkin varmaa, että jättöpuita tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä enemmän. Metsänomistaja tarvitsee niiitä jotta saa puunsa kaupaksi, luonnon monimuotoisuuden kanssa tällä ei ole niinkään tekemistä. Voin olla väärässäkin. Itse kuitenkin hallitsen tätä riskiä niin, että jättöpuuryhmät huomioidaan viimeistään ensiharvennuksessa. Viljelymetsään ne täytyy säästää jo silloin, jotta ei joudu jättämään aikanan havutukkia pystyyn kun muuta ei ole. Tämä lienee monimuotoisuuden kannalta järkevää. Eli siis vaikka pyrin haapaa vähentämään systemaattisesti, niin jos sitä on ensiharvennukseen asti säästynyt (kuten yrityksistä huolimatta usein on), niin ne ryhmät merkkaan sinne ensiharvennusleimikolle jo pystyyn jätettäviksi. Ja nimenomaan ryhmiin. Yksittäisiä puita en merkkaile. Paitsi järeitä raitoja ja leppiä jos sellaisia on. Koivu jää sästöpuuksi vain tekopökkelönä.
En ole innostunut näistä serteistä sitten yhtään, mutta tosiaan tulevaisuudesta ei tiedä ja säästöpuiden jättäminen ja niiden jättämiseen varautuminen ei okeastaan maksa mitään. Voihan ne sitten hakata 20 vuoden päästä päätehakkuussa pois jos maailma on mennyt siihen malliin, että sertejä ei enää kysellä.
Ensin pitää olla jotain rautatiellä kuljetettavaa Kiinasta länteen. Sitten voi jotain bulkkia palata euroopan suunnasta takaisin Kiinaan. Enpä usko, että Venäjän intresseissä on tehdä transitoa erityisen edulliseksi ja sujuvaksi jos Venäjän hyöty on vain jokin ratamaksu. Sellupaaleilla ei tavallisesti kovin kiire ole ja virta oon jatkuvaa. Täytynee odottaa teleportti tekniikan tuloa ennenkuin mikään pystyy kilpailemaan valtamerikuljetuksen kanssa ainakaan puhtaassa bulkkirahdissa…
Kemijärvi taitaa olla todennäköisin julkisuudessa olevan tiedon perusteella. Kuopio olisi tietysti se kovin mahdollinen juttu. Sen osalta, niinkuin muidenkaan, tietoa ei ole julkisuudessa.
Valtaosa ojitusalueista on vielä niin nuoria, että kokemusta uudistamisesta ei paljoa ole. Itselläni vielä vähemmän, onneksi. Isovarpurämeillä aion kokeilla uudelleen soistamista sitten kun päätehakkuun aika on. Omat suokuviot on niin pienialaisia suojuotteja että tuskin kannattaa mitään kaistalehakkuita tehdä. Idea on se, että hakataan puut pois ja ei tehdä mitään. Ojat menee hakkuussa toivottavasti viimeistään tukkoon. Sitten odotellaan rahkasammalten runsastumista. Rahkasammal on hyvä itämisalusta puun siemenille. Kun taimettuminen on tapahtunut, niin avaan sitten ojat ja mielellään varovasti vaikka kahdessa vaiheessa jotta ravinnehuuhtouman voi välttää. En siis ainakaan isovarpurämeillä ”hoida vesitaloutta kuntoon” aluksi. Päinvastoin. Saas nähdä kuinka toimii.
Mustikka ja osin puolukkaturvekankailla on usein alikasvosta liikaakin. Ehkä niillä kannattaa päätehakkuu tehdä kahdessa vaiheessa ikäänkuin verhopuuston kautta esimerkiksi 10v välein hakkaa valtapuuston pois. Ja sitten vesitalous kuntoon.
se on varmaa ettei paksuturpeisiin suometsiin, tai siis avohakkuukuvioille, kannata istuttaa mitään. Ohutturpeiset ovat sitten asia erikseen, mutta ne eivät suometsiä olekaan, korkeintaan entisiä suometsiä. Niistä mennään kivennäismaiden mallilla pääsääntöisesti.
aika moni meistä, ehkä Jeessikin, on siirtynyt ajasta ikuisuuteen seuraavan 20v aikana. Siinä jeessin juurikääpäkannokossa on koivikon ensiharvennus silloin ajankohtainen. Omistaja voi olla joku muu kuin Jeessi ja hän hyvinkin haluaa hyödyntää kuusialikasvoksen. Toki onhan se tullut selväksi, että osaa meistä kiinnostaa vain oma etu, tulevista polvista viis.
erikoiseksi tämän tekee se, että MG olisi sen käsittelyn sinne varmasti tehnyt ja ilman laskua metsänomistajalle. Ei voi kuin ihmetellä. Onneksi ei olla naapureita.
Jos oma aika ei riitä, niin ostometsuria ei todellakaan kannata vieroksua. Kilpailutat vaan sen varhaisperkauksen niin hinta ei paljoa päätä huimaa ja kemeraakin vielä saa.
kaikkein huonoin vaihtoehto on tehdä jonkinlaista omatoimista reikäperkausta ja uskoa siihen, että joku vielä 10v päästä tulee vesakon korjaamaan energiapuuksi ja vielä maksaa siitä. Ja vaikka tämä toteutuisi niin kasvutappiot ovat pysyviä.
jos raivata itse niin raivaa kunnolla. Siis todellakin kaikki lehtipuu nurin. Jos mietityttää onko tänä vuonna vielä liian aikaista, niin raivaa nyt ainakin reippaan kokoinen alku. Siitä on sitten hyvä seurata miten taimikko kehittyy eri aikaisella käsittelyllä. Taatusti työ ei mene ainakaan hukkaan! Saat myös hyvän käsityksen siitä minkälaista työ on ja paljonko saisit itse kesän aikana tehdyksi.
koivikosta kannattaa se alusvesakko raivata tänä kesänä pois. Joudut sen kuitenkin tekemään. Nyt työ on vielä kevyttä, mutta parin vuoden odottelulla työmäärä helposti tuplaantuu. Ja koivujen kasvutappiot ovat tosiasia.
Jeessi hakkaa meitä kuusiuskovaisia leimakirveellä taantumuksen vangeiksi niin innokkaasti että väkisin saa vaikutelman että hän on saanut oppinsa seisomalla taistolaisten tai kepun K-Linjan joukoissa vielä jälkistalinistisella 80-luvulla. Otan leimaamisen ehdottomasti kunnianosoituksena vastaan.