Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Sitolkka, tarkoitatko, että kun seuraavien kesien lämpösummasta ei ole varmuutta, niin lannoittaminen ei kannata? Vai mitä oikein tarkoitat? Väitän, että ne viime vuosina lannoitetut metsät kasvavat tänäkin vuonna ainakin suhteessa yhtä paljon enemmän kuin lannoittamattomat. Joten tuottoa tulee. Tietysti jos tulee sellainen kesä että kasvukausi ei ala ollenkaan niin sitenhän mikään metsä ei kasva. Pidätkö tätä hyvinkin todennäköisenä? Ja pitääkö nyt välttää lannoitusta niissäkin metsissä joissa männyn neulaset on kiinni? Suhtaudutko lannoitukseen kielteisesti ideologisista syistä, tutkimustietoon perustuen vai onko sinulla huonoja kokemuksia?
Ok, en varmaan osaa käyttää ja tulkita excelin antamaa tulosta oikein. Tehdään se lannoitus vaikka elokuussa 2017 ja hakataan elokuussa 2024. Eli seitsemän kasvukautta lannoitusvaikutusta. 16,4% täyttäisi antavan.
Korkolasku on sikälivekkulia, että vielä parempaan korkotuottoon pääsee kun realisoi lisäkasvun jo neljän kasvukauden kuluttua elokuussa 2021. Oletetaan, että lisäkasvua ehtii kertyä 13mottia/ha ja edelleen 55€/motin hinnalla siis 715€/ha. Sisäinenkorko 17,12%.
Rationaalinen metsänomistaja siis uudistaa lannoitetun kuvion jo neljän kasvukauden jälkeen kun sillä saa paremman korkon lannoitusinvestoinnille? Itse en näin toimisi, mutta onhan se mukava tietää, että ei se lannoitus pieleen mennyt vaikka jostain syystä, vaikka hyvän hinnan takia, uudistaisikin etuajassa. Korkoprosenteilla ei kuitenkaan osteta maitoa kaupasta ja vielä vähemmän mersuja.
Tolopaisen kysymykseen liittyen, eli miski oletan lisäkasvun olevan vain tukkia. No siksi, että lannoitan lähinnä vain hyvässä arvokasvussa olevia kuvioita. Kuviot jotka ovat saavuttaneet päätehakkuujäreyden uudistetaan, ei niitä enää lannoiteta. Toki käytännössä tätäkin tapahtuu kun koitan välttää pienien kuvioiden uudistamista erikseen.
Otetaan tähän yksinkertainen korkolasku. Jos investoin metsänlannoitukseen 380€/ha (maakonelevitys, salpietaria 550kg/ha, alv0%) ja hakkaan kuviolta kahdekasn vuoden kuluttua 20 mottia enemmän tukkia (a 55€/motti) kuin ilman lannoitusta, niin tuotto on 1100€/ha. Tämä tarkoittaa kyseisenä aikana 16,4% sisäistä korkoa. Eli siis kun 380 euroa muuttuu 1100 euroksi, niin sijoituksen vuotuinen korko on 16,4 prosenttia. Laskinko väärin?
Olen lannoittanut paljon myös ensiharvennuksen jälkeen. Näissä koron laskeminen on vaikeampaa kun ei voi tietää milloin päätehakkuun aikanaan tekee. Se on kuitenkin tullut selväksi, että lisäkasvu on muutenkin kunnossa olevilla kuvioilla paljon enemmän kuin perinteisesti luvattava 15mottia lannoituksen vaikutusaikana (noin 8 vuotta). Esimerkiksi Keski-Suomessa paremman laidan vt-istutusmaännikkö (kuvion koko 7ha, lannoitushetkellä 40v) on kasvanut viime vuodet yli 15mottia/ha vuodessa. Ilman lannoitusta tuskin päästään 10 mottiin per vuosia. Kiertoaika lyhenee aika huimasti kun lannoittaa pari kertaa kiertoaikana. Ja laatu on aivan ok.
Kun latva vaihtuu, niin toki riski poikaoksan muodostumiselle on korkeampi. Kuivunutta latvakasvainta ei voi poikaoksana kuitenkaan pitää. Sellaisen muodostuminen vaatii sitä, että kilpaileva ”latva” jatkaa useamman vuoden kasvuaan.
Hysteerisyyteen ei kannata itseään kiihottaa ihan jokaisen ”rasahduksen” takia…
Jotenkin vaikuttaa siltä, että nämä ahavan(?) aiheuttamat latvankuivumiset eivät poikaoksia juurikaan aiheuta. Kuusentuomiruosteen jäljiltä niitä syntyy ehkä useammin? Liittyneekö siihen, että kyseisen ruosteen ”iskiessä” sivuoksan aihiot ovat tyypillisesti vielä kasvussa ja onko niin, että puu ei osaa silloin ”päättää” mistä niistä muodostuu seuraava pääranka?
Kilpalatvojen ja paksujen oksien poistaminen voi olla ihan järkevää, mutta siihen työhön ei kannnata ryhtyä ennenkuin on selvää, että kilpalatva/poikaoksa on todella muodostumassa. Jos karsii liian aikaisin, niin tekee todennäköisesti 90-100 prosenttisesti turhaa työtä. Edelleenkin pätee se, että kuusi pyrkii kasvamaan yksirunkoisena/latvaisena.
Jos latvanvaihtojuen syynä on boorinpuutos, niin se pitää tietysti ensin korjata. Tuomi on hieno puulaji, mutta pidän ne kuusentaimikoissa ja niiden liepeillä jokseenkin matalana.
Sukupolvenvaihdokseen on vuosien saatossa sorvattu erittäin kannustavat elementit, joista poikkeuksellisen suotuisa on myyntivoiton verovapaus. Tämä toki ohjaa pitämään metsätilat suvussa ja omistajiksi päätyy sellaisia joita metsä ja metsätalous ei juurikaan kiinnosta. Jos tilanne päästetään perikuntamuotoon, niin veroseuraukset ovat ankarat. Suunnitelmallisuudella verorasitus on hyvinkin kohtuullinen. Tämä ei kaikissa perheissä tietenkään ole mahdollista, mutta onko silloin syy yhteiskunnassa vai perheessä?
Joskus käy niinkin, että omistaja kuolee yllättäin tai pikemminkin reippaasti etuajassa. Nämä ovat hankalia tapauksia. Kuitenkin jos perikunta sitten myy metsätilan alle vuoden kuluessa perunkirjoituksesta, niin maksettavaa veroa kertyy vain perintöverosta. Ei liene realistista tavoitella metsätilan perimiselle alempaa verokohtelua kuin vaikkapa sijoitusasunnolle.
Tänä kesänä näkyy kuusissa poikkeuksellisen paljon latvakasvaimen kuivamista. Siis sellaista, että se aivan yli viime kesänä syntynyt kasvain ja sen sivuoksat ovat kuivuneet. Kyseessä ei ole boorinpuutos eikä myöskään kuusentuomiruoste. Kuusentuomiruoste tekee kasvussa olevaan vuosikasvaimeen koron joka sitten enemmän tai vähemmän ”vääntää” latvakasvaimen vinoon jo kasvukauden aikana. Näissä ei ole tästä mitään merkkiä. Kuivamista on myös karumilla kasvupaikoilla joilla kuusentuomiruostetta ei juurikaan esiinny. Boorinpuutoksestakaan ei ole kyse, näkyy olevan samaa ilmiötä aivan yhtä lailla boorilannoitetuillakin kuvioilla.
Mihinkään huoleen ei ole aihetta. Kuusi pyrkii kasvamaan yksirunkoisena ja 99 prosenttisesti nämäkin korjaantuvat niin, että kuusi tekee uuden latvan. Jos näin ei olisi, niin metsät olisivat täynnänsä monilatvaisia kuusia.
Olisi kiva tietää mistä tämä johtuu. Oliko viime syksyn, talven ja kevään olosuhteissa jotain joka tämän aiheutti? Ahavatuhoa?
Minulla on ollut moittimista melkein aina. Tämä saattaa olla turhaa hienosäätöä, mutta esimerkiksi kun päätehakkuu rajautuu kasvatusmetsään, niin kyllä sieltä kasvatusmetsän puolelta löytyy lähes aina poistetavia puita, esimerkiksi koivut. Kasvatusmetsäkuvioon rajattu huonotuottoinen hieskoivu tupsu ja vastaavat rajaan päätehakkuuseen mukaan. Säästöpuut jätetään miten sattuu jos nitä ei merkkaa edes malliksi. Metsäuran varrella voi olla tuulenkaatoja tai kallistamia, nämä jää korjaamatta jos niitä ei ole kirkkaalla maalilla merkattu jne. jne.
Jos kaupassa on sovittu runkohinnoittelusta, niin nauhojen vetäminen laihemman naapurikuvion puolelle lienee jo petos. Sama juttu jos metsänomistaja merkkaa vaikka 30 parasta mäntyä per hehtaari säästöpuuksi tai siemenpuuksi vaikka kauppa on tehty avohakkuusta. Tällaista kuulemma jonkunverran tapahtuu…
Selkeintä tietysti olisi jos kuviot ja säästöpuutkin nauhoittaa itse jo ennen tarjousten pyytämistä ja kertoo tarjouspyynnössä, että leimikko on nauhoitettu. Eipä ole näin tullut tehtyä. Kyllä se nauhoitus tulee tehtyä vasta lähempänä korjuuta ja selkeissä tapauksissa jää kokonaan ainakin itseltä tekemättä.
Miksei omt-kuusikko pala useamman hehtaarin alalta? Voimakas metsäpalohan etenee latvapalona ja jos olosuhteet ovat otolliset niin rutikuiva omt-kuusikon latvus ottaa tulta siinä missä kuivempi männikkökin. Kuusikossa palo todennäköisesti (?) myös jää kytemään helpommin ihan jo siitä syystä, että puuainesta on niissä enemmän ja mahdollinen sade ei mene latvuksesta läpi niin sujuvasti kuin männikössä. Ja palo jatkuu.
Jaksollinen kasvatus rajoittaa luontaisesti metsäpalon leviämistä. Taimikkokuvio välissä rajaa leviämistä tehokkaasti. Onko tämäkin sitten huono asia?
Tuollainen männikön käsittely johtaa omilla metsäpalstoillani takuuvarmasti kuusettumiseen. Ja kuusi taas ei ole puulaji josta kuvan kaltaisilla kasvupaikoilla paljoa tukkia hakataan, kasvattaa sitten miten kasvattaa.