Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Itse olen metsittänyt muutamia entisiä peltoja. Osalla kasvoi hyvinkin vahvasti leppärankaa. Resepti on aina ollut sama:
1. vuosi – vesakon raivaus loppukesällä
2. vuosi heinäkuun alku – nousseen vesakon ja heinän yms. ruiskutus glyfosaatilla 4-6litraa/ha + bortrac 15litraa/ha + 200litraa vettä . Syksyllä mätästys, mieluiten naveromätästys
3. vuosi toukokuu/kesäkuu – 2 vuotiaiden kuusten istutus
4.-10. vuosi – ei mitään toimenpiteitä, yksittäisiä leppiä ja pajuja raivannut kulkiessa. Ei heinäystä, ei varhaisperkausta. Kuuset nousevat hienosti vahvankin heinän/horsman/mesiangervon keskeltä
11.-15. vuosi – taimikonharvennus, pajujen ja leppien sahaus, usein koivusekoitusta voi jättää
95% kokonaismetsitysalastani (vajaa 10ha, 5 eri kohdetta) on nyt erittäin kovakasvuista kuusikkoa. Minkäänlaista heinäystä en ole tehnyt. Aivan olennaista on glyfosaattiruiskutuksen ajoitus, se pitää tehdä edellisenä kesänä kaadetusta puustosta nousseeseen vesakkoon (ja tietysti kasvillisuus) ja nimenomaan heinäkuun alussa. Näin saa hyvän tehon. Ruskutusajankohtaa on tutkittukin ja glyfosaatilla paras aika on heinäkuun alku. Mikäli ruiskutusta ei saa ajoitettua heikuun alkuun (ja uudelleen nouseeseen vesakkoon), niin kannattaa suosiolla siirtää koko projektia vuodella. Tai sitten hyväksyä se, että heinäämistä joutuu toistamaan useita kertoja.
Ihan oikeasti kannattaa tähän ruiskutukseen panostaa. Usein se onnistuu maataloustraktorilla kunhan vesakko on vain niitetty niin että puomit pystyy levittämään. Jos kohteella on epätasaisuutta ja ojien ylitys (tietysti) vain rumpujen kohdalta, niin suunnittelua ja ennakointia tarvitaan. Jos kasvusto on erityisen korkeaa ja tiheää niin pohjan muotoa on vaikea traktorinkopista hahmottaa. Mikäli ajonopeus hidastuu suunnitellusta niin vettä ja glyfosaattia täytyy olla varattuna riittävästi ettei lopu kesken.
Sumuruiskulla on jonkun pienen kuvion ruiskuttanut. Onnistuu sekin, mutta jos pinta-alaa on useampi hehtaari, niin alkaa olla tekemätön paikka.
Vakuutusyhtiö ei käsittääkseni maksa ”epäonnistuneen” istutusalan uudelleenistutusta vaan korvaa ehtojen mukaan esimerkiksi myyrätuhosta johtuvan vajaatuottoisuuden. Ja vieläpä niin, että istutustaimien vahingoittumisella ei sinällään ole merkitystä vaan sillä onko kuvio vajaatuottoinen luonnontaimet huomioiden. Mikään vakuutusyhtiö ei korvaa istutusvirheestä, virheellisestä taimien varastoinnista, virheellisestä istutustyöstä JA kuivuudesta johtuvia taimikuolemia. Toki en tiedä mistä Puukin epäonnistuminen johtuu.
Maalarin valkoiset avohaalarit, ovat yleensä ohutta puuvillaa. Kestävät kohtuullisesti oksia ja risuja kunnes ovat punteista reikäiset. Hinta on työasuliikkeissä noin 20€. Alle ei mitään ja päälle vanha ja väljä kauluspaita, sekin voi olla vaikka valkoinen. Nyt kun ampiaispesiä on paljon, niin olen käyttänyt paksumpaa metsuritakkia jossa ei kuitenkaan ole minkäänlaista vuorausta, ei edes verkkoa. Jalkaan Sievin tai Jalaksen kärkisuojalla olevat nahkamaiharit, varsinaista metsurikenkää huomattavasti kevyempi versio. Esimerkiksi ensihoitajien käyttämät mallit. Sateella en raivaa.
Marjanpoimintaan liittyvät epäkohdat ovat johtuvat poimijoiden alisteisesta asemasta ”urakanantajaan”. Lainausmerkeissä siksi, että varsinaisesti mitään urakanantajaa ei ole. Epäkohdat johtuvat siitä, että poimijat ovat (täysin) riippuvaisia kutsujasta joka taas on yhteistyössä thaimaalaisen ”jobbarin”/välittäjän kanssa. Tulevat poimimaan marjoja jokamiehenoikeudella. Olennaisena epäkohtana on se, että tullessaan hyväksyvät (joutuvat hyväksymään) kutsujan ”tarjoamat” palvelut ja niiden hinnoittelun. Näitä ovat esimerkiksi majoitus ja vuokra-auto. Näistä laskutaan kovaa hintaa kertyy marjoja tai ei. Käsittääkseni asumukset ovat yleensä surkeassa kunnossa, sellaisessa, että suomalainen ei oloja hyväksyisi työssään, vapaa-ajallaan tai edes metsästysreissulla. Sama pätee ns. vuokra-autoihin. Ovat törkeässä kunnossa olevia kotteroita. Asumisesta ja autosta laskutetaan ”urakanantajan” asettama korkea hinta. Varsinainen marjatrokareiden bisnes taitaakin olla näiden ”puitteiden” vuokraamisessa. Toki poimijat joutuvat myymään marjansa trokareiden asettamaan hintaan.
Asetelma on siis se, että poimijat eivät ole työsuhteessa vaan tulevat vapaa-ajallaan poimimaan marjoja jokamiehenoikeudelle. Heille ”tarjotaan” valmis maksullinen paketti joka sisältää majoituksen, auton ja polttoaineen. Nämä sitten veloitetaan päätä pois kun myyvät marjat trokarille. Ei ole ihme että, että huonona vuonna viivan alle ei jää mitään.
Ihmettelen, että media ei ole osannut tätä yhtälöä avata.
Metsänhoitotöitä ei tehdä ”jokamiehenoikeudella” vaan siinä ollaan työsuhteessa. Niin ei saa, minun mielestäni, käydä, että metsurityöhön tulee sama em. ilmiö. Siis se, että urakanantajan vuokraa vaikkapa thaimaalaiselle työporukalle röttelöt ja kotterot törkeään ylihintaan. Jonkinasteinen mahdollisuus tähän on olemassa.
Hyvä idea tuo kasteluveden mukana laittaminen. Taimilaatikkoon sopiva määrä kasteluvettä jossa lannoite liuksena mukana. Määrä sellainen että pysyy jokseenkin laatikon sisällä. Rakeen annostelulaite on melkoinen hökötys. Pottiputkeen valmiiksi integroitu on paljon parempi, mutta hintaa yhdistelmällä oli 500€ sis alv ja sitä ei nyt ole edes myynnissä.
Oma tuntumani on, että männyllä antaa etua kun muokkausjälki on kivisyyden seurauksena heikkoa ja toisaalta äesjälkeen istutettaessa. Hyvälaatuisessa laikkumättäässä hyöty jää pieneksi. Metsä-äestys on karummilla mt-pohjilla hyvä menetelmä, kustannus jää alhaisemmaksi ja istutuskin selväpiirteistä äesvaossa. Siinä rakeista lienee hyötyä ja voinee käyttää minipaakkuja ja kasvattaa tiheyttä 2200kpl/ha tasoon kustannuksen jäädessä kohtuulliseksi. Muokkaamatta jäävillä ”töppyröillä” hyöty näkyy mielestäni selvästi. Täytyy vaan olla tukkimiehentäin torjunta-aine kunnolla levitetty taimiin.
Virallista tutkimustietoa ei taida olla, mutta kyllä auttaa erittäin hyvin.
0,5 prosentin seos. Ei tarvitse kastella tippuvan märäksi ja myöhemmin tuleva sade ei haittaa.
Valtamenetelmää tästä ei tule vaikka kuusikot tuhoituisivat. Pyrkimys kemikaaleista pois on niin voimakas. Eikä muutenkaan toimisi laajassa mitassa. Ajoitus on kuitenkin sikäli tarkkaa, että ennen kuoriaisten poistumista täytyy olla asialla. Toisekseen tekijät puuttuvat, ostopalveluna tätä ei tulla tarjoamaan. Jää yksittäisten metsänomistajien marginaaliseksi tekemiseksi, mutta teho sinällään on kyllä hyvä. K Z myyntilupa on päättymässä, jotain tulee tilalle varmasti.
Pystypuiden ”ennakkokäsittelyä” en ryhtyisi tekemään. Vaikka aukon reunapuut kuivuvat, niin kuitenkin harvemmin tuho leviää siitä. Jos leviää niin kuvio on muutenkin altis kirjanpainajalle. Jättää ne kuivat siihen pystyyn, varjostavat aikansa takana olevia ja antavat niille aikaa sopeutua uuteen pienilmastoon. Tietysti aina tämä ei toimi. Ja on inhimillistä, että luurankokuusikon katselu siinä aukon reunassa ottaa koville.
On hyvä idea viljellä tai uudistaa luontaisesti lehtipuulla/männyllä kuusella uudistettavan aukon reunat.
<b>Karate Zeon.</b>
<b>Käyttötarkoitus:</b>
Käytetään tuholaisten torjuntaan pellolla ja puutarhassa, sekä niiden lisäksi myös tukkimiehentäin torjuntaan havupuiden taimilla.Metsässä: Joulukuusiviljelmillä sekä varastoidun kuorellisen puutavaran suojaukseen puutavaraa vioittavia hyönteisiä vastaan.
Samoilla linjoilla olemme sillä erotuksella, että mikäli lahokartan perusteella ilmenee, että lahoa on suhteellisen tarkkarajaisissa pesäkkeissä (kuten tavallisesti on) niin minä hyödynnän tuon tiedon ja jätän pesäkkeet kokonaan istuttamatta kuusella ja trico-talkoilen vain niissä. Jos lahoa on tasaisen runsaasti niin puulajin vaihto. Ylipäätään olen vähentänyt kuusella viljelyä ja suosin sekapuuna erityisesti mäntyä. Omilla palstoilla hirvikanta on pääsääntöisesti tasolla joka ei estä sekapuuna nousevan männyn kasvattamista laadukkaaksi tukiksi. Kaikkein rehevimmät ja hikevimmät omt-pohjat viljellen edelleen kuusella 1800kpl/ha.
<p>Minun kokemukset ovat Etelä-Suomesta erittäin juurikääpäiseltä (ja ”kirjanpainajarikkaalta”) alueelta. Harsinnan historia on täällä pitkä, hyvinkin 200 vuotta. Juurikääpää on runsaasti ja alikasvos on ”käyttökelvotonta” vaikka varsinkin harvennushakkuut on tehty näihin päiviin asti talviaikaan. Harvemmassa olevat viljellen perustetut kasvatusmetsät ovat selvästi terveempiä vaikka nekin on viljelty aivan yhtä harsittuihin metsiin aikanaan.</p><p>Minun mielestäni (voin olla väärässä) ei ole pitävää näyttöä juurikäävän NOPEASTA leviämisestä istutuskuusiin. Olen siinä käsityksessä, että jämptisti hoidetusta istutuskuusikosta saadaan hyvä (tai erittäin hyvä) kuusitukkisato vaikka taimikko on istutettu ”lahokannokkoon” ja VAIKKA juurikääpää jossain määrin tyvitukeissa sitten aikanaan onkin. Ainakin suhteessa koivikkoon ja männikköön, niissä jää tukkiprosentti alhaisemmaksi (ainakin koivulla) vaikka verrokkikuusikossa osa menee lahokuituun. Järeä, mutta ei liian järeä, kuusitukki on ollut viimeiset pari vuosikymmentä puumarkkinassa ylivoimaisesti halutuin artikkeli. Tämän uskon jatkuvan. Sen suhteen pitää tietysti olal tarkkana, että kuusta ei viljele kuivuudelle alttiille pohjille.</p><p>Samaan aikaan olen jyrkästi sitä mieltä, että juurikäävän leviämistä kannattaa pyrkiä rajoittamaan. Puulaji kannattaa vaihtaa jos siihen on edellytykset, helposti aletaan taas puhumaan hirvistä. Olen istuttanut mäntyä hyville mt-pohille joilla on ollut lahoa ja kirjanpainajan tuhoja, uskon laadun olevan aikanaan vähintään tyydyttävää. Näiltä kuvioilta kuusialikasvos pidetään tarkkaan poissa. </p>