Niinpä, mutta kun hakkuutähteitä ei kerätä ainespuuharvennuksessa. Ajouralle kertyy hakkuutähdettä ja välialueelle ei. Tämä voi aiheuttaa epätasaista kasvua. Onko tämä oikeasti ongelma? En tiedä. Lannoittamalla saa kasvua kuitenkin tasattua.

En ymmärrä miten boorinpuutos voi liittyä ainespuuhakkuuseen. Jos ei hakata niin siellä rungoissahan se boori pysyy. Harvennus yleensä lieventää puutosoireita ja tämä johtuu kilpailun hetkellisestä vähenemisestä. Osin tämä on visuaalinen ilmiö kun huonoimmat puut poistetaan. Boorinpuutos johtuu paitsi boorin niukkuudesta mutta myös typen runsaudesta. Maastoretkeilyllä juurikin tämä sama Tamminen pohti ääneen, että hakkuutähteen korjuu saattaa vähentää boorinpuutosta kun typpeä viedään kuviolta suhteessa enemmän pois. Boorilannoitus on kuitenkin niin halpaa että näitä on turha pohtia. Jos naapurikuviolla tai edellisessä puusukupolvessa oli puutosoireita niin aivan varmasti kannattaa boorilannoittaa.

Puuki, voitko kertoa perustuuko väitteesi ” Hakkuutähde vaikuttaa siis lannoitusvaikutuksensa lisäksi pieneliötoiminnan vilkastumisen avulla ravinteiden käyttökelpoisuuteen” vain maalais/kaupunkilaisjärkeesi vai ihan oikeaan tutkimustulokseen?

Aika vähän enää tehdään kokopuukorjuuta niin että oksat, neulaset ja lehdetkin korjataan kuviolta pois. Tällaisilla kohteilla ongelmat ovat hoitamattomuuden takia niin isoja, että mahdollinen ravinnehävikki ei siinä paljoa paina. Jos korjataan karsittua rankaa, niin ravinteita ei kuviolta juurikaan pois kulkeudu. Sitkeässä istuu sekin usko, että taimikonhoito on lannoitusta sillä perusteella että lehdet ja rangat jää kuviolle. No ei ole. Jos kantaa naapurikuvion risut toiselle kuviolle, niin se varmaan teoriassa on lannoittamista. Mitähän sitä vaikkapa hehtaarin taimikonharvennuksen maahan kaadetun puun ravinnemäärät ovat? Veikkaan että tärkeintä ravinnetta eli typpeä kertyy jopa 1-2kg/ha ja booria muutama gramma.

Lannoitusmääristä vielä sen verran, että asiaa on ihan tutkittukin ja vieläpä tarkkaan. Typpilannoituksessa jokainen typpikilo lisää N 100kg/ha tason päälle tuo suunnilleen saman suuruisen kasvunlisäyksen. Maalevityksessä lannoittamalla tuotetun puun yksikkökustannus laskee kun nostaa N 200kg/ha tasolle. Tämä sillä edellytyksellä, että levitys hoituu samalla €/ha taksalla ja mahdollinen metsäpalveluorganisaation palkkio on myös €/ha kiinteä. Tämän takia tavoittelen aina tuota N 200kg/ha määrää. Kokemusta on siitä, että jos määrästä tinkii niin se jää vain harmittamaan

Meillä ei ole ajomiehiä eikä kylmiötä. Eikä oikein kunnollista koiraakaan, tosin nyt on ihan lupaava tilanne. Tämä meidän porukka koostuu puhtaasti maanomistajista ja keski-ikä on ollut viime vuodet laskussa, näyttää ihan hyvältä jatkokin. Jahti on painottunut tavallisesti marraskuulle ja viimeistä hirveä on haettu joulukuun lopullakin ja lähes aina saatu. Kylmiötä ei näin pieni porukka varmasti laita. Koiria on jonoksi asti varsinkin marraskuun lopulla ja joulukuussa. Voidaan valita parhaiten porukkaan istuvat. Sisäänpäin lämpiävää touhua, myönnän sen, mutta tämä sopii meille ja maanomistajille. Ennen kun koirajahti alkoi kehittyä nykymalliseksi, niin ajomiehiä toki käytettiin, ei ollut mitään yhtenäistä ajoketjua. 2-3 miestä metsään kävelemään ja passimiehet strategisille paikoille. Hyvin toimi näinkin, mutta enempi tuli ”tyhjiä päiviä” vaikka varmuudella hirviä olikin liikeessä.

Nyt aloitetaan viikon päästä kun on lupa kuudelle vasalle ja kolmelle ylivuotiselle. Vahva suositus on, että kaadetaan kaksi lehmää ja yksi sonni. Tämä ei ole vaikeaa. Monena vuotena kaikki kaadetut isot ovat olleet lehmiä. Usein on kaadettu ensin vasa(t) ja lehmä siihen perään samassa ajossa tai ns. samaan kasaan. Näin on toimittu tällä vajaan 3000ha alueella jo 20 vuotta. Aina vaan hirviä piisaa ja männyntaimet syödään. Kun naapuritkin ovat alkaneet kaataa lehmiä niin viime vuosina on alkanut näkymään +10 tappisia hankosarvisia sonneja ja joku on kaadettukin.

Sademetsä ei sido hiiltä, eikä mikään muukaan luonnontilainen metsä. Ne ovat hiilivarastoja ja niiden rooli on pitää hiili tallessa jatkossakin. Metsittäminen, kuten Anttonen toteaa, voi toimia hiilen sitojana. Täytyy vain jotenkin varmistaa että metsä säilyy ja uudistuu. Valtaosa maapallolla korjatusta puusta käytetään puuhiilen valmistukseen. Perheelle täytyy valmistaa ruokaa. Kun metsäpinta-alasta-alaa lisätään niin on tärkeää luoda mekanismit jolla sillä on myös arvoa ja omistaja. Se on nähty miten käy jos metsällä ei ole arvoa. Puuronkeittoon täytyy myös tarjota kestävät energialähteet.

se on varmaa että jos Suomessa rajoitetaan hakkuita niin jostain se puu kuitenkin teriin tulee. Aika moni ilmeisesti uskoo että jostain kestävämmästä lähteestä.

Kivihiilituhkaa ei pidä luontoon laittaa vaikka siinä voi olla booria aika huikeita määriä. Niin on kuitenkin myös kadmiumia ja arseenia yms. raskasmetallia.

Parikin ”tuhkatietä” on osunut omien tilusten lähelle. Pohjois-Karjalassa palautettiin huonokuntoista valtion asfalttitietä soratieksi. Siihen tuli ilmeisesti hyvinkin 30cm kerros tuhkaa ”väliin”. Tuhkaa ei siis sekoitettu muun aineksen kanssa. Pintaan ainakin 10cm mursketta. Samalla mallilla naapurissa olevan metsäyhtiön maille tehtiin metsätien peruskorjaus. Siihenkin tuhka laitettiin välikerrokseksi. Nämä molemmat tiet ovat pysyneet ainakin muutaman vuoden todella hienossa kunnossa. ”Pinnan sitomiseen” ei tuhkaa voi ainakaan virallisesti käyttää kun se pitää aina peittää. ”Maapetoni” tai vähän virallisemmin ”maakostea betoni” voisi hyvinkin sopia jyrkkiin rinteisiin. Ensin pitää vaan muotoilu tehdä oikein, eli tie viettämään ojiin tavallistakin jyrkemmin niin että vesi juoksee tietä pitkin mahdollisimman lyhyen matkan. Saattaapi tulla tielle vaan aikamoinen hinta…

Omaa kokemusta on ns. ”betorockista”, betonivalimon ”hukkakasasta” jota on kertynyt 50 vuoden ajan. Siinä ei ole rautaa vaan on siis puhdasta betonia. Kyllä tuli viimeisen päälle tietä kun sitä vedettiin reilu 40 senttiä metsätienpäälle. Ei painu ei nitku. Rahtien hinnalla. Lopputulos on juurikin tuon maakostean betonin kaltaista.  Purkubetonia ja asfalttiakin näyttää myös olevan aina silloin tällöin saatavilla. Ne vaativat kunnalta sijoitusluvan ja peittämisen. Peittäminen esim 0-32mm murskeella ja se toki maksaa. Nämä ovat tietysti hyvin paikallisia mahdollisuuksia mutta kannattaa hyödyntää kun mahdollisuus tulee. Purkuhommissa on yleensä aina kiire ja silloin pitää olla ”latu auki” monessakin mielessä.